??.08.1973 / Jokioisten kartanon pehkutehdas, Jokioinen
??.08.1973 Tehtaan voimansiirtojärjestelmä veti kyllä hiljaiseksi. Valta-akselia käyttävän köyden paksuus oli neljän sormen verran, siis noin 8 cm, liekö alunperin ollut 3 tuumaa!
Kommentit
| 24.11.2018 17:55 | : | Aika erikoinen voimansiirtoratkaisu. | |
| 25.11.2018 00:25 | Heikki Jalonen: | Köysi ei sinällään ole ollenkaan erikoinen eikä harvinainen voimansiirron välityshihnana. Mitä pidempi välimatka, sen parempi. Kuinkahan paljon kalliimmaksi ja vaikeammin korjattavaksi tulisi tuon matkan välittävä lattahihna tai akseli? Tai jos välitetään isoja tehoja; mistäpä ostetaan pari metriä leveää balataa? Vanhamuinaisten paperikoneiden käyttö pelasi myös köysivedolla; Tervasaaren PKV oli luultavasti viimeinen Suomessa käynnissä ollut sellainen; pysähtyi joskus 1970-luvulla. Korjatkaa, jos täsmällisempää tiedätte. Ja kun puhutaan oikein isoista hihnavälityksistä, niin köysipuntta on ainoa mahdollinen ratkaisu. Siis monta köyttä vierekkäin. Kuten vaikkapa Finlaysonin Isossa Sulzerissa. Jossa on huimapyörällä about 40 uraa köysille. Nykyisin siellä on jäljellä köysivetoja muistaakseni neljään eri akseliin; aikanaan on ollut enemmänkin. Osa urista tietenkin alunperinkin tyhjiä/varalla. Köysiä on korjattu tai vaihdettu luonnollisesti yksi kerrallaan - ehkä menneiden aikojen osaavat masinistit ovat tehneet sen lennosta, konetta ja tehdasta pysäyttämättä. Ne samat miehet, jotka eivät välttämättä käyttäneet desimaalijärjestelmää kun laskivat sormipelissä... Vierailkaa Werstaassa, tutustukaa koneeseen. |
|
| 25.11.2018 18:57 | : | Katsoin esittelyvideon Werstaalta Youtubesta. Mahtoi tulla asiaa Tampereelle. Heikille kiitos vihjeestä. | |
| 25.11.2018 23:20 | Tommi K Hakala: | Edesmennyt appiukko oli koko ikänsä töissä Finskulla, kertoi että höyrykone oli aina ollut siinä kunnossa, kuin nytkin. Siitä vastannut kaveri oli todella tarkka tapaus. On aika yllätys monelle, kun näkee mitä tiiliseinien sisällä on... | |
| 26.11.2018 15:23 | Heikki Jalonen: | Moni nyky-Tampereen hanu tosiaan hiippailee Plevnaan parille happamelle, tietämättä mitä siellä Itäisenkadun toisella puolella olevan seinän takana on. Itse kävin ensimmäisen kerran Sulzer-konesalissa vuonna 1986. Ennen museoaikoja, siis. Plevnakin pyöri vielä kehräämönä eikä virkistävien oluiden anniskelusta ollut kalpeinta aavistustakaan. Oli se melkoinen ylläri kun Siperian konesaliin mentiin; siihen aikaan tilaan kuljettiin siitä ovesta joka on katutasossa melkein Plevna-ravintolan ovea vastapäätä. Kuten oli kuljettu jo noin 90 vuotta. Aikoinaan siitä ovesta kulkivat toki vain arvokkaat masinisti-herrat ja muut armoitetut sekä johtajat ja pomot; järjestys vallitsi tehtaalla. Nykyään ovi on umpilukossa, konesaliin kuljetaan museon läpi yläkautta. Tuohon aikaan sali oli pullollaan kaikkea aarretta: sinne oli varastoitu yhtiön koko historiallisen tavaran kokoelma. Pääosa siitä kuuluu nykyään Werstaan kokoelmiin, osa myös muilla museoilla. Myös yksi alkuperäinen sähkölamppu vm. 1882 oli siellä; omassa pikku vitriinissään. Samoin kuin Edison-dynamo. Sen valmistenumero oli muistaakseni 8. Tallella toki molemmat edelleen. Koneenhoitajan legenda tunnetaan, Werstaassa kerrotaan tarkemmin. Tiettävästi hän säännöllisesti baksasi konetta aina 1950-luvulle saakka, johon asti se oli yhä tehdasvoiman varakone. Valitettavasti tarkkojen miesten aika päättyi samalla kun heidän viimeinen vuoronsa loppui. Ison Sulzerin ilmapumppu ja lauhdutin on revitty irti ja romuun sen verran rivosti, että se ei varmasti tapahtunut vanhojen mestareiden vuorolla. Kattilaloitakaan ei enää ole - Baareja kylläkin on kattilasalissa paljonkin... Mutta ei ole kilopondeja. Siksipä, ilman höyryä ja vaakkumia, Sulzer on pysähtynyt ikiajaksi. |