??.07.1986 Huopalahden ja Pohjois-Haagan välinen alkuperäinen kaksoiraide näytti Pohjois-Haagan päässä tällaiselta. Näkymä on Huopalahden suuntaan ja kuvan vasemmanpuoleinen raide kaartui voimakkaasti Rantaradan raiteiden pohjoispuolelle. Kuvan vasenta raidetta ei enää ole. Sen paikalla on Pohjois-Haagaa lähimmässä päässä kävely- ja pyöräilytie, kauempana on vain hylätty ratapohja maastossa. Kuvan oikeanpuoleinen raide jatkuu näkymäalueen jälkeen Huopalahden risteyssillalle, missä alitettiin Rantaradan raiteet. Silloin Rantaradalla oli vain kaksi raidetta (osuudella Helsinki - Kirkkonummi). Kuvassa oikealla näkyvän raiteen kohdalla nykyään ovat vierekkäin sekä itäinen että läntinen raide. Kuvan kohta kuuluu nykyisin rataosalle Huopalahti - Havukoski, joka tunnetaan paremmin Kehärata-nimisenä.
23.01.2023 19:04 | Mikko Nyman: | Tässä suojastusopastimessa ei palanut koskaan vihreä valo. | |
23.01.2023 19:41 | Teemu Sirkiä: | Mikäs siihen oli syynä? Jokin poikkeuskytkentä opasteissa? | |
23.01.2023 19:56 | Mikko Nyman: | Todennäköisesti se, että Huopalahden lähtötolppa Helsingin suuntaan St. Mårtensdalin radalta tultaessa ei näyttänyt koskaan Aja-opastetta ennen kuin juna oli mennyt tämän tolpan ohi. Ja miksi näin, siksi koska Helsinkiin päin mennessä oli pitkä (sn80-) myötävaihde ilman numero-opastinta. Em. perustuu pähkäilyyn, ei faktaan. |
|
23.01.2023 20:45 | Teppo Niemi: | Entäs jos tuossa oli nopeusmerkki 1, jossa nopeutta osoittava luku 80 vaihteen lisäkilvellä varustettuna? Ainakin Helsingin suunnasta oli tuollaiset molemmilla raiteilla Huopalahteen saavuttaessa. (Ja yksi syy numero-opastimien käyttöön ottoon) |
|
24.01.2023 15:31 | Mikko Nyman: | Ainakaan uusien nopeusmerkkien aikakautena tuossa suojatolpassa ei palanut koskaan Aja-opaste. En tiedä, miten asia oli vanhojen nopeusmerkkien aikaan, mutta hieman epäilen, että asetinlaitteen logiikkaa olisi lähdetty muuttamaan vain siksi, että maaston nopeusmerkkejä vaihdettiin malliltaan pyöreiksi. | |
24.01.2023 16:38 | Juhana Nordlund: | Kuvan tilannetta ajatellen suojastusopastimessa paloi keltainen valo (ja Hpl:n lähtötolpassa punainen) jo senkin takia, että samaan aikaan Pitäjänmäen suunnasta Huopalahtea lähestyi järjestely- ja keräilyjuna, joka näkyy puolisen minuuttia tämän kuvan jälkeen otetussa kuvassa: https://jno.1g.fi/kuvat/erikoisteema/Arkistojen+aarteita/junat/Ratojen_varsilta/Hpl_1986.jpg | |
25.01.2023 13:00 | Jorma Rauhala: | Tuossa oli vanhaan aikaan aina keltainen (tai tietenkin punainen jos juna oli varatulla raideosuudella). Ihan turvallisuussyystä, sillä seuraava tolppa oli Sn35 ja lyhyet vaihteet Rantaradalle. Tähän saakka tultiin Myyrmäen asetinlaitteen ja rantakaukon valvomalla matikalla ja Hupikassa siirryttiin Helsingin asetinlaitteelle. Rautatiemuseossa on näittenkin käyttösäännöt, kun niitä sinne autokuorman joskus toimitin. | |
