??.??.1913 / Viipuri
??.??.1913 Viipurinn aseman sisätiloja silloin joskus
Kommentit
| 18.11.2016 13:41 | Jukka Ahtiainen: | Seinällä Suomen ensimmäinen sähkökello. Samaa merkkiä kuin Helsingin rautatieaseman lipunmyyntihallissa edelleen. | |
| 18.11.2016 17:57 | Heikki Jalonen: | Vuosi ei mitenkään voi olla 1930. Tuossahan eletään vielä Suomen Suuriruhtinaskunnassa, aseman ollessa vallan uusi (se valmistui 1913). Taustalla ovi postikonttorin puolelle, jonne opastetaan myös "почта". Nuo opasteethan muutettiin itsenäisyyden tullen nopeasti. Kuvan keskialan herrat ovat ystävällisiä Keisarillisen Venäjän viranomaisia, päähineen perusteella peräti niitä kaikkein rakastetuimpia eli santarmeja. Kello taitaa olla Siemens-Schuckert-valmiste. Hauska ovisysteemi johtaa palvelutiskin toiselle puolelle matkatavara- ja säilytysosastolle, jonne kaiketi yleisön pääsy oli tietysti rajoitettu. Nykysinhän venäläisillä asemilla on tiuhassa melkein samannäköisiä pömpeleitä, mutta aivan eri tarkoitusta varten: ne ovat metallinpaljastimia joilla matkustavaisia (=merkityksetöntä tavallista rahvasta) on entistäkin kätevämpi asettaa karsinaansa. Ilmaisin piipittää ja matkustaja punottaa. Ja pannukakun kokoista kenollaan olevaa koppalakkia pitävä finninaamainen охранник-nulikka (jonka haalarin selässä lukee "OXPAHA" ja koulutodistuksessa "бесхозный") huitoo vieressä ja kiirehtii matkustajaa repimään vyötään irti ja laittamaan kännykkänsä pöydälle paremmin varastettavaksi. Ja jono takana pitenee ja junan lähtöaika lähenee... Mutta mikä ehkä kaikkein hulluinta: koska Venäjä, niin samaan aikaan kun matkustajien persoonia magnetoidaan ja seulotaan ja simputetaan, heidän reppunsa tai laukkunsa ohittavat tarkastuksen ilman minkäänlaista tutkimista. Laita pöydälle-ota pöydältä. Mutta, ehkä tässä vain toimii venäläinen todellisuuslogiikka: kukaan venäläinen ei sijoita mitään vaarallista ja siis arvokasta esinettä reppuun, voidaan varastaa... |
|
| 19.11.2016 15:52 | Joni Lahti: | Taustalla oleva pömpelin kupeessa seisovat pojat tai nuoret miehet ovat puketuneet tyypillisiin venäläisiin uniformuihin: koppalakki,pusakka, saapashousut ja saappaat. Liekö koulupoikia tai vallan sotilaspoikia? Tsaarin Venäjä oli unifomujen luvattu maa, mutta niin oli Neuvostoliittokin ja on Nyky-Venäjäkin. | |
| 19.11.2016 21:12 | Heikki Jalonen: | Pojat saattavat olla sähkösanomalähettejä. Heillä vahvistetun mallin mukainen virkapuku kuului ilman muuta kuvaan - työtä tehdessään he olivat virallisilla asioilla mikä tietenkin piti tuoda asianmukaisesti näkyville. Olkalaukutkin ovat kovasti sanomalähetti-tyyppisiä, molemmilla sellainen on. Keisarikunnassa virkapuvut olivat tosiaan vakava juttu. Tutustukoon asiasta kiinnostunut vaikkapa ns. rankijärjestelmään jossa myös siviilivirkamiehille määriteltiin asianmukaiset arvomerkit ja virkapuvut ja muut, miekan mallia myöten. Tilanne ei nyky-venäjällä ole virkapukujen suhteen muuttunut yhtään miksikään, päin vastoin. Rankijärjestelmä sinänsä lakkautettiin vuonna 1917, mutta kuten tiedämme, tilalle muodostui nopeasti toisenlaisia hierarkiarakenteita. Muistanemme myös vaikkapa toissaviikkoista Venäjän Ulkominiteriön tiedottajan Maria Zaharovan pitämää tiedotustilaisuutta (asiana Supon lausumat huolet venäläisten Suomessa tekemistä maakaupoista), jossa mainittu tiedottaja esiintyi Venäjän ulkoministeriön virkapuvussa. Miekka ei kuitenkaan enää kuulu nykyajan protokollääriin. Ei ainakaan arkivirkapuvussa. |
|
| 20.11.2016 19:44 | Joni Lahti: | Totta puhut Heikki. Nuo pojat ovat voineet olla sähkösanomalähettejä venäläiseen tapaan pukeutuneina, aikansa viestinnän tärkeitä osia. Nyky-Venäjän federaation rautatieliikenteen ministeriön hallintolinjan rankit ja arvomerkit http://tinyurl.com/zsdjomv osoittavat, että hallinto on Venäjällä edelleen hyvin hierarkkinen ja sotilaallisesti järjestetty sekä osoitettu. Kaikilla ministeriön sektoreilla on omat nimikkeensä, joihin nuo arvomerkit liitetään. Korkeimman johdon tasolla merkit vastaavat armeijan marsalkkatasoa. |
|
| 20.11.2016 21:00 | Jukka Ahtiainen: | Kellossa on Siemens & Halske -logo ja se asennettiin heinäkuussa 1913. | |
| 21.11.2016 16:37 | Heikki Jalonen: | Sähkösanoma oli tosiaan noina aikoina erittäin tärkeä viestiväline, niin sekä julkisen hallinnon että kaupan ja teollisuuden aloilla. Sanoman kulun viimeinen etappi sanomakonttorista vastaanottajalle oli ihan nykytyyliin langaton, tuohon aikaan kylläkin juoksupoikageneraatiota, olisiko siis 0G. Mutta viestin kulku ei missään tapauksessa ollut johdoton. Kyllä Keisarikunnassa Johtoa riitti. Noiden sanomalähettipoikien ja Venäjän Keisarillisen Ministerikonseljin (=hallitus) väliin mahtui nimittäin uskomattoman monta johtoportaan tasoa... Viipurin asemalla tapahtunut posti- ja lennätintoiminta oli sinänsä ilmeisesti kaikilta osiltaan täysin Suomen Suuriruhtinaskunnan Posti- ja Lennätinlaitoksen hallussa. Kuitenkin ja koska vuoden 1890 postimanifestin (armollisena antajana H.K.M. Aleksanteri III, mutta asian arkkitehtina ilmeisimmin varsin protektionistinen sentralisti, pääministeri Bunge) seurauksena Suomen postilaitos oli alistettuna Venäjän postiylihallituksen alaisuuteen, myös Suomessa noudatettiin Venäjän postilaitoksen säännöstöjä, paitsi virkakielen niin myös virkapukujen suhteen. Siksi siis sähkösanomapoikien venäläistyylinen pukeutuminen. |