03.03.2017 / Lahti
03.03.2017 Viikon ajan HMVY:n vaunukalusto on säilytetty Lahdessa ja veturit Riihimäellä. Dr12 2216 on saapunut noutamaan vaunustoa viikonvaihteen ajeluille Hki-Sss-Hki. Tässä odotellaan pääsyä matkaan kohti Hesaa, kunhan muu junaliikenne suoriutuu pois edestä.
Kommentit
| 05.03.2017 14:58 | Esa J. Rintamäki: | Teollisesta muotoilusta sen verran että kyseessä on aivan oma lajinsa. Sen avulla tuotteen pitää olla myyvän näköinen, jotta se menisi kaupaksi, muotoilun tarkoituksena oli myös suojata sisälmyksinä olevia laitteita ja mahdollisia käyttäjiä vaikkapa nyt sään vaikutukselta. Lisäksi tuotteen piti erottautua muista samaan tarkotukseen valmistetuista kilpailevista tuotteista. Myöskin mahdollinen kauneus piti ottaa lukuun. Valmistuskustannusten ja valmistuksen rajoitukset myös olivat määrääviä tekijöitä. Puhumattakaan sitten ulkomittojen aiheuttamasta rajoituksesta kuten kuvan Hurun piti sopia aukean tilan ulottumaan. Eräs määräävä asia oli myös käyttökelpoisuus, ulkoinen muoto ei saa estää tarkoitettua käyttöä. Tuotteen pitää myös olla helposti ylläpidettävä (korjaukset ja huolto) . Puhumattakaan käytön turvallisuudeta! Nämä kaikki piti ottaa suunnittelussa huomioon. Minun mielestä ainakin silmä lepää Hurussa. | |
| 07.03.2017 15:49 | Esa J. Rintamäki: | Teollisesta muotoilusta lisäisin vielä sen kun ihmettelin kyseisen asian toteutusta jo 1970-luvulla. Aikoinaan englantilainen suunnittelija muotoili kuuluisan ja vieläkin hyvän näköisen Spitfire-hävittäjän. Sen ulkomuoto säilyi koneen koko valmistusajan, lähnnä pakon sanelemista muutoksista ja versioista huolimatta. Saman maan erään toisen teollisen muotoilijan kynästä oli sitten lähtöisin niinkin ruma auto kuin Austin Maxi. Hyi olkoon! 1930-luvun jälkipuoliskolla käytettiin vetureiden virtaviivaisuutta kehitettäessä apuna ilmailualalta tuttua tuulitunnelia. Englantilainen LNER-yhtiön A4-sarja (kuuluisa Mallard) ja saksalainen Reichsbahnin sarja 05 esimerkkeinä. USA:ssa vastavaa ilmensi muun muassa Chicago-Milwaukee--Minneapolis-linjalla sataa mailia tunnissa kiitänyt Hiawatha-juna 4-4-2-pyörästöisine höyryvetureineen. Kaikilla näillä mainituilla oli vetokoukussaan vedettävänä nopeaan ajoon erikoisesti rakennettuja vaunuja. Hiawathan veturin ulkoinen värimaailma ulottui myös vaunuihin. Saksalaiset rakensivat myös 1930-luvun lopulla virtaviivaistettua kolmisylinteristä sarjaa 01.10 ja akselipainoltaan hieman kevyempää 03.10, puhumattakaan sarjoista 60 ja 61. Käytössä kuitenkin selvisi että virtaviivainen verhoilu esti ilmavirtaa jäähdyttämästä mm. kierto- ja kytkinkampien laakereita. Huollon helpottamiseksi oli värkätty esim. voitelukohteisiin pääsemiseksi luukkuja. Sodan aikana junien nopeuksia hidastettiin ja virtaviivaistus osittain riisuttiin saksalaisvetureista, tullakseen lopullisesti poistetuksi 1950-luvun alussa. Mainittakoon että veturia suurille nopeuksille suunniteltaessa ilmanvastus alkaa olla merkittävä tekijä jo 120 km/h nopeudessa. |
|
| 07.03.2017 17:52 | Hannu Peltola: | Hurun muotoilussa on selvästi nähtävissä NOHABin Di3-veturin ja sitä kautta amerikkalaisten F-sarjan vetureiden vaikutus. Tältä 1950-luvun linjadieselin piti näyttää! | |
| 08.03.2017 19:13 | Oskari Kvist: | Jotenkin tässä on ehkä enemmän F:n näköä kuin Di3:n. | |
| 09.03.2017 08:24 | Petri Nummijoki: | Rakennusvaiheen aikaisissa piirroksissa Hr12 muistuttaa enemmän Nohabia. Etuikkunat ovat toteutunutta matalammat ja leveämmät sekä sivuikkunoita korkeammalla, ylävalonheitin ja soittokello on sijoitettu samalla tavalla, kuin Nohabissa ja myös ajopöytä on Nohab-tyylinen. Lopullinen veturi siis muuttui yksityiskohtien osalta aika paljon. Ehkä on niin, että Valmet ja Lokomo piirsivät veturin alun perin Nohabin pohjalta mutta SLM muutti suunnitelmia ja lopullinen veturi on enemmän sveitsiläisperäinen eikä niinkään Nohabin mallin mukaan tehty. |