??.??.1902 / Röisuo, Loviisa
??.??.1902 Turvejuna valmiina lähtöön Röisuolla. Kuva aivan toiminnan alusta. veturi on Krauss 4769/1902, raideleveys 75 cm. Seuraavaksi se oli Serlachiuksen Vaaherjoki - Syskyjärvi metsäradalla 1920-luvun alussa. Tekisi mieli olettaa, että LVR:n käyttämä polttoturve tuli täältä. Pikkukuvassa paikkaa selventävä kartta kirjasta "Suomen Kartta" 1943 (MMH). 5:des painos, 1950, alkulauseessa : "lehdet perusteellisesti korjattu käyttäen jossain määrin myös ilmakuvia..." Kartta siis saattaa olla oikeassa?
Kommentit
| 27.11.2016 12:31 | Erkki Nuutio: | Kuvittelen taustalle toisenkin höyryveturin, sellaisen jossa on vesisäiliöt kyljillä ja etupäistään kaltevat. Kuvittelenko liian vilkkaasti? Komea veturitalli ja komea veturi ja juna! |
|
| 27.11.2016 13:27 | Ilkka Hovi: | Niin kuvittelin minäkin ennen ENuution kommenttia, ja kuvittelen vieläkin. Aika matala koska kuvittelen sinne jonkun seisomaan vieressä ja savutorvea en pysty kuvittelemaan. | |
| 27.11.2016 16:50 | Reino Kalliomäki: | Sama kuvitelma. Alkuperäisen tirkistely luupilla ei selvennä asiaa. Röjsjö Ab perustettiin 1901, Wiki kertoo toiminnan loppuneen jo 1905, ja radan puretun 1916 (ven. linnoitustöihin, paikallinen muistilegenda), ja että yhtiö lopetettiin 1922. Toinen paikallinen muistelija kertoi, että rata rakennettiin uudelleen 1920-luvulla, ja että vetureina toimivat LVR 10 ja 1 . Kolmekymmentä-luvusta eivät lähteeni maininneet mitään, sitten, että rata purettiin "sota-aikana". Kuitenkin vuonna 1950 painetussa kartassa se on merkittynä. Tomin kertoja muistelee, ettei 1930-luvulla ollut toimintaa. En ole koskaan vasiten pohtinut LVR:ää, tai Röisuota. Ja em. tiedot aiheuttavat sekasotkun. Tarkistin vuoden 1923 (sattui olemaan käsillä) Teollisuuskalenterin: "Röjsjö Ab, Loviisa. Sähkö - Röjsjö ; puh. 154, perustettu 1901, osakep. 300000:-. Erik. valm. turvepehku. Toim. Joht. Birger Serlachius". Lisää sekasotkua? Ei kuitenkaan ihme, että veturi on seuraavaksi Serlachiuksen metsäradalla. Sitten löysin netistä (Turvetoimisto) maininnan, että Röjsjö Ab käytti osakeyhtiö Paluksen patentoimaa polttoturvemenetelmää. Riihimäen Paloheimo perusti Paluksen ostamaan ruotsalaisen patentin. Yhteys syntyy Paloheimon polttoturvetehtaaseen, joka puolestaan liittyy sinne hankittuihin Warrant-vetureihin http://vaunut.org/kuva/108409?u=3399&lk=2&lv=2016 . VR asensi kolmeen veturiin kokeeksi ruotsalaisen järjestelmän. Siitä ei ole juuri mitään kirjoitettu. Riihimäellä puuhaillut ruotsalainen insinööri Ekelund pääsi pahaan maineeseen ensimmäisenä tunnettuna kirjepommin lähettäjänä, taisi olla niin, että hänen vastustajansa kuoli. Ehkä tämänkin takia meillä vaiettiin. (Svensk mosskultur, Torvbubblan 1900 -1925 (Leif Runefelt), Bibliotek,archiv och historiska Project) Menee mielenkiintoiseksi . |
|
