12.11.2017 / Kansallisarkisto
12.11.2017 Pietarin rata, vaunupiirustus. arkiston kuvia pitää vähän pienentää ja sitten terävöittää
Kommentit
| 12.11.2017 13:46 | Kurt Ristniemi: | Tämähän ei tietenkään ole Puukori ja littera B, vaan tavaravaunu, littera G. | |
| 12.11.2017 13:52 | Pave Saarinen: | Näin on, tuo jäi tallennukseen. Jern underred tarkoittanee teräsrunkoa. | |
| 12.11.2017 14:02 | Kurt Ristniemi: | Jern-underrede = rauta-aluskehys. Piirustuksen ostikossa vaunua väitetään avoimeksi tavaravaunuksi, mutta katettuhan se on. |
|
| 12.11.2017 18:08 | Erkki Nuutio: | Valssaus-, taonta- ja hitsauskelpoinen rauta (hiiltä yleensä 0.2...05% ja hyvin vähän rikkiä ja fosforia) sai 20-luvun jälkeen nimekseen teräs. Rautaa on edelleen esimerkiksi valurauta. Siinä on hiiltä yleisimmin 3...5% ja yleensä myös mangaania 1.5...2.5% sekä muita seosaineita ja epäpuhtauksia. | |
| 13.11.2017 10:19 | Esa J. Rintamäki: | Valurautaakin on ainakin kahta sorttia: - pallografiitti ja suomugrafiittinen. Edellistä pidetään aavistuksen lujempana. Erot näkyvät merkinnöissä: GRP ja GRS. Näin ainakin niinä aikoina kun opiskelin... | |
| 18.05.2022 10:21 | Erkki Nuutio: | Normaalisti 1800-luvun tuotteita koskevat materiaalitiedot järn / rauta tulee tulkita (ja kääntää) teräkseksi (stål). 1800-luvulla suomen- ja ruotsinkielessä ei ollut erityistä sanaa taottavalle raudan+hiilen ja muiden seosaineiden muodostamalle metalliseokselle. Palkkimaiset profiiliosat (esimerkiksi I- ja U-profiilit) olivat valssattua terästä. Valurautaa ei voinut takoa eikä valssata. Aivan ensimmäiset kiskot ilmoitettiin rautaisiksi. Ne myös olivat valettuja (eivätkä valssattuja), siis valurautaa. Tällaiset hauraahkot kiskot korvattiin pian valssatuilla teräskiskoilla. Mahtaako valetuista kiskoista olla pätkääkään jäljellä musossa tai muualla? SVR 1862/1912 II sivulla 227 todetaan, että viimeiset rautakiskomme tilattiin vuonna 1875. Teräskiskoihin siirryttiin vuonna 1877. En tiedä milloin teräs-sana tuli käyttöön Suomessa ja stål-sana Ruotsissa. Veijo Meren Sanojen synty kytkee teräs-nimen terään. Näin se lienee. Seppä Ilmarinen takoi sitkeitä ja kovia teräsmiekkoja. Niillä listittiin tänne pyrkineet viikinkiroistot rannan tuntumaan. Rauta, juurenaan rautha on äänteellisestikin mitä selvin suomalais- tai balttilaisperäinen nimi. Suomalaiset eivät omaksuneet sitä muinaisskandinaaveilta, vaan muinaisskandinaavit suomalaisilta, balteilta tai gooteilta. Veijo Meri uskoi tässä asiassa liian herkästi skandinaavisia historiantutkijoita ja näitä innokkaasti kumarrelleita suomalaiskollegoja. |