19.10.2013 / Årsta Broar, Tukholma, Ruotsi
19.10.2013 Kahdesta X2-rungosta koostuva pikajuna ylittämässä Årstan itäistä vanhempaa siltaa. Nämä sillat ovat yksinkertaisesti hienot!
Kommentit
| 11.12.2018 10:18 | Juha Kutvonen: | Näin on. Toinen upea silta on Ångermanjoen ylittävä Forsmobro vanhalla pohjoisella pääradalla. Suomalainen silta-arkitehtuuri on kovin vaatimatonta ja etenkin kauniit kaarisillat ovat vähissä. Suurin ja kaunein lienee Korian silta, ainakin omasta mielestäni :) |
|
| 11.12.2018 15:34 | Hannu Peltola: | Ruotsissa on paljon hienoja rautatiesiltoja, Forsmobro on hieno eikä pidä unohtaa suurinta eli Juutinrauman siltaa. Suomessa Korian silta on upea, mutta myös Harjujoen ja Iijoen sillat ovat hienot. Mansikkakosken silta Imatralla on näyttävä ja kaksikerroksisena kansainvälisestikin harvinainen. |
|
| 11.12.2018 20:02 | Esa J. Rintamäki: | Ruotsalainen insinööritaito on hyvässä maineessa: rälsbussit, Volvo, Saab, Bofors, Scania, Rc-veturit jne, puhumattakaan kuvan sillasta. | |
| 12.12.2018 11:06 | Erkki Nuutio: | Edustava kuva. Tyylikäs onkin itäisen Årstan sillan kaariosuus. Vanhahtava on usein tyylikkäämpi kuin ajanmukainen - sellainen olisi ilmeisesti ollut huomattavasti taloudellisempi tehdä. Jo sillan valmistuessa 1929 olivat näkemykset paljolti muuttuneet. Kukin iso silta on tyylillisesti arkkitehtinsa luomus. Tämän arkkitehti oli Cyrillus Johansson. MUTTA arkkitehdin luoma illuusio muutettiin sillaksi saksalaisopein niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Opit hyvin usein myös haettiin opiskelemalla sillanrakennusta (tai koneenrakennusta tai kemiaa tai rautateitä) Saksassa. Berliinissä näin teki mm. Jalmar Castrén, Suomen ehkä ansioitunein sillanrakentaja 1895-1925, siis ennen VR:n pääjohtajuuttaan. Niin Årstan Ernst Nilsson ja Salomon Kasarnowsky kuin Suomen Jalmar Castrén ottivat mitoitusmenetelmänsä ja mitoitusarvonsa saksalaisten Brueckenlehre -korkeakoulukursseilta ja -käsikirjoista. Tämä päti yhtälailla teräs- ja betonisiltoihin. Käsin tehdyt laskelmat olivat hyvin aikaavieviä. Järein tietokone oli laskutikku, mutta sitäkään ei tainnut yleensä saada käyttää. Tarkistaessakin vain saksalainen mitoitusmenetelmä kelpasi jonnekin 1960-luvulle saakka. Vaihtoehtoisia menetelmiä ei juuri ollut. Teräs- ja teräsbetonimitoitus tapahtui siis saksalaissäännöillä. Havainnollinen esitys menettelystä mitoituksessa ja valmistuksessa silloissa, rakennuksissa, majakoissa ja muissa on "Rautaiset rakenteet - Rauta ja teräs suomalaisessa arkkitehtuurissa" (Suomen rakennustaiteen museo, 1998, 128 s.) Rautatieympäristössä sopii ihailla Helsingin asemarakennusta, maailmankuulun Eliel Saarisen arvostetuinta illuusiota. Illuusio muuttui todellisuudeksi paljolti Jalmar Castrénin teräsbetonisilla itsekantavilla hallirakenteilla. Ne ovat edelleen yhtä tyylikkäitä, kuin ollessaan lähes tulevaisuuden tekniikkaa 1910-luvun lopulla. Kun kiitämme, kiittäkäämme Nilssonin, Kasarnowskyn ja Castrénin puolesta saksalaistaustaista tekniikkaa - näin jälkikäteenkin. Voisi eteensä katsova nuori yhä suunnata Saksaan jatko-opinnoissa. Itsekin olisin mennyt, mutta kielen puute (keskikoulu- ja insinööriopinnoissa oli vain englantia ja pakkoruotsia) vei Britanniaan. |