??.??.1959 / Seinäjoki asema

??.??.1959 Dm4-kiitojuna sekä lättähattu Seinäjoen asemalla 50-luvun lopulla. Vasemmalla hotelli- ja ravintolarakennuksia. Kuva 1959 julkaistusta teoksesta "Seinäjoki – vauraan Etelä-Pohjanmaan keskus". Kuvan vuosiluku ei ole tarkka. MK 56 Seinäjoen asemalla. (S. kirjapaino, 1959). Kirjassa sanotaan, että mv-kuvia kerättiin valokuvauskilpailulla kesällä 1959. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kansa on tullut uutta ihmettä katsomaan. Aikataulukirjan (Turisti) mukaan tämä oli nopein junayhteys Helsinkiin. Vain 5 ja puoli tuntia!

Kuvan tiedot

Liikennepaikka: Seinäjoki asema (Liikennepaikan tiedot)

Kuvaaja: Tuntematon (Lisännyt: Panu Breilin)
Lisätty: 08.08.2016 21:27

Moottorivaunu
Dm4:
Dm7:

Liitevaunut
KCik:
KEi:
KEis:

Junatyyppi
H:
MK/K: 56

Muu tunniste
Rautatieinfra: Muu rakennus
Sekalaiset: Matkustaja
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Vuodenajat: Kesä

24.01.2018 18:40	Esa J. Rintamäki:	Mikä muuten oli syynä siihen, että alkuperäiset kaarevat tuulilasit vaihdettiin suht pian kuvassa näkyvän kaltaisiin suoriin ruutuihin? Epä-tiiveys?
24.01.2018 19:09	Juhani Pirttilahti:	Kaarevien lasien heikompi lujuus siihen aikaan varmasti yksi asia.
24.01.2018 19:38	Erkki Nuutio:	Etsin vastausta Kaisa Koiviston mainiosta yrityshistoriikista Lasi taipuu - 50 vuotta Pilkington Lamino (1999, 105 s). Kirja kertoo ajoneuvolasiteollisuuden merkkimiehen, Rauman teollisuudessa aloittaneen Erkki Artaman keksintöihin pohjautuvasta suurteollisuudesta Tampereella ja Ylöjärvellä. Dm3-4 laseja ei ole mainittu, mutta tuulilaseissakin todettiin aloitetun taivutuksen jälkeen karkaistuilla laseilla. Esimerkiksi Ajokki oli 1957 aloittanut tällaisilla. Ennen Arvaa tilattiin aluksi Saksasta: "Me tehtiin piirustus ja tilattiin Saksasta jostakin, missä ne teki näitä linja-auton kaarevia ikkunoita. ... No kun ne tuli tänne, ei ollut kahta samanlaista, että piti ottaa lasi ja sen mukaan tehdä teräskehikko." Karkaistun lasin tarkkuus parani Artaman keksinnöillä, mutta se koettiin kuitenkin turvattomaksi tuulilaseihin. Artama keksi lisää ja laminoitujen taivutettujen Arva-(tuuli)lasien myyntiin päästiin vuonna 1960. Sittemmin määrät kasvoivat valtavasti, koot kasvoivat ja tuli lisäominaisuuksia, kuten lämmitysvastukset ja viimeksi erilaiset näytöt lasiin. Edellä olevan perusteella alkuperäiset Dm3-4 tuulilasit (1952) olivat luultavasti ulkomailta. Ne olivat epätarkasti taivutettuja ja karkaistuja. Haluttiin tarkempaa, turvallisempaa ja halvempaa (ostaa ja asentaa) ja siirryttiin suoriin laseihin. Nämä lasit olivat ehkä laminoituja.
24.01.2018 19:39	Esa J. Rintamäki:	Kumma sinänsä, miten saivatkaan sitten kaarevat lasit kestämään tuon ajan linja-autoissa? Esimerkiksi hainhammas-Kutterissa... Puhumattakaan Ajokista, Autokorin malleista, Helko vuodesta 1959, Kuopion Liikenne, Lahden Autokori, ym. (Lunttasin korimallikuvastosta). Erkki, onko Sinulla tietoa, mistä muut koti-Suomen linja-autonvalmistajat hankkivat kaarevia laseja? Tuo oli erinomainen ja mielenkiintoinen tietopläjäys!
24.01.2018 20:22	Erkki Nuutio:	Mainitsemani kirja painottuu tuulilaien valmistuksen tekniikkaan ja päättyy vuoteen 1999. Yleisesti ottaen autojen, työkoneiden ja junien (henkilövaunut, moottorijunat) lasit ostetaan kilpailutilanteessa, jossa Arva/Lamino on ollut johtava kotimainen. Mutta oli myös Nordlamex (teki laseja mm. Ikaruksiin), Tamglass ja muitakin sekä ulkomaisia valmistajia. Dm8-9:n lasit olivat Laminolta. Karia ja Sisu olivat Laminon tuuli- ja sivulasien ostajia 1961 lähtien. Suurin kotimainen asiakas oli pitkään Saab-Valmet. Laminon erityinen joustavuus liittyy prototyyppitarpeiden täyttämiseen. Niinpä esimerkiksi Metropolian autoinsinöörioppilaiden suunnittelemissa ja tekemissä demoautoissa (kuten Ibana ja Raceabout) on Lamino-lasit. Lamino lienee ollut ahkerin suomalainen näytteillepanija mm. IAA-näyttelyissä. Ensiasennus- ja varaosalasien vienti mm. Saksaan on ollut laajaa. Sattui muuten tulemaan sattumakuvakin lasiaiheesta: http://vaunut.org/kuva/50631?utm_source=​random
24.01.2018 20:35	Eljas Pölhö:	On tästä kaareva vs suora tuulilasi selkeä päätöskin perusteluineen, kunhan sen vain löytäisi. Ehkä jotain viitettä antaa 16.5.1955 Erkki Mäkimattilan (2. knj:n päällikkö, Riihimäki) kirjelmä koskien Dm3 varustamista multippelilaitteella tai muuttamista Dm4:ksi. Kuusisivuisessa kirjelmässä on mm. lause: "... Muutostöiden yhteydessä pidän toisen kompressorin asentamista välttämättömänä, varsinkin seisakejunia silmälläpitäen sekä suurena parannuksena etuikkunain muuttamista suoriksi ja varsinkin sähkölämmityksen asentamista niihin. ... "
24.01.2018 22:32	Petri Nummijoki:	MK55/56 tuli kulkuun kesäaikataulun 1959 myötä, joten vuonna 1959 julkaistussa kirjassa kuva on sitten täsmälleen julkaisuvuodelta. 1954 ja 1955 Vaasaan kylläkin kulki kesäaikana kiitojuna tunnuksella MK49/50 mutta sillä oli täysin erilainen aikataulu MK55/56:een verrattuna.
10.01.2024 05:33	Esa J. Rintamäki:	Muistan kuulleeni aikoinaan alumiinitehtaalla omalta pomoltani, kuinka suomalainen tuulilasi päihitti kaikki muut valmistajat, siinä vaiheessa kun Ugissa alettiin Saab-Valmetilla valmistaa Opel Calibraa. Italialainen lasi oli ollut ihan kauheaa, sisältä autosta ulos katsottaessa lasi oli "vääntänyt maisemaa" aivan törkeästi. Paksuusmitatkin olivat heitelleet kämmenenleveyksien verran (huom. sarkasmivaroitus!).

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!