??.??.1965 / Tampere asema
??.??.1965 Entistä elämää.
Kommentit
| 12.11.2017 00:08 | Eljas Pölhö: | Riihimäen veturi, joka lopetti ajonsa noin 1973. Kuva on siinä mielessä kesäkaudelta, että savutorven päällä on sihti. Ihan henkilökohtaisena muistelona, että nimenomaan sihti savutorven päällä erotti aina suomalaiset veturit muista. Se oli minusta hieno lisä, ihan kuin esim. Englannin GWR:n savutorven reunus. | |
| 12.11.2017 15:13 | Erkki Nuutio: | Pilvinen päivä + pikkukameran raebonus. Aiheellinen kuva sillä tästä näkyy kulkulankutus joka alkaa oikealta kohdasta, johon pääraiteen viereinen noin 2 m korkeammalle ulottunut kivipengerrys päättyi. Oikealta tuli polku pihasta, jota rajoitti TVH:n tiilinen konekorjaamo ja VR:n asuinrakennus. Laskeuduttuaan alas polku jatkui lankutusta pitkin ja raiteiden jälkeen edessä oli aiemman asemapäällikön omakotitalo puutarhoineen. Mainitun TVH rakennuksen alapuolelta kääntyi tie varhemmin Sorinkadulta lankutuksen kohdalla olleelle vartioidulle tasoristeykselle, jatkuen vartioimattomasta tasoristeyksestä Vaasan radan yli ja edelleen noin 300 m päässä yhä olevalle Vaasan radan alitussillalle ja eteenpäin. Tämä reitti oli 1920-luvun lopulle asti ainoa maantieyhteys Tampereelta kohti Lempäälää ja Etelä-Pirkkalaa (Nokia oli silloin Pohjois-Pirkkala). Kuvan rakennukset ovat Peruna Oy:tä, siis Edistysmielisen osuuskauppaväen (KK/OTK) perunajauho- ja mallastehdasta. Mikäli suhdanteet eivät tuo tolkkua pintaan, tähänkin kohtaan juntataan paaluja suuruudehullujen kansirakennelmaa ja pilvenpiirtäjiä varten. |
|
| 13.09.2026 21:22 | Juha Toivonen: | Onko tämän kuvan ottopaikka jotenkin tulkittavissa nykyiseksi Järvensivuksi? | |
| 14.09.2026 07:44 | Erkki Nuutio: | Tulkitsin vaalean rakennuksen kuuluneen Peruna Oy:lle ja lähimpänä olevan matalamman tiilirakennuksen kuuluneen Tampereen naulatehtaalle. Tulkinta on 98%:sti luultava, mutta tuon soratien pitäisi jatkua oikealle. 1051 on joka tapauksessa matkalla Järvensivun suuntaan. Sijainti olisi edellä olevan tulkinnan mukaan vähän ennen Tampereen Saippuatehtaan nurkkaa. Epäilin toisaalta, että 1051 olisi pidemmälläkin - entisten Voiman tehdasrakennusten kohdilla. Siellä ei kuitenkaan ollut kuvan vaaleata rakennusta. |
|
| 14.09.2026 14:38 | Juhani Katajisto: | Saksalaiset Schwere Brocken kirjasarjan tekijät mm. Ingo Hütter ihmettelivät tätä suomalaista tapaa pitää kesäaikana kipinäsihtiä savutorven päälle. Sitten hekin huomasivat siinähän hyvä juju erottaa suomalaiset veturit muista ja alkoivat kertoa tätä yksityiskohtaa omissa kirjoissaan kertoessaan suomalaisista vetureista. - Parhaat muistikuvat minulla on Tr1 1051:stä, kun se lähti korkealla savupilarilla vetämään Toijalan postijunaa Helsingin asemalta 3.7.1967. Ruskean musta hiilisavu jäi pitkäksi aikaa leijailemaan vielä asemalaiturille junan jälkeen. | |
| 14.09.2026 15:01 | Jouni Hytönen: | Vaikea kuvitella maisemaa, jossa on lähes jatkuvasti tarjolla kivihiilisavua. Varmaan vaikkapa Tampereella tai Kouvolassa on vähän väliä ollut menossa jokin höyryvetoinen juna johonkin suuntaan. Ei ehkä vuonna 1965 enää aivan niin usein kuin vaikka 5-10 vuotta aikaisemmin. Käynti Pietarissa talvipakkasella toimi jonkinlaisena simulaattorina ja toimisi varmaan edelleen. Vaikka nyt junat eivät enää kivihiilellä kuljekaan, erilaisia kivihiiltä polttavia tulisijoja löytyy kaupungin alueelta runsain mitoin ja haju tarttui vaatteisiinkin jo viikonlopun matkalta. | |
