24.10.2001 / Piikajärvi
24.10.2001 »Rautatieharrastukseen kuuluu olennaisesti romunkeräys», totesi osuvasti Reino Kalliomäki. Tässä Valtionrautateiltä lahjoituksena saatua saalista. Tuolloin elettiin vielä sitä aikaa, jolloin oli muodissa jättää osa kuvattavan päästä kuvan ulkopuolelle.
Kommentit
| 16.07.2017 12:43 | Timo Järvi: | Nyt on pakko viilata pillkua tai ainakin sen muotoa tai paikkaa.... Jos kyseessä olisi puhdas romu, sille ei olisi enää käyttöä (edes harrastajille). Kyse ei siis voi olla romusta, vaan käyttökelpoisesta materiaalista, jonka uusiokäytön mahdollisuuksia ei ole vielä joko kartoitettu tai riittävän hyvin tiedostettu :) Kaikki vähänkään esimerkiksi elektroniikkarakentelua tms. harrastavat tietävät, että potentiaalista ja kierrätyskelpoista materiaalia ei pidä heittää pois, ennen kuin kaikki käyttökelpoinen materiaali on evakuoitu ja varmuusvarastoitu odottamaan tulevaa tarvetta. Joskus se tarve vain voi antaa odottaa itseään hieman pidempään :) |
|
| 11.10.2017 07:45 | Raimo Harju: | Näin vanhempana miehenä/ aviomiehenä, olen usein joutunut vaimoväeltä kuulemaan että lähes kaikki mitä olen onnistunu löytämään ja talteen ottamaan, on pelkkää romua ja rojua, ja se tulee heittää pois. Yksi mulle arvokas esine, Hurun nokka-ovi on kuitenkin saanut olla niillä sijoillaan johon olen sen laittanut, koska vaimon voimavarat eivät ole riittäneet sen pois heittämiseen. | |
| 05.11.2017 15:23 | Esa J. Rintamäki: | Raimo, saanko kysyä sinulta yhtä asiaa? Valitsiko vaimo sinut, vaiko valitsitko sinä vaimosi? Jos vaimo valitsi sinut, on hänen oikeutensa määritellä keräilytavarasi romuksi epäoikeutettu... Siinä tapauksessa, että sinä valitsit vaimosi, oli riski olemassa, eikö vain? Elämä on sarja valintoja (erinomaisesti onnistuneita ja onnistuneita), vasta jälkikäteen yleensä saa tietää, että menikö suunnitelmien mukaan? T. nimimerkki: "myös valintoja tehnyt". |
|
| 05.11.2017 17:13 | Raimo Harju: | Esa, saat kysyä. Katsos kun sitä on vähän vaikea muistaa, on niin pitkä aika. Silloin nuoruudessa lemmen liekki leimahteli ja välillä hiippui noinniinkuin puolin ja toisin, joten taisi olla tasapuolista. Myöhemmin sitten suhteen vakiintuessa vaimo valitsi vaatteeni ja sanat suuhuni, ja hän on aina oikeassa ja osaa tehdä oikeat valinnat. Nyt sitten kun saan kuulla tietämättömyydestäni ja osaamattomuudestani, totean hänelle, älä valita kun kerran parhaan olet valinnut. Tähän lopuksi vielä, kyllä minä sen kaapin paikan näytän. | |
| 06.11.2017 09:33 | Esa J. Rintamäki: | Raimo, eikös sitä sanota: "parempi tossun alla kuin taivasalla"? Minun ex-avokki oli juuri kuvaamasi besserwisserin tapainen. Lusikat meni jakoon... Nykyinen naisystäväni on eri maata: joka päivä (jo yli 18 vuoden ajan) olen kiitollinen hänestä. Loistomimmi! Kehu vaimoasi jostakin, missä hän on erityisen hyvä, niin huomaat ihmeen tapahtuvan... Judokin perustuu siihen että vastustajan liikettä myötäillään, jotta saataisiin yliote... (jos tarpeen) |
|
| 06.11.2017 11:04 | Raimo Harju: | Älähän nyt Esa rupea pehmoilemaan. | |
| 08.12.2017 15:10 | Ari-Pekka Lanne: | Niin, määkään en taida osata ottaa kantaa tuohon »softapuolen» pohdintaan. Mutta »rauta» on kyllä tallessa: http://vaunut.org/kuva/123757 Ja raudasta puheen ollen, kunnessää Raimo täräyttäisi meidän nähtäväksemme kuvaa siitä Hurun nokkaovesta? |
|
| 12.12.2017 07:43 | Ari-Pekka Lanne: | Katos vaan, toivekuvahan tulikin. Ja tuli äkkinäisesti: http://www.vaunut.org/kuva/123811 |