29.11.2018 / Tikkurila asema
29.11.2018 Mikäs tässä on muuttunut? Suomen vanhimman aseman ympäristö on vain kärsinyt uuden ajan tieltä. Raiteen ja aseman välistä pääsee jotenkuten kulkemaan. Fasadi on kunnolla nähtävissä vain ohikiitävästä junasta. Kerran kauan sitten tuosta kulki meidän keisari aseman kautta matkallaan Aurora Karamzinin bileisiin. Matka kulki hevosvetoisesti Kuriiritietä pitkin. Tuskin on vanha Kuriiritiekään tunnistettavissa enää.
Kommentit
| 01.12.2018 18:32 | Kari Haapakangas: | Apumoottoroitu (?) Polkupyörä nro 1. Asema on saanut uuden ikkunan. | |
| 01.12.2018 20:52 | Pave Saarinen: | Tosi on, uusi ikkuna. Mutta vastapuolen päädyssä taas on laitettu yksi ikkuna umpeen. Voisin laittaa siitäkin kuvan. | |
| 02.12.2018 00:19 | Heikki Jalonen: | Kaksipyöräinen ei ole moottorillinen vaan polkupyörä. Ohjaustangossa näkyvä tuubi on tavarasäilö. Yläputken alla on työkaluputki, etupyörän päällä tavarateline. Samalla voidaan esittää valistunut arvaus pyörän omistajasta ja myös pienen kuvan ottajasta: Konrad Into Nyström (=I.K. Inha). Etutavarateline siihen viittaisi, kameraansa kun kuljetteli. Ja kuvan tekninen laatu: ei ole mikään Näpsä-Selfie vaan laatunapsu. Ja Into oli kovan luokan fillarimies - koko sportin aloittajia meillä. Mitä tulee rekisterikilpeen: voi tuntua kummallisen järjettömältä ja byrokraattisesti epäloogiselta, mutta ennen vuotta 1922 moottoripyörää ei tarvinnut rekisteröidä. Mutta polkupyörä piti. Tässä tietysti vaikutti Imperiaalinen lainsäädäntö ja sen jäämistö. Byrokratia ei ollut ehtinyt reagoida kaikkiin teknisiin uutuuksiin tarvittavalla nopeudella. Olihan v. 1922 moottoripyöriä Suomenmaassa ollut vasta 30 vuotta; ei tosin montaa. Autoihin oli jo kilpiä kiinnitelty, vaikkei niitäkään paljoa ollut, mutta nekin vain kaupunkien poliisilaitosten paikallisilla määräyksillä eikä yleisen lainsäädännön tasolla. Ehkä Suomessa autoja pidettiin vaarallisempina ja moraalin vääjäämättömän rappion Juggernautin vaunuina. Venäläiset puolestaan taisivat pitää polkupyörää paljon vaarallisempana kumouksellisen agitaation levittämisen välineenä, kontrolloitava tarkoin. Kumouksen jälkeen, tietty toiseen suuntaan. Asiaa tuntevat muistanevat Neuvostoliittolaisen polkupyöräilykulttuurin tavattoman rikkaan monipuolisen kehittyneisyyden... Myös myöhempinä aikoina (sota- ja pula-ajat) fillareissa nähtiin taas rekisterikilpiä. Taas byrokratian ja kaikenlaisen valvonna tarpeiden vuoksi; miten ilman rekisteriä voitaisiin olla ja elää... |
|
| 02.12.2018 04:09 | Kari Haapakangas: | Jaa sekö on tavarasäiliö? Pappa hankki 60-luvulla lisäansioita postinjakajana (pienviljelijä kun oli) kulkupelinään moottorilla varustettu polkupyörä. Sedät kunnostivat sen moottorin kymmenkunta vuotta sitten, ja sen polttoainesäiliö näyttää ihan kuvan mukaiselta. "Rex" on aika vinkeä kulkupeli. | |
| 02.12.2018 09:50 | Pave Saarinen: | Arvauksesi pyöräilijästä ja Kuvaajasta on mielenkiintoinen. Miten olet päätynyt arvaukseesi? Mitähän Inha olisi Dickursbyssä asioinut? Tämä pitää nyt selvittää, mutta mistä? Kuvalähteeni on pieni. https://www.finna.fi/Search/Results?page=4&lookfor=tikkurila+asema&type=AllFields |
|
| 02.12.2018 16:11 | Heikki Jalonen: | Kuten kirjoitinkin, se on pelkkä valistunut arvaus. Pitää muistaa, että I.K. Inha asui ja opiskeli Helsingissä vuodesta 1885 alkaen. Ja - mikä vielä tärkeämpää - hän työskenteli Uuden Suomettaren toimittajana vuosina 1890-1906. Voinemme olettaa, että siinä tehtävässä hän liikkui laajalti ympäri pääkaupunkiseutua, sekä tekemässä uutisjuttuja että valokuvaamassa. Valokuvat eivät välttämättä suoraan liittynneet hänen työhönsä sanomalehtimiehenä, sen ajan sanomalehdet olivat hyvin kuvaköyhiä. Sen sijaan, Inha kuvasi paljon eri kustantajille (ennen kaikkea Södikalle) kaupunkikirja- ja maamme kuva- tyyppistä aineistoa. Ja tietysti oli saapuvilla kuuluisuuksien kulkiessa; kuten kameramiehet aina ovat olleet. Tuon polkupyörän etutavarateline on poikkeuksellinen: se ei