| 14.09.2026 15:27 | Erkki Nuutio: | Aika vähäistä aistimus Suomen kivihiilistä silti oli verrattuna esimerkiksi Saksan ja Brittien köyhän kansan asumuskatuhin. Niillä poltettiin oikein huonoa kivihiiltä ja ruskohiiltä vielä koko 70-luvun ajan. Kaukolämpö tuli Tampereelle 60-luvulle ja ennen sitä poltettiin enemmän halkoja ja puuhaketta. Kivihiiltä teollisuus poltti vain korkeiden savupiippujen välityksellä. |
|
| 15.09.2026 07:00 | Petri Sallinen: | Kivihiili, koksi ja antrasiitti olivat suomalaisissa kerrostaloissa hyvin yleisiä energiamuotoja 1910-1920-luvuilta alkaen, jolloin kerrostaloissa yleistyivät vesikiertoiset lämmitysjärjestelmät. Niiden ydin oli kellariin sijoitettu suuri keskuslämmityskattila, jossa talonmies mätti hiki hatussa koksia pesään. Halkojakin käytettiin aluksi, mutta koksin lämpöarvo on huomattavasti parempi. Kerrostalojen kivijaloissa saattaa vieläkin nähdä hiililuukkuja. Hiilikuski kippasi lastinsa jalkakäytävälle, josta se suoraan lapioitiin hiililuukusta kellariin. Suuri kerrostalo saattoi käyttää yli sata tonnia hiiltä vuodessa. Omakotitaloissa — erityisesti rintamamiestaloissa — valtio ohjasi vesikiertoisiin lämmitysjärjestelmiin 1940- ja 1950-luvuilla. Syynä oli pula polttopuista. Puuta haluttiin käyttää ennen kaikkea jälleenrakentamiseen ja sotakorvauksiin. Vesikiertoisessa lämmitysjärjestelmässä koksi tai antrasiitti oli tehoas lämmönlähde. Omakotitalo käytti 3-4 tonnia hiiltä vuodessa. Kotitalossani oli kivihiililämmitys vielä 1970-luvulla — samoin aika monessa naapuritalossa. Tämä alue on vanhaa rintamamiesaluetta. Jouduimme veljien kanssa opettelemaan järjestelmän käytön. Hiilen sytyttäminen ei ollut ihan yksinkertaista. Puuta polttamalla tehtiin ensin peti. Vedon säätäminen oli oma taiteenlajinsa. Veljien kanssa saimme muutaman kerran patteriverkoston vedet kiehumaan, kun vanhemmat olivat reissussa. Öljylämmitys syrjäytti nopeasti kivihiililämmityksen 1960-luvulla. Öljy oli huomattavasti helpompi: käytännössä täysin automaattinen ja siisti. BTW. Kun ostin kotitaloni 1980-luvun lopussa, niin remontin yhteydessä hienoa kivihiilipölyä löytyi monista paikoista, esim. kattovalaisimien johtoja suojaavista kuvuista. Monissa kaupungeissa kaukolämpö syrjäytti kiinteistökohtaiset lämmitysjärjestelmät — tosin joihinkin taloihin asennettiin myös suuria öljykattiloita. Kivihiilen polttaminen siirtyi voimalaitoksiin ja lämpökeskuksiin. Englannissa kivihiilen käyttö oli erilaista. Kerrostaloissa ei juurikaan ollut keskuslämmitysjärjestelmiä edes kerrostaloissa, vaan niissä oli asuntokohtaiset hiilipannut tai takat. Paikallinen K-kauppias myi hiiltä pienissä erissä, jolloin äidit kauppareissun yhteydessä ostivat kassillisen hiiltä. Esim. Lontoo poltti käytännössä hiiltä erittäin huonolla hyötysuhteella. Ilma oli täynnä hiukkaspäästöjä ja savuja. Copenhagen Fields -niminen erittäin tunnettu pienoisrautatie esittää juuri tämän aikakauden teeman yhdestä Lontoon kaupunginosasta. Alueelle saapuu pitkiä hiilijunia joka päivä. Jokaisella