??.??.1955 KUVA 8
Valmis tuote. Hr11 nro 1951 tehdaskuvassa alkuperäisasussaan matalilla helmoilla puna-valko-harmaassa värityksessä.
Helmoja lyhennettiin myöhemmin mm. jarrujen huoltotöiden helpottamiseksi. Esteenraivaajina toimivat jarrupolkimen kokoiset levyt eivät varjelleet riittävästi etuhelmaa ja helma näyttäytyykin myöhemmissä kuvissa usein muhkuraisena kuin perunasäkki. Ylävalonheittimen heijastinosa lamppuineen on ohjaamosta käsin sivuttain suunnattavissa.
Päätyohjaamoiden väliin jää paljon tilaa, koska siihen oli alunperin suuniteltu matkatavaraosasto. Tässä tilassa sijaitsevat kattilahuoneen lisäksi polttoaine- ja vesisäiliöt samoin kuin pääilma- ja apuilmasäiliöt. Ompa tilassa työpöytäkin ruuvipenkkeineenkin ja muusta tilasta erotettu WC komero pesualtaineen. Lisäksi tilan kattoon on sijoitettu säilytykseen tikkaat veturin katolle kiipeämistä varten.
Tilavuuksia :
Polttoainesäiliöt 1500 l + 2 x 94 l = 1688 l
Vesisäiliö 1500 l
Hr11 -vetureiden moottoreiden ja vaihdelaatikoiden päivittämisen jälkeisestä käytöstä on vuosien varrella väitelty ja esitetty mm. arvioita, että mainitut toimenpiteet olisivat lisänneet käyttövarmuutta. On myös spekuloitu, että koneistoremontin jälkeiset kevyemmät junapainot vetotehtävissä olisivat vaikuttaneet asiaan. Joka tapauksessa vetureiden käyttö kuitenkin jatkui 1956-58 tehtyjen muutostöiden jälkeen vielä noin viitisentoista vuotta päättyen vuonna 1972.
Kuvan käyttöoikeus : CC BY-NC-ND 4.0
Kommentit
| 02.01.2017 16:21 | Petri Nummijoki: | Varmaankaan junapainoja ei koneistoremontin jälkeen sentään kevennetty, kun vetureiden teho kasvoi. Mutta vetureiden aktiivisimman käytön aikaan 50- ja 60-lukujen taitteessa oli niillä vedettyjen pikajunien keskipaino 170-180 t eli noin 18 akselia puuvaunuista puhuttaessa. Tarkoittanee, että joku 300 tonnin pikajunakin lienee ollut Hr11-vetureille enemmän poikkeus kuin sääntö, jos keskipainoksi on noin alhainen lukema saatu. Vain hieman tehokkaammilla Dv12-vetureilla on vedetty hitaampien aikataulujen aikaan noin 400 tonnin pikajunia, yöpikajunissa noin 500 tonniakin ja kiitotavarajunissa tätäkin enemmän, joten kovin suurilla junapainoilla ei Hr11-vetureita rasitettu. Hr11-vetureiden Turun liikenteen alkuaikoina 1961-1962 saattoi P31/32:ssa olla 300-400 tonnia vakituisesti mutta siinähän onkin käytetty myös Hr11-paria tai yhdistelmää Dm4 + Hr11. | |
| 23.10.2017 20:01 | Eljas Pölhö: | Aikoinaan 1955 laadittujen muistioiden mukaan Hr11 moottorien vaihdon suunnittelun tärkeimpänä syynä oli pystyä vetämään kaksi kiitojunarunkoa. Samasta syystä normaalisti Dm4/Hr11 junien jotkut sunnuntaivuorot ajettiin Tampereelta Helsinkiin säännöllisesti Hr1:llä. Mitä tulee vetureiden väritykseen, niin Valmet toimitti VR:lle 12 erilaista vaihtoehtoa. Valituksi tuli se vaihtoehto, joka päätöshetkellä eniten vastasi 3-vaunuisia kiitojunarunkoja. |
|
| 18.08.2020 12:25 | Timo Salo: | Tuota veturia en muista nähneeni Pori-Tampere radalla, vaikka asunut radan varressa vsta 1960... Liekkö ajettu lainkaan täälläpäin? | |
| 18.08.2020 16:56 | Petri Nummijoki: | Hr11-vetureita olisi pitänyt näkyä Tampereen ja Porin välillä vuoden 1958 lopulta alkaen, kun Porin rata sai 43 kg:n kiskot. Käyttö jatkui kevälle 1961 asti, jolloin veturisarja siirrettiin Tampereelta Turkuun hoitamaan Rantaradan pikajunaliikennettä. Aikataulukaudella 1960-1961 olivat mahdollisia Hr11-junia H461 (lähtö Tampereelta klo. 4:20), P45 (lähtö Tampereelta klo. 18:07) ja H43 (lähtö Tampereelta klo. 20:35) sekä paluusuunnassa P46 (lähtö Porista klo. 8:30), H464 (lähtö Porista klo. 14:05) ja H470 (lähtö Porista klo. 22:00). Voisiko kulkuaika selittää ainakin useimpien junien osalta, ettei Hr11-vetureista ole kertynyt havaintoja? | |
| 18.08.2020 19:00 | Timo Salo: | Kansakouluahan tuolloin käytiin ja ikää oli niin vähän ettei välttämättä jää kaikki niin vielä mieleen. Oltiin n. 8-10 vuotiaita, kun päästiin Tr1:een tutustuun ja kiltit sedät käski laittaa 5-pennisen syljellä kiskolle ja muuttivat sen aivan uuteen muotoon... Siitä se kiinnostus lähti! |