ole kiinni etuhaarukassa vaan emäputkessa, suoraan rungon jatkeena siis. Vieläpä alaspäin menevillä diagonaaleilla tuettu. En mitenkään keksi sille muuta käyttöä kuin kokoliaan, raskaan ja arvokkaan laitteen kuljettaminen. Jonka koko on noin 30 senttiä kanttiinsa. Ja joka esine ei ole paikallaan telineessä valokuvaa (tämä kuva) otettaessa. Ei varmasti ole gramofoni eikä sirmakka, ei moottori eikä masina. Mutta, laatikkokamera, sellaista 12...16 kokoa, kyllä. Ja jos kamera, niin jossain myös jalusta ja iso kasa tarvikkeita. Ehkäpä tuossa yläputken alaisessa tuubissa on jalustan tolppia? Luultavasti tämän pyörän takatavaratelinekin on jotenkin erikoinen, emme vain näe sitä. En vielä ole löytänyt Inhan kuvaa omasta pyörästään (joita oli useampia), pitää jatkaa kirjojen pläräystä. Mitä tuohon säiliöön tulee, niin pitää huomata, että se on kiinni pyörän ohjaustangossa, ei rungossa. Tuota kuvaa otettaessa (puhutaan varmasti vuodesta noin 1900) oli kyllä jo olemassa polkupyörän apumoottoreita, käyttökelpoisin varmasti Rasmussen. Lisäksi oli muutama muu yritelmä. Useimmat - kuten juuri Rasmussen - olivat pyörän taakse, tavaratelineelle, sijoitettavia; joku yritteli myös runkosijoitusta. Mutta kaikille niille oli yhteista se, että niiden polttoainesäiliö ei voinut sijaita moottoriin nähden liikkuvassa osassa eli ohjaustangossa. Se oli normitapa vain silloin, kun apumoottori oli etupyörän yhteydessä. Etuveto-apumoottorien ja Velosolexien ajat olivat tuota kuvaa otettaessa vielä kaukana tulevaisuudessa. REX-apumoottori muuten tuli Ruotsissa myyntiin 1952 kun ajokorttivapaa mopedi-käsite tuli siellä käyttöön. Suomeen joskus myöhemmin. |
|
| 02.12.2018 17:20 | Pave Saarinen: | Inha on hyvin mahdollisestiollut kuvaaja. Lähde yle fi, Polkupyörien välittäjänä Inha ehti toimia myös polkupyörien välittäjänä. Hän maahantoi pyöriä Englannista ja bisnes oli vilkkaimmillaan 1880-luvun lopussa. Inha rakennutti kuvausmatkojaan varten erityisvalmisteisen pyörän, jolla hän saattoi kuljettaa raskasta kuvauskalustoaan ympäri Suomea. Sanaa ”polkupyörä” väitetään Inhan keksimäksi. |
|
| 02.12.2018 19:28 | Heikki Jalonen: | Tuon finna.fi-linkin takaa löytyy myös tieto, että kuvassa on kirjoitus: No 2. 5/7 96, 11,20 fm. Tiedämme siten kuvausajankohdan, 5. heinäkuuta 1896, kello 11:20. Melko harvinaista tarkkuutta näin vanhojen kuvien osalta. Mutta kuvaajan nimeä ei mainita. Kuitenkin, jo pelkkä kuvan numeron olemassaolo paljastaa, että kyseessä on enemmän tai vähemmän ammattilainen eikä mikään sukulaisten saapumista ikuistava omatarvekuvaaja. Harvinaista tarkkuutta on myös se, että kuva on otettu tasan vuosi sen jälkeen, kun Tampereella nuoret hurjat von Nottbeckin pojat ajelivat moottoripyörällä. Tai ajoivat sen mitä se sattui hetkittäin toimimaan. Asia noteerattiin harvinaislaatunsa vuoksi lehtijuttunakin. Kyseessä oli Suomen Suuriruhtinaanmaan ensimmäinen moottoripyörä, Hildebrandt&Wolfmüller 1895. Joka myös oli maailman ensimmäinen sarjavalmisteinen moottoripyörä. Eipä se ollut mitenkään käytännöllinen tai varma ajoneuvo, kaukana sellaisesta. Pianpa kyllästyivät kokeiluun ja H&W katosi jonnekin. Löytääpä sen jäänteet jostain teiskolaisen suulin ullakolta; se olisi sensaatio...! H&W moottoripyörän maahantuoja oli tampereleinen Jos. Renggli. Toiminta ei noussut siivilleen; joskus on puhuttu kahdesta maahantuodusta pyörästä, joista v. Nottbeckin poikien kone oli varma tapaus. Renggli jokuitenkin taisi olla hankkeessaan vakavasti uuden tekniikan asialla, jopa niin että julkaisi isohkon reklaamin Päivälehdessä (sittemmin HS) 28.5.1895. Ensimmäiset oikeasti käytännölliset moottoripyörät tulivat saataville vasta seuraavan vuosisadan puolella, Suomeen sellaisia saatiin odotella noin vuoteen 1905 saakka. |
|
| 03.12.2018 10:30 | Pave Saarinen: | 11:20 fm (före middag). Kuvaaja oli ruotsinkielinen? Inha työskenteli Suomettaressa toimittajana. | |
| 03.12.2018 15:41 | Heikki Jalonen: | Konrad Into Nyströmin äidinkieli oli Ruotsi. |