??.??.???? / Kansallisarkisto
??.??.???? Kansallisarkisto
Kommentit
| 12.11.2017 16:02 | Kurt Ristniemi: | Tämän II lk vaunun littera ei ole B, vaan D. | |
| 26.08.2018 13:41 | Erkki Nuutio: | Ehkä tähän sopii kirjata Suomen Teollisuuslehdestä 31.10.1884 vaunujen laakeripokseissa käytetyn talivoiteluaineen mahdollinen tarkempi koostumus. SVR 1862-1912 II s. 477 ei talia tarkemmin erittele: Boothin patenttiwoiteet (useimpien Englannin [Britannian] rautateiden käyttämät) : N:o 1 Puhdistettua talia 6 osaa, palmuöljyä 12 osaa, wettä 8 osaa, soodaa 1 osa. N:o 2 Puhdistettua talia 8 osaa, palmuöljyä 20 osaa, wettä 10 osaa, soodaa 1,5 osaa. Waunuwoide hywin raskaita kuormawaunuja warten : N:o 1 Talwella talia 420 osaa, palmuöljyä 840 osaa, soodaa 140 osaa, wettä 4,200 osaa (siis 4200 osaa = 75% !) N:o 2 Kesällä talia 420 osaa, palmuöljyä 490 osaa, soodaa 35 osaa, wettä 2,300 osaa. Arwoisia museoliikennöitsijöitä, jotka ehkä ovat woidelleet arweluttawilla litkuilla, opastetaan wielä seuraawasti: Tali sulatetaan ensin ja kuumennetaan noin 120 asteeseen asti, jonka perästä palmuöljy pannaan sekaan. Sooda liuotetaan erityisessä astiassa weteen ja liuos kaadetaan, alinomaa hämmennellen, ohuena suihkuna sekaan. Sen loputtua otetaan seos [liuos] tulesta ja hämmennellään kunnes se alkaa jähmettyä. |
|
| 30.08.2018 21:39 | Erkki Nuutio: | Jatketaan vaunurasvaselostuksien parissa, nyt Suomen Teeollisuuslehdestä 1.10.1888. Käyttökohteina rautatievaunut ja kuormarattaat. Kesällä : 40 kg vettä, 0.25 kg kiteistä soodaa, 3.5 kg palmuöljyä ja 3 kg talia. Talvella : 30 kg vettä, 1 kg kiteistä soodaa, 6 kg palmuöljyä ja 3 kg talia. Aineet sulatetaan rautapadassa. Sulaneita aineita hämmennetään kunnes niistä muodostuu tarpeeksi kiinteätä vaunurasvaa. Ellei sulatuksessa noudateta varovaisuutta, voi padan sisältö syttyä. Jos näin käy, lasketaan padan päälle rautakehään pingotettu tiheäsilmäinen rautalankaverkko. Tällöin tuli melkein silmänräpäyksessä tukehtuu. Oma kommenttini: Ihmetyttää taas veden suuri osuus. Osa vedestä tosin haihtuu kiehutettaessa rasvaa kattilassa sopivan kiinteäksi. Vesi ei ole polaarista, eli sen viskositeetti ei käytännössä suurennu sen joutuessa laakerissa paineen alaiseksi. Öljyillä viskositeetti sensijaan kasvaa exponentiaalisesti paineen vaikuttaessa. Tämä lisää voitelukalvon kantavuutta laakerissa ratkaisevasti. Lisäksi öljyt takertuvat molekylaarisesti (ns. van der Waalsin voimat) metallien pintaan. Siksi heti pyörimisen alettua syntyy tehokkaasti hydrodynaaminen voitelukalvo, kun liikkuva pinta vie mukanaan voitelurakoon siihen takertuneet öljymolekyylit, joiden viskositeetti kasvaa paineriippuvuuden ansiosta. Vesi ei pysty tekemään mitään tällaista ja lisäksi se ruostuttaa ja jäätyy. Vesi on vihoviimeinen aine voitelukohteissa. Esitetyissä resepteissä se ei toki pääosin ole erottuneena, vaan emulsiona. Kuormitettavuus on silti varmasti todella kehno nykyrasvoihin verrattuna. |