alueen kauppiaalla on oma vaununsa, joista hiili puretaan kaupunkilaisille myytäväksi. Koko alue on harmaana hiilipölystä. Sekin on tunnettua, että hiilikaivosmiehet saivat helposti lakkoilemalla suuretkin kaupungit polvilleen. Suurkaupungin oli mahdoton varastoida suuria määriä hiiltä. Logistiikka perustui siihen, että junat toivat jatkuvalla syötöllä hiiltä kaupunkiin. Suomessa kivihiili oli ennen kaikkea rannikkoalueiden energiamuoto. En tiedä, kuinka pitkälle sisämaahan hiiltä aikoinaan kannatti roudata. Miten kerrostalot lämpenivät Itä-Suomen kaupungeissa aikana ennen kaukolämmitystä? |
|
| 15.09.2026 08:29 | Kari Haapakangas: | Halkovoimalla, veikkaisin. Ainakin pienessä maaseudun rannikkopitäjässä Oulun lähellä kansakoulu (50-luvulla rakennettu) lämpesi koivohaloilla, kunnes 70-luvulla alkoi öljyn aika. Yhden lämmityskauden koivuhalot jäivät pinoon meidän koululaisten iloksi koulun takapihalle. | |
| 15.09.2026 10:26 | Petri Nummijoki: | Rautateiden osalta halkojen käyttö oli käsittääkseni Pieksämäen, Joensuun ja Oulun varikoiden alueilla yleistä vielä 60-luvun alkuvuosina, kun taas Etelä- ja Länsi-Suomen varikoilla ajettiin pääasiassa hiilipoltolla tai jo dieselvetureilla. Tosin Helsinki lienee ainoa varikko, jossa halkojen käyttö vetureiden polttoaineena oli 60-luvulle tultaessa kokonaan lopetettu. | |
| 15.09.2026 10:56 | Esa J. Rintamäki: | Mänttä, Länsi - Koskela: Osoitteseen Puistokatu 31 valmistui vuonna 1966 kauppalan vuokratalo, 5 rappua, 33 asuntoa. Itsekin asuin siinä jonkin aikaa kansakouluikäisenä räkänokkana. Olin tilaisuudessa kerran päästä huoltomiehen mukana sen pannuhuoneeseen: valtava öljykattila, jonka punaisen öljypolttimen nimen muistan vieläkin: Bentone. Silloin tällöin talon päädyssä vieraili säiliöauto tuomassa öljyä: ohjaamon kyljessä luki K. Mesiranta, Kangasala. Talon jatkoksi valmistui parisen vuotta myöhemmin Puistokatu 33, pääty päätyä vasten. Virallisesti talokompleksia myöhemmin kutsuttiin "Pitkä-Louhelaksi", mutta epävirallisesti tehtaalaiset kutsuivat sitä "Mulkkulaksi", kun sen talon perheillä oli paljon lapsia! Sittemmin sen asukkaita alkoi muuttaa pois, monet rakentamaansa omakotitaloon, jotkut pois paikkakunnalta, jotkut toiseen taloon Mänttällä ja monet vanhainkotiin (niistäkin yksi oli hautausmaan naapurissa - nimellä "Lähtölava"!). Myös Pitkä-Louhela muutettiin kaukolämpöverkkoon. Paikkakunnan taantuessa talo tyhjeni, rapistui ja viimein purettiin syksyllä 2023. |
|
| 15.09.2026 11:24 | Petri Sallinen: | 1900-luvun alussa vetureissa poltettiin halkoja 0,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuonna 1913 veturihalkojen määrä oli vuositasolla jo kaksinkertainen. Kivihiilen osuus vetureissa oli kolmannes halkojen polttoarvoista. Vuonna 1927 veturihalkoja käytettiin 1,4 miljoonaa kuutiota. Ennen toista maailmasotaa kivihiilen osuus vetureiden polttoainekäytöstä oli 40 prosenttia. Sodan aikana kivihiilen saanti vaikeutui, koska hiili on tuontitavaraa. Sodan jälkeen veturihalkoja käytettiin jo kolme miljoonaa kuutiota. Kivihiilen käyttö ohitti halkojen käytön vetureiden polttoaineena vuonna 1952. Vuonna 1955 veturihalkojen osuus on 1,5 miljoonaa kuutiota ja vuonna 1961 enää 0,8 miljoonaa kuutiota. |