24.02.1925 / Välillä Kouvola asema–Koria
24.02.1925 ... toisessa veturit edestä. Reunoilla on kaiteet, joten kuva on kai otettu sillalla.
Kommentit
| 28.02.2017 23:27 | Jorma Toivonen: | Vasemmalla K4, oikealla K3. SKS |
|
| 01.03.2017 08:41 | Petri Nummijoki: | Hyvä vertailukuva. Mikähän oli ideana, että Tv2:ssa laskettiin kuljettajansuojus alemmas ja nostettiin käyntisilta ylemmäs Tv1-veturiin verrattuna? Voisi kuvitella, että korkeammalla olevasta ohjaamosta näkisi paremmin ja matalan käyntisillan olevan työturvallisuuden kannalta vähemmän riskialtis. | |
| 07.03.2017 00:25 | Esa J. Rintamäki: | Minun silmissäni näyttää siltä että Tv2:n tapauksessa olisi tosiaankin sovellettu amerikkalaista rakennustapaa. Tähän näyttäisi viittaavan myös tehtaan tottumus, sillä vastaavat jenkkiveturit tehtiin samaan tapaan,. Olisiko vaikuttanut työsuojelullinen ajatus että ohjaamoihin kapuaminen tehtiin helpoksi. Muuten esimerkiksi ohjaamoiden katot näyttäisivät olevan samalla korkeudella. On myös mahdollista että painopiste saatiin alemmas joten silläkin olisi vaikutusta kulkuominaisuuksiin. Kuvan perusteella voi päätellä tilaajan laatineen pitemmän puoleisen speksiluettelon Tv2:ta tilattaessa. Saihan valmistaja muutoin historian mukaan vapaat kädet soveltaa omaa veturinrakennustapaansa: kankikehys vastaan levykehys, sifonit kattiloissa, neliakselinen tenderi ym. Joka tapauksessa amerikkalaiset rakensivat veturinsa noin 20 vuoden käyttöikää varten jonka jälkeen ne heitetään pataan ja tehdään uusia. Tosin Ameriikassakin on ollut vetureita joiden käyttöikä muodostui melko pitkäksi... Väkisinkin tulee mieleen ajatus että millimetrejä tuumiksi ja tuuman osiksi laskettaessa olisi tapahtunut pyöristyksiä tai lipsahduksia, mitenkä vain. Tuohon aikaan laskutoimitukset tehtiin enimmäkseen kynällä ja paperilla (ja pyyhekumilla myös). | |
| 07.03.2017 09:08 | Risto Sollo: | Anekdoottina,tultiin Peran kanssa senaikuisella pikatavarajunalla lännestä tuohon sillalle,pupujussi koetti juosta karkuun siltaa pitkin mutta huomasi jäävänsä tappiolle ja hätäpäissään leiskautti kaiteen yli jokeen.Kummankin verkkokalvoille tallentui kuva "lentävästä jäniksestä",ollaan jälkeenpäin pohdittu Jussin kohtaloa,pitkä lento alas jääriitteiseen jokeen,hurrr... | |
| 07.03.2017 09:53 | Esa J. Rintamäki: | Amerikkalainen veturinrakennustapa kehittyi jo melko varhain, kun huomattiin Englannista saapuneiden vetureiden sopimattomuus silloisille amerikkalaisille radoille. Radat rakennettiin nopeasti urakalla valmiiksi ja enemmän tai vähemmän taitavalla työvoimalla (kiinalaiset radanrakentajat). Myöhemmin radat jouduttiin siellä käytännöillisesti katsoen rakentamaan uudestaan. Raiteen toppaaminen ja rekkauskin oli liikenteelle avattaessa vähän niin ja näin. Sielläkin junanopeudet olivat siihen aikaan maltillisia. Englannissa radat varhaisaikana rakennettiin mahdollisimman suoriksi, pituus- ja pystysuunnissa, joten liikkuva kalusto oli sen mukaista. Amerikkalaiset keksivät asettaa vetopyörien eteen telin kulkuominaisuuksien parantamiseksi ja kas, aikanaan erinomaisen ja yleisen 4-4-0-tyypin syntyminen oli toteutunut. Myös yksittäisissä veturinosissa amerikkalaiset pääsivät käyttämään luovuutta, esimerkiksi kankikehys (oli helpompi valmistaa). Oli hyvä ja joustava kaarreajossa. Asia, jonka Tv2 Wlsonin kuljettajat hyvin muistivat. Myös Suomen ensimmäiset veturit olivat 4-4-0-tyyppisiä. Tyypin valinta perustui ilmeisesti muissa maissa saavutettuihin kokemuksiin, mene ja tiedä. Olisikohan kuvassa kysyttyyn vantringin korkeuteen syynä se että kattilan päällä olevat varustimet olisivat hyvin ulottuvilla? Suomessa suunnitelluissa vetureissa oli tikkaat sitä varten. Myös Trumanin vantrinki asetettiin melko ylös... |