04.11.2017 / Vilppula
04.11.2017 Mikähän tuo oikealla näkyvä sininen talo on?
Kommentit
| 05.11.2017 12:28 | Kari Näriäinen: | Sininen talo on nimeltään "Kuutola". Sitä pidetään kulttuurihistoriallisesti arvokkaana. Talon suunnitteli arkkitehti Wivi Lönn. Talolle on pitkään etsitty uutta omistajaa, ja lokakuussa 2017 sen osti huutokaupasta joukko lähiseudun toimijoita ja yksityisiä tahoja. Ks. Aamulehden uutinen aiheesta: https://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuurihistoriallisesti-arvokas-kuutola-meni-vihdoin-kaupaksi-lahiseudun-toimijat-tulivat-vilppulassa-apuun-200452586 | |
| 12.02.2021 19:56 | Esa J. Rintamäki: | Rautatiehallitus on keisarillisen senaatin suosituksesta päättänyt muuttaa Filppulan aseman nimen WILPPULAKSI, lennätinhuuto Wp. Muutos astuu voimaan 1.5.1897. Cirk. 15/1571, 6.3.1897. Wilppulan satamaraide avataan tänään tavaraliikenteelle, täysin vaunulastein, etäisyys Wp 3 km. Cirk. 62/9080, 2.7.1907. Wilppulan asemalle on asetettu 1-siipinen tulosemafori 300 m päähän eteläsuunnan ja 310 m päähän pohjoissuunnan tulovaihteista. Ne otetaan käyttöön 1.5.1917. Cirk. 34/1725, 4.4.1917. Sota-ajan runsaan liikenteen päätyttyä on RH päättänyt, että Wilppulan molemmat semaforit pidetään edelleen käytössä 15.5.1919 lukien. Cirk. 43/1642, 4.4.1919. Mäntän rata avataan tavaraliikenteelle 1.1.1929 lukien. Cirk. 34/3583, 28.12.1928. Wilppulassa otettiin käyttöön seuraavat semaforit 13.9.1930 lukien: (Cirk. 205/1369, 6.5.1933.) - 1-siipinen tulosemafori A Lylyn suunnan tulovaihteesta 350 m päähän. - 1-siipinen tulosemafori B Kolhon suunnan tulovaihteesta 250 m päähän. - 1-siipinen tulosemafori C Mäntän suunnan tulovaihteesta 150 m päähän. Samalla vanhat Ly ja Klo suuntien tulosemaforit poistettiin. Liikennepaikkojen välimatkat 1942-julkaisu: Toivolan raide, Wp 4 km, Tt. Satamaraiteet, Wp 3 km, Tt. Wp asemalla lakkautetaan yleinen sähkösanomanvaihto 1.10.1956 lukien. KL36/56-5. Linjaradio otetaan käyttöön rataosalla Toijala - Haapamäki 18.3.1963 klo 9.00. Tällöin ---Wp--- asemalla ilmoitetaan olevan radiopuhelin. KL10/63-5. Wp alainen Toivolan raide poistetaan. KL48/64-4, Lkoj Lt 3149, 18.11.1964. Uusittu nimilyhenne otetaan käyttöön (w-kirjain jää pois), 30.5.1965. Vilppula: Vlp. KL15/65-5. Kiskonvaihtotyö rataosalla Vilppula - Mänttä on nyt valmis. Uusi kiskotus on K43. Män ratapihalla on vielä K30-kiskotusta. KL39/66-2. Vilppula ilmoitettiin olevan RAP-järjestelmässä Tampereen satelliittipaikka. VT2a/75. |
|
| 12.02.2021 20:34 | Eljas Pölhö: | Vilppulaan liitetyt raidesopimukset 1985: - Rt 1783/4127, 26.8.1970, Puolustusministeriö (ent. Keskuskorjaamon raide) - RH 720/38/80, 3.7.1980, Pohjan Saha Oy |
|
| 13.02.2021 10:41 | Erkki Nuutio: | Vilppulaan jätettiin semaforit vuonna 1919, mutta monelta pienemmältä Haapamäen radan asemalta ne poistettiin vilkkaan liikenteen tauottua tällöin. Mistä kyseiset semaforit oli onnistuttu siirtämään tai ostamaan/tekemään? Ilmeisesti niitä ei ollut aiemmin pienemmillä Haapamäen radan asemilla. Vilppulaankin ne asennettiin vasta 5.1917, keisarikunnan kaaduttua ja Venäjän väliaikaisen hallituksen ollessa huojuvassa vallassa ja Rautatiehallituksen vapauduttua kenraalikuvernööri Seynin otteesta. |
