??.??.1970 / karttaote Syvärin sillan seutu, Neuvostoliitto
??.??.1970 Vuonna 1970 painetusta satelliittikartasta. Ne olivat sikäli kehnoja, että usein rata oli jo purettu, mutta penkereen muoto kavalsi radan (entisen) sijainnin. En tiedä oliko kapearaiteinen jo lakkautettu.
Kommentit
| 19.03.2018 16:40 | Jarmo Puntanen: | Mitä kehnoa on siinä, että vanha ratapenkka näkyy kartassa? En ymmärrä. | |
| 19.03.2018 18:19 | Reino Kalliomäki: | Ei tosiaan mitään, omat toiveet vaan on syytä pitää ojennuksessa. Kiitos, Jarmo! Pari juttua oivalsin heti! | |
| 19.03.2018 20:19 | Heikki Jalonen: | Neuvostoliittossa (!!!) sijaitsevaa maastoa (!!!) esittävä kartta, tällä tarkkuudella? Vuodelta 1970!!! Mitä aineistoa tämä oikein on? Kun otetaan huomioon aika ja kohteen sijainti, niin tuossa kuvassa näkyisi normaalisti pelkästään valkoisia monikulmioita - ainakin jos kartta olisi neuvostolaista julkaisua. Tuossahan näkyy maaston pinta ja rakenne, voimalaitos, pato, sillat, voimalinjat ja jopa kasarmin sijainti. Ei voi olla totta! Google Earth ja Maps ovat muuttaneet tämän tilanteen, nykyisin. Mutta, vuonna 1970 kunnolliset neuvostomaan kartat olivat... Kuten kaikki muukin, ne olivat salaistakin salaisempaa aineistoa. |
|
| 19.03.2018 20:33 | Kari Haapakangas: | Made in Pentagon? | |
| 19.03.2018 20:47 | Eljas Pölhö: | Ainakin Malmön Kartcentrumissa 1970-luvulla näitä amerikkalaisten 1:500'000 ja 1:milj lentokarttoja myytiin ihan vapaasti koko maailman alueelta. Samoin SAS:n lentokarttoja 1:milj., joissa ei ollut pintamuotoja, mutta oli sallitut lentokäytävät. Varmaan löytyi myös Tukholmasta. Muita myyntipaikkoja olivat ainakin Geo-Center Saksassa ja Stanfords Englannissa. Samoja karttasarjoja löytyi myös Suomen alueelta. Sitä en tiedä oliko näitä myynnissä Karttakeskuksella Suomessa. Tällaisten kanssa ei ehkä olisi ollut hyvä mennä Neuvostoliittoon. Ruotsissa oli vapaampi meininki, kun (useimmiten) puolalaiset taideopiskelijoiksi tekeytyneet vaihto-oppilaat kiertelivät maaseutua täkäläisten peruskarttojen kanssa etsien lentokoneita sisältäneitä latoja. Jokaisen lentäjän ja upseerin kotona piti käydä kurkistamassa (siis myymässä tauluja). Poliisi otti joitakin kiinni, mutta toiminta ei ollut lainvastaista. Näistä "kartoitus-opiskelijoista" julkaistiin täällä kirja toissavuonna. Sen mukaan viranomaisilla meni monta vuotta ennenkuin kaikkien karttoihin tehtyjen merkintöjen tarkoitus selvisi. Kirja oli mielenkiintoista luettavaa, kun tutustuin siihen viimeisinä työpäivinäni. |
|
| 19.03.2018 23:07 | Juhani Suntioinen: | Aikaisemmin amerikkalaisella ilmailutarvikkeiden postimyyntiliikkeellä , Sportys Pilot Shop, oli myynnissä ilmailukarttoja koko Euroopasta, siinä meni Suomi ja läntinen Neuvostoliitto osittain yhdellä karttalehdellä. Raja kyllä näkyi. | |
| 19.03.2018 23:33 | Heikki Jalonen: | Ja täsmälleen samaan aikaan Neuvostoliitossa: puhelinluettelokin oli niin salainen asiakirja, ettei sitä tavallisen toverin käteen uskottu. Jollei numeroa tiennyt, sitä piti käydä kysymässä erikoisesta numerokioskista. Jossa luotettavalla babuskalla oli hallussaan numeroitu luettelokappale. Näin varmistettiin, että luetteloita ei päätynyt joka puolella valvovan alati valppaan vihollisen käsiin... Ehkäpä tuo amerikkalainen ilmailukartta oli yleensäkin paras karttatuote noilta seuduilta, ehkä koko valtionkin alueilta, ainakin 1:500k suhteessa. Parempi kuin maan oman karttatuotannon julkaisut. Ehkä myös virkamateriaali mukaanluettuna. Kun ei tiedetä, niin ei tiedetä. |
|
| 20.03.2018 00:33 | Eljas Pölhö: | Kyllä Venäjällä on karttoja osattu tehdä jo hyvin varhain. 1800-luvulla maan sotilasviranomaiset kartoittivat ainakin Euroopan puoleiset osat ja jopa sellaista periferiaa kuin Suomen suuriruhtinaskunta 1:21'000, 1:42'000, 1:84'000 ym. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Euroopanpuoleinen Venäjä oli jo saatavana 1:100'000 saksankielisenä (näitä sain ostettua ison nipun Malmössä 1970-luvulla). Kartastopuolellakin sieltä on tullut hienoja kartastoja, kuten Atlas Mira (1954, 1967). Se, ettei niitä saanut kuka vaan, on ihan eri asia kuin mitä on tehty pienemmälle piirille. Esim. CIA:n kirjaston kartastosivu kehuu venäläisiä karttoja kartografisiksi mestariteoksiksi ja toteaa, ettei USA:ssa ole ikinä päästy sille tasolle. Toisen maailmansodan aikaan USA:n tiedustelupalvelu lainasi ja kopioi hallituksen saaman lahjakappaleen 30-luvun venäläisestä kartastosta, koska se oli paras saatavilla oleva teos. Pari vuotta sitten täällä Ruotsissa julkaistiin kirja, jossa vertailtiin kuinka paljon paremmat kartat Neuvostoliitolla oli Ruotsin kaupungeista kuin mitä Ruotsissa oli tehty. Mitä tulee Suomen osuuteen, niin Jan Strang on tehnyt hyvän yleisesityksen. Venäläisten karttojen osuus tulee eteen alaspäin rullaamalla. http://www.strang.fi/karttatieto/ |
|
| 20.03.2018 10:55 | Heikki Jalonen: | E.P. on kyllä oikeassa noiden karttojen teknisestä laadusta. Niistä vain ei ollut hyötyä kuin tarkkaan rajatulle piirille, lähinnä siis sotilaille ja loputtomille eri laadun viranomaisille. Yleisesti saatavilla olleet karttatuotteet olivat puoleksi valkoisia ja jopa kokonaisia kaupunkeja puuttui. Ja autoilijan tiekartassa saattoi olla tie, jota ei ollut olemassakaan (paitsi jossain Gosplanin tulevaisuuden suunnitelmassa), toisaalta hyvä tie saattoi puuttua kokonaan (jos sillä oli jokin "erikoistarkoitus"). Parhaallakaan tiedolla ei ole mitään merkitystä, jos se ei ole tarvitsijan käytettävissä. |