02.03.1973 / Haapamäki
02.03.1973 Rautatienosturien puomivaunujen lisäksi litteraa Lv Rto käytettiin kalusto ja miehistövaunuissa. Nosturin numero on hukassa, mutta näyttää Jorman aikaisemmin kuvaamallta: http://vaunut.org/kuva/81044?tag0=22%7CLv-Rto%7C Nosturissa on isompi peili, ja uusi maalaus, joka laskevan aringon valossa näyttää kovin punaiselta.
Kommentit
| 26.02.2018 13:38 | Heikki Jalonen: | Taustalla myös kiinnostavaa ja aikanaan Suomessa niin perin tyypillistä auto- ja konekalustoa. Pyöräkuormaaja on Michigan, jäykkärunkoista A-sarjaa. Vuosimalli uudemmasta päästä, ehkä noin 1965-67, siniset vanteet ja navat. Malli on luultavasti 125A, meillä tavallisin. Moottorin sivusuojapellit ovat irti. Ehkäpä siinä herätellään kylmän kangistamaa dieseliä henkiin viikonlopun jäljiltä? Sisu on luultavasti mallia Kontio, VR:n värissä ja työnä ovellejakelu. Hytin ovessa vielä vanha siipipyörälogo. Sisun edessä henkilöauto, melkoisen varma Saab 99. Neliovinen malli, ehkäpä ratavaltion herraston ajokki? Kilpi on vaaleapohjainen. Auto on kuvassa siis jokseenkin uusi. Vaaleapohjaisia kilpiä ruvettiin jakamaan 1972. Kissakilpiä (joka sekin oli vaaleapohjainen) ei kai VR:n autoissa koskaan ollut? Muistaako joku tarkemmin? |
|
| 26.02.2018 17:54 | Esa J. Rintamäki: | Lv - Rto 156 oli entinen XE 0672 noin 1957-58 teinoilta. Sitä ennen se oli ollut E 857 vuodelta 1904. Lv-Rto 156 hylättiin 1983 ja entisöitiin sittemmin rautatiemuseolle E 857:ksi. "Miksikaanilla" hoidettiin Vilppulan aseman ja ratapihan lumityöt 1970-luvun jälkipuoliskolla. Saab 99 eteni hyvin lumessa: 15 tuuman pyörät ja paino vetopyörillä (etuvetoisena). Lisäksi "saabismit" olivat hyödyksi... |
|
| 26.02.2018 19:12 | Tuomo Kärkkäinen: | OT. Myös Kuplan sanotaan edenneen hyvin lumihangessa: kevyt keula hangen päällä ja paino vetävällä taka-akselilla (Kuplassakin 15 tuuman pyörät) | |
| 26.02.2018 19:34 | Jorma Rauhala: | Kyllä Valtionrautateiden henkilöautoissa ainakin oli valtion leijonakilvet. Autothan eivät olleet vakuutuksissa yms. | |
| 26.02.2018 21:51 | Heikki Jalonen: | Mitenkäs se oli se VR:n kilpikäytäntö? Henkilöautoista tulee mieleen esimerkiksi Oulusta muuan (VR rataosaston) LandCruiser HJ60, käyttöönotto 1982, jossa oli alusta saakka normaalit valkopohjaiset laput. VR:n kuorma- ja erikoisautoissa, auton iästä riippumatta, en muista koskaan nähneeni kissakilpeä vaan ainoastaan käyttöönoton ajankohdan mukaisia tavallisia musta- tai valkopohjaisia. Onko kellään tarkempia muistikuvia? Tai vaikkapa valokuvaa kyseisen ajankohdan VR:n virkahenkilöautosta? Muistan itse jokusia valtion henkilöautoja (Oulun Yliopiston kalustoa enimmäkseen, jokunen Jeeppi jne.) käytössä vielä 1982...4 ajoilta, joissa oli kissakilvet. Mutta ne eivät olleet ollenkaan uusia yksilöitä, kaikissa uudemmissa oli silloin jo tavalliset laput. Käsittääkseni viho-viimeiset kissakilvet jaettiin 1987 ja ne poistuivat lopullisesti käytöstä vuonna 1989, jolloin käytössä olleet autot uudelleenkilvitettiin. Kuvan melkoisen varma Saab 99 on melkoisen varmasti 1973 vuosimallia ja Uudessakaupungissa tehty: mustissa "joustopuskureissa" (Saabismi mallivuodesta 1972 alkaen) on vielä leveä kromiraita keskellä ja autossa on musta muovimaski joka oli vuoden 1973 uutuus juuri Ukista ensin. Ai-ai niitä Saabismeja: istuinlämmitin oli hieno keksintö, melko toimiva eikä aiheuttanut omistajalle ylimääräisiä hankaluuksia, paria tulipaloa lukuunottamatta... Mutta, ne ajovalonpesimet. Kyllähän myös nekin olivat hyödylliset, toimiessaan. Vaan kekseliäisyys auttaa jopa saabismeissa. Oulussa oli paikallisen pienyrittäjän Saab-erikoispajalla pätevä huippupalvelu: siellä oli vuokrattavana toimiva ajovalonpesimen moottori ja mekanismit, pakettihinnalla katsastusta varten paikalleen asennettuna ja pois otettuna. Eipä tarvinnut ostaa sietämättömän kalliita (ja turhan usein uusintaa vaativia) osia jotta sai Saabiin leiman... Paha kyllä, tämä Saabismi oli lisäksi erittäin tarttuva (mycket smittosamt) tauti: se tarttui 1970-luvun lopulla kaikkiin Suomessa rekisteröitäviin uusiin henkilöautoihin. Lopputuloksena oli suuri kirjo mitä ihmeellisimpiä toteutuksia, useimmat ainakin jäässä ja lumessa jokseenkin hyödyttömiä, jollei aina muutenkin. Mutta, joka ikiseen katsastukseen ne piti joka ikinen vuosi elvyttää toimintaan, edes siksi yhdeksi päiväksi... Vaatimukset ovat (EU:n harmonisoinnin myötä) ajopalonpesurien osalta nyttemmin helpottuneet. Nyt toisaalta taistellaan OBD-taisteluita... |
|
| 27.02.2018 08:39 | Esa J. Rintamäki: | Saabin mallivuosi vaihtui siinä elokuun tienoilla, siten esimerkiksi elokuussa 1974 esiteltiin 1975-mallisto. Minun Saabissani ajonvalonpesimet toimivat moitteetta, huolimatta 10 vuoden iästä. Yksi vihoviimeinen saabismi oli sijoittaa virtalukko lattialle, etuistuimien väliin, jossa se oli alttiina virtalukonpohjan oikosuluille. |
|
| 27.02.2018 12:25 | Heikki Jalonen: | Totta on tuo virtalukko-saabismi. Kosteus ja pöly tai pelkkä taskusta tipahtanut viisipenninen riittivät sulattamaan virtalukon pohjan. Korjaaminenkin oli tehty (mahdollisimman) hankalaksi: koko virtalukkoasennelma oli kiinnitetty erikoiskantaisilla ruuveilla, anastamisen vaikeuttamiseksi. Työkalua ei rehellisesti mistään saanut, ei edes Biltsusta. Sai sen sentään itse tehtyä, kun aikansa rälläköi ja hinkkasi. Jostain käsittämättömästä syystä itse pohjakytkin oli jotain (Bosch-) vakiomallia jota sai tarvikkeena. Sekin olisi varmaan tehty Saabistisesti, jos vain tehtaan rahat olisivat riittäneet... Rosvojahan se lukko ei tietenkään pidätellyt sekuntia pidempään: kelmi vain takapenkille ja reilu potkaisu vaihdekeppiin ja pakkilukko murtui. Johdot tietysti piti vielä koplailla ennen kuin moottorin sai käyntiin. Ja omistajaparan piti seuraavaan katsastukseen taas löytää kultaakin kalliimpi osa (ehjää sellaista ei hajottamolla oltu ikinä edes nähty) jotta leiman sai. Ei ollut mikroskooppisintakaan pelkoa, että katsuri olisi unohtanut tarkastaa pakkilukon toiminnan... No, pakkilukotkin opittiin korjaamaan. Saabin omistajien tueksi muodostui nopeasti asiansa osaavien pienyrittäjien verkosto jossa Saabismit osattiin hoidella kuntoon. Merkkiliikkeessä kun kaikki maksoi sietämättömän paljon - niin paljon että yrittäjille muodostui siitä oiva markkinarako. Uusilla autoilla ajaneet eivät näitä vaikeuksia kohdanneet. Mutta me vähempisaattoiset nautimme kaikesta, yhdessä rippikouluikäisine autoinemme. |