|
| 13.02.2021 11:41 | Esa J. Rintamäki: | Otaksun itse, että se sodanajan vilkas liikenne johtui sotavankien ja myöskin haavoittuneiden vaihdosta sodan osapuolten kesken (ympärysvallat versus keskusvallat). Muun muassa merisaarron takia Saksassa ei katsottu hyvällä vankileireissä "lihovia" vihollisia, ei etenkään vuoden 1917 "turnipsitalven" aikana, jolloin Saksassa vallitsi suoranainen nälänhätä. Väännän rautalangasta: venäläisiä sotilaita palasi pohjoisesta edelleen Pietariin ja sieltä edelleen pitkin laajaa Vennäin muata. Niitä puusemaforeja asennettiin liikennepaikoille pitkin Pohjanmaan rataa, ei ainoastaan Vilppulaan. Oulun radalle semaforit ilmestyivät kesäkuussa 1917. |
|
| 13.02.2021 12:33 | Kari Haapakangas: | Eikö nimenomaan vaihdettu haavoittuneita sotavankeja? Terveitä vankeja voitiin toki hyödyntää työvoimana, sairaita ei. | |
| 13.02.2021 16:19 | Erkki Nuutio: | Haavoittuneita sotavankeja alettiin vaihtaa Haaparannan ja Tornion välillä lähinnä vuodesta 1916 lähtien. Osa venäläisistä päätyikin lopullisesti Tornion multiin, mutta muut kuljetettiin Pietariin ja Suomessakin olleisiin sotasairaaloihin (kuten tulevaan Helsingin asemataloon). Kaikkien oli siksi kuljettava Haapamäen - Tampereen rataosan kautta. Se oli ainoa yhteys eteläisen ja pohjoisen Suomen välillä. Ratayhteys Raudusta (Raasulista) ja Haapamäelle ei ollut vielä valmis. Haapamäen - Tampereen kautta kulkivat ruuhkaisesti keisarikunnan koko posti-, rahti- ja henkilöliikenne ensin Karunkiin ja sitten Tornioon. Samoin Haapamäen - Tampereen rataosan kautta kulki vilkkaasti venäläisten sotilasjunia. Ainakin osaksi nämä junat olivat myös vaunujensa, veturiensa ja veturimiestensä suhteen venäläisiä. Tämän ovat eräät näiden villeistä liikennetavoista aiheutuneet onnettomuudet asemilla osoittaneet. Semaforeja siten tarvittiin liikennekurin ja liikenteen välityskyvyn parantamiseksi syksystä 1914 alkaen. Mainittu liikenne hiipui bolsukumouksen myötä noin 11.1917. Vapaus/sisällissotaamme liittynyt liikenne alkoi puolestaan tammikuun lopulla 1918. Rintama oli Vilppulassa 1.-3.1918 ja tällöin myös rata Haapamäeltä itään tuli liikennekelpoiseksi. Semaforit oli siten varmaankin tilattu venäläisten paineessa, ehkä vuonna 1915. Venäläisiä ne ehtivät hyödyttää vain 5 kuukautta. |
|
| 13.02.2021 20:42 | Erkki Nuutio: | VR 1912/37 II s. 328-330 käsittelee lyhyesti puisiakin semaforeja ja esittää kuvan sellaisesta. Lukumääräkaavion mukaan viimeiset uudet sellaiset tulivat ilmeisesti vuonna 1917 sodan aiheuttaman kauttakulkuliikenteen vuoksi. Niitä tuli tällöin lisää lähes 100 kpl. Vuonna 1919 niitä poistettiin noin 60 kpl. Täällä ei ole puusemaforeista piirustusta eikä juuri kuviakaan. Tämä on tyydyttävä kuva, mutta semafori ei ole pääopastimena, vaan laskumäen opastimena. Sen päällä saattaa olla vaihdonkielto-opastinkin: http://www.vaunut.org/kuva/138560?kv2=1929&paik=Viipuri&tag0=17%7CRautatieinfra%7COpastin . Puusemaforit kaiketi tehtiin kotimaassa, koska SVR 1862/1912 II kertoo, että (vain) teräksiset semaforit tehtiin ulkomailla. Vuoteen 1903 kaikki semaforit tehtiin puusta. |