12.09.2004 / Haapsalu, Viro
12.09.2004 Lisää Haapsalun asemalta. SU 252-94.
Kommentit
| 28.05.2017 22:39 | Esa J. Rintamäki: | Joitakin tietoja Su-sarjasta: S tulee valmistajatehtaan nimestä Sormovo, u tulee sanasta usilenny eli vahvistettu. Tsaarivallan aikana vetureiden suunnittelu oli yliopistoprofessoreiden käsissä. Näin ollen höyryveturiteorian soveltaminen oli "hanskassa", todennäköisesti perusteellisemmin kuin muissa maissa. Mitä tulee itse vetureiden kehittelyyn, niin nämä oppineet herrat näyttävät päätyneen samaan periaatteeseen kuin itse George Stephenson: yksinkertaisin ratkaisu on paras ratkaisu. Ennen vallankumousta 1917 valmistui S-mallia noin 900 kpl. Tietenkin Venäjällä seurattiin veturialan kehitystä: näissä oli kaksi sylinteriä, Walschaertin luistinohjaus, leveä tulipesä, tulistin ja jousitus oli järjestetty tasausvivuilla siten, että kitkapainoa voitiin tarvittaessa muuttaa, jotta veturilla kyettiin liikennöimään myös pienempikantoisilla rataosilla. Vuonna 1926 alkoi moskovalainen Kolomna-tehdas valmistaa jonkin verran parannettua ja suurennettua Su-mallia. Tätä versiota valmistettiin seuraavien 15 vuoden aikana noin 2 400 kpl.Sylinterin mittoja, pyörästön pituutta ja kattilan mittoja oli suurennettu. Kattilapaine pidettiin ennallaan suht matalana (kunnossapitokustannukset pysyivät "kurissa", eikä paineenkorotuksen katsottu tuottavan suurtakaan teoreettista hyötyä). Toisen maailmansodan jälkeen valmistus jatkui Sormovossa (joka sodan aikana oli siirretty Nizhni Novgorodista Gorkiin) vuoteen 1951 asti. Tuotantoluku S- ja Su-sarjalla oli yhteensä noin 3 750! Muista muunnoksista mainittakoon sarja Sv, joka oli normaaliraideleveydelle rakennettu vuodesta 1915 alkaen, Varsovan - Wienin väliselle radalle. Edelleen valmistettiin jonkin verran myös tyyppiä Sum, jossa käytettiin polttoilman esilämmityslaitetta. Vuonna 1880 oli skottilainen Urquhart propagoinut Venäjällä öljypolton puolesta, niinpä sitä käytettiin myöhemmin yleisesti, myös monissa S- ja Su-vetureissa. Joitakin teknisiä tietoja: vetovoima 134 kN, akselipaino vaihdettavissa 18 tonnista 16 tonniin, sylinterin halkaisija 575 mm, iskunpituus 700 mm, vetopyörän halkaisija 1 850 mm, höyryttävä tulipinta 198 m2, tulistimen tulipinta 89 m2, kattilapaine 13 kg/cm2, arinan pinta-ala 4,72 m2, hiiltä 18 tonnia, vettä 23 m3, kitkapaino 54 - 48 tonnia, kokonaispaino työkunnossa 168 tonnia ja suurin pituus 23 738 mm. Tiedot kirjasta Dampflokomotiven, kirj. Brian Hollingsworth, Birkhäuser Verlag Basel 1983. Pyörästö oli siis kuvan veturilla 1'C1'h2. |
|
| 29.05.2017 19:24 | Joni Lahti: | Kun esimerkiksi P (П) (Pobeda) -veturisarja suunniteltiin uudelleen, sai se tunnuksen L (Л) suunnittelijansa L.D. Lebejanskin mukaan. |