|
| 28.02.2018 14:06 | Lasse Hinkkanen: | VR:n autoissa oli ensin leijonakilpiä ja tavallisia mustia kilpiä. Sitten tuli vaaleat kilvet, joissa oli numero ensin ja yksi kirjain sen jälkeen. Meidän automme, joka oli Tampereen kirjoissa, rekisteri oli 608-H. Näiden jälkeen tuli tavalliset vaaleat kilvet. Tampereen herroilla oli musta Saab 99 virka-auto kuljettajineen, mutta ei se varmaankaan ole tuossa kuvassa. Ennen Saabia Tampereen herroja kuskattiin amerikanraudalla, jossa oli leijonakilvet. Myöhemmin herrat joutuivat ajelemaan itse, jos oli kortti ja oli ajokunnossa. | |
| 03.05.2024 13:44 | Sanna Nikander: | Kalustokortin mukaan vaunusta tuli apujunan miehistövaunu 1957. Se taisi olla aika monen E-vaunun uusi käyttötarkoitus? | |
| 04.05.2024 17:46 | Sanna Nikander: | Kuinkahan monta vaunua juuri tähän sarjaan mahtoi valmistua? | |
| 05.05.2024 16:06 | Esa J. Rintamäki: | Hei Sanna! "Vanhan testamentin" aikoihin Rto - Lv - merkintä tarkoitti rataosaston liitevaunua. Itse ymmärtäisin merkinnän tarkoittavan nimenomaan virkatarvevaunujunaan (minimi: yksi vaunu, maksimi: monta vaunua) määrättyä vaunua, jota ei sitten heitellä ympäri rataverkkoa. Sanoisinko: ratapiirin "omaisuutta"? Käyttötarkoitus vaihteli: taukotupa, miehistövaunu, varastovaunukin. Omissa joten kuten kootuissa ja vaillinaisissa luetteloissani on Lv - Rto, Rto, Etv - Rto - merkinnöillä ylös kirjoitettuna 48 vaunuyksilön tiedot (siis vaunukorteista koottuina wanhan rautatiehallituksen koneosastolla). Parit esimerkit: Rto 152 Lv, ex Ek 950 vuodelta 1925, muutettu 1965 ja hylätty vuonna 1971. Rto 153 Lv, ex Eis 22709, ent. 22115, valmistunut vaununa Ei 2968 vuonna 1929 (sairasosastovaununa), numerot muutettu vuosina 1931 ja 1952. Eis-sarjamerkki vuodelta 1952. Muutettu Rto - vaunuksi vuonna 1968. Sittemmin muutettu vaunuksi BG 040024' joka hylättiin vuonna 1989. Edellinen numerolla BG 040024 ollut vaunu oli ollut entinen CEi 2529 vuodelta 1924 ja muutettu vuonna 1959. Seuraavana vuonna tästä tuli virkavaunu A nro 25. Edelleen -> XT 01351 vuonna 1974. Muusta kohtalosta en tiedä. Lisää: Rto 171 Lv, vuodelta 1968 oli ollut entinen BE 0702 vuodelta 1964. Alunperin: Ek 973 vuodelta 1926. Rto 183: ex F 3840 vuodelta 1940. Se oli rakennettu entisen E 867 aluskehykselle. E oli vuodelta 1904 ja Rto 183 hylätty vuonna 1984. Rto 198 Etv, ex Fol 22560 (junan höyrylämmityskattilavaunu!) vuodelta 1967. Rto - vaunuksi vuonna 1978. Fol ollut entinen konduktööri- ja matkatavaravaunu Fo 22543 vuodelta 1949. Tätä Rto - vaunua käytettiin Jyväskylän rata-alueella jään sulattamiseen tunneleista. Rto 226 Lv, ex Hac 105'987 vuodelta 1968. Alunperin: Ek 1051:n aluskehys vuodelta 1945. Vuonna 1987 tai 1988 muutettu: -> BE 0768. Ja se välttämätön vaunutieto myös: Lko 1 Lv (Ttv:n liitevaunu) vuodelta 1972, ex EFia 11500 vuodelta 1954. Hylätty vuonna 1986. Alkuperäinen numero ollut 22451. |