| 28.11.2016 14:05 | Ilkka Hovi: | Tulipa tuossa mieleen, jos ajattelee radanrakennuksen aikatauluttamisen kannalta. Kun rakentaminen on päätetty, tilataan veturi ja vaunut kun suunnitelmat ovat valmiit. Rataahan voidaan alkaa rakentaa ennen kuin Krauss on saanut naputeltua veturin valmiiksi. Olikos tämä niitä Ivar Lindforsin (O&K edustaja) urakoimia ratoja, joten hänellä oli varastossa vetureita, joita pystyi käyttämään rakennustöissä. Tällainen ei näy radan rakennushistoriassa. Nuo mustat täplät "veturissa" ovat liian terävärajaisia ollakseen täpliä negatiivissa. | |
| 28.11.2016 14:44 | Pave Saarinen: | Kun turvejunaa ja turvetta katselin, tuli kyllä mieleen, että tässä kuvassa voisi polttoaineena olla turve: http://vaunut.org/kuva/110518?t=hanko |
|
| 28.11.2016 14:47 | Pave Saarinen: | Kun turvejunaa ja turvetta katselin, tuli mieleen, voisiko tässä veturissa olla turvetta polttoaineena? http://vaunut.org/kuva/110518?t=hanko |
|
| 29.11.2016 12:57 | Reino Kalliomäki: | Löysin lopulta kopioni ”Teknikern”-lehdestä. Artikkelissa on 3 kuvaa, joista yksi on tämä. Painetussa kuvassa on merkintä ”L&H”, korjaan sen kuvaajaksi. Veturin teknisiksi tiedoiksi annetaan: 50 hv, vesi-”elevaattori” imuletkulla. Sylinterin halkaisija sekä iskun pituus 210 mm ja 300 mm. Vetopyörän halkaisija 620 mm, akseliväli 2400 mm, höyrynpaine 42 atm (kattilantarkastaja v. 1922 Syskyjärvellä : 12 kg), tulipinta 20,6 m², arinapinta 0,39 m², vesitilavuus 1390 l, polttoainetila 1400 l, työpaino 10 800 kg, ja vetovoima 1540 kg. Messinkiputket ja kuparinen tulipesä, ja (aivan oikein, Pave!) luonnollisesti arina on säädetty turpeen poltolle. Vaunuista 8 on jarruttomia, ja neljässä on kierrejarru. Vaunujen pituus on 6 m, leveys 2 m, ja niihin mahtuu 18 m³ turvetta, jolloin vaunu painaa 7000 kg. Vaunut ovat 2-akselisia, jousitettuja ja pyörän koko on 500 mm. Radan kiskot painavat 12,8 kg per m. Lähtövaihteen korkeus merenpinnasta on 6,77 m, ja melko pian noustaan 22,5 metriin. Nousu on saatu rajoitettua arvoon 1:64 , jyrkin nousu radalla on 1:50 . Radan pituus on 7922 m , sivuraiteineen 8500 m. Kuvissa näkyy käytettävän LVR::n soravaunuja. Rata siis jatkui jonkin matkaa turvetehtaan ohi. Radan ja kaluston toimitti Helsingin Arthur Koppelin toimisto, Ivar Lindfors johtajanaan. Kun Riihimäellä suolle hankittiin useita moottorivetureita, niin kuinkahan oli täällä? "L&H" tarkoittaakin kuvan painolaatan valmistajaa: Ab. Lilius & Hertzberg Oy |
|
| 12.03.2019 21:45 | Anders Still: | vähän tumma kuva, mutta onko pöyräjärjestelmä 2-6-0t ?? | |
| 13.03.2019 00:15 | Reino Kalliomäki: | Sama veturi sillalla: http://vaunut.org/kuva/116420?liikp1=2586 | |
| 15.01.2021 21:58 | Pauli Ruonala: | Teknikern-lehti kirjoitti usein Röjsjön turvesuosta. Numerossa 346, ilmestyi 10.2.1904, oli artikkeli Röjsjön rautatien rakentamisesta (2 junakuvaa, ei ole samoja kuin ylläoleva) alkaen sivulta 6. Teknikern-lehtiä voi lukea kansalliskirjaston nettisivulta digi.kansalliskirjasto.fi. | |
| 15.01.2021 23:22 | John Lindroth: | Veturi lienee 0_4-2. Teknikern kirjoitti myös Töölön sokeritehtaan Kraussista joka taisi olla 0-6-0- |