25.01.2023 14:01 | Juhana Nordlund: | Hpl:n tolpassa oli mahdollisuus antaa Sn35-opaste, mutta minä kyllä olen siinä käsityksessä, että sitä näytettiin vain silloin, kun syystä tai toisesta jouduttiin siirtymään puolenvaihtovaihteissa toiselle raiteelle. Huopalahden aseman silloiselta raiteelta 1 (nyk. 4) Ilmalaan (ja Hki-suuntaan muutenkin) mentiin alunperin Sn85-vaihteen kautta, Sn putosi 80:een siinä vaiheessa, kun numeronäytöt otettiin käyttöön Hpl:n pitkissä vaihteissa. Puolenvaihtovaihteet olivat kuitenkin lyhyet, samoin vaihde turvaraiteelle. Mutta tuo keltaisen valon tavallisuus kuvan suojastusopastimessa sinänsä kyllä perustuu JR:n kertomaan taustaan. | |
25.01.2023 14:18 | Teppo Niemi: | Rauhala: Miksi JTT:n pitkien vaihteiden luettelossa oli sitten mainittu, että Huopalahdessa on vaihteita, joissa suurin sallittu nopeus oli 85 / 80 km/h. Olisikohan Hyvinkään museolla vielä vanhoja JTT:n korjauslehtiä myynnissä? |
|
26.01.2023 13:07 | Mikko Nyman: | Tampereella oli Viinikan laskumäen kohdalla niin ikään "viimeinen suoja" ennen Tampereen aseman tulo-opastinta, jolle ei ollut erillistä esiopastinta. Tämäkin "viimeinen suoja" näytti musitikuvieni mukaan aina punaista tai keltaista, mutta ei siis koskaan vihreää. Kysymykseni sekä Huopahden että Tampereen "viimeisiin suojiin" liittyen on seuraava: jos nämä suojastusopastimet näyttivät Aja varovasti -opastetta, tarkoittiko se sitä, että näitä seuraava pääopastin oli aina asennossa Seis ja vaihtui joko vihreäksi tai vihreä-keltaiseksi vasta sen jälkeen, kun juna oli ohittanut ns. viimeisen suojan? |
|
26.01.2023 14:16 | Kimmo T. Lumirae: | Tässä viitataan ns. Käpylän kytkentään, joka oli tehty muutamiin opastimiin. Kyseessä oli paikka, jossa on peräkkäin suojastuksen viimeinen suojastusopastin, ja seuraavana pääopastin, jolla voidaan antaa aja sn 35 -opaste. Yleensähän tällaisessa paikassa on näiden opastimien välissä esiopastin, mutta näissä paikoissa esiopastinta ei ollut. Turvalaitteisiin tehtiin kytkentä, että pääopastinta ei voi asettaa aja-asentoon, ennen kuin juna on sivuuttanut sen viimeisen suojastusopastimen. Tällöin veturinkuljettaja näki suojastusopastimen aja varovasti -opasteen ja alkoi valmistautua pysähtymään pääopastimelle, joka oli seis-asennossa, ja pysäytti junansa pääopastimelle, ellei opaste vaihtunut. Mutta opaste saattoi vaihtua opasteeseen aja sn 35, ja tässä nojauduttiin siis siihen, että veturinkuljettajaa oli varoitettu seis-opasteesta suojastusopastimen aja varovasti -opasteella ja junan vauhti oli hiljenemässä ja näin katsottiin, että tässä tilanteessa voidaan pääopastin asettaa asentoon aja sn 35, vaikka siitä ennakkotietoa kertovaa esiopastinta ei olekaan. Systeemi on kaukaista sukua muinaisen Jt:n opastinvaroitukselle, jossa tulo-opastinta pidettiin tietyssä poikkeustilanteessa seis-asennossa, kunnes veturinkuljettaja antoi vihellinopasteen juna tulee, ja sitten tulo-opastimeen vaihtui ajon salliva opaste ja tästä tilanteesta veturinkuljettajan oli ymmärrettävä, että tämä oli opastinvaroitus ja nyt tulee junasuorituspaikalta käsiopasteena poikkeavaa tietoa. Ns. Käpylän kytkentää ei löydy Jt:stä eikä vastaavista virallisista dokumenteista, vaan joskus oli sovittu, että helpoin tapa hoitaa ongelma, on kehittää tällainen turvalaitekytkentä ilman, että aletaan virallista tietä tehdä Jt:hen muutosta kaikkine selvityksineen ja muutoksineen, puhumattakaan, että näissä paikoissa oli alettu asentaa esiopastimia, joille ei välttämättä ollut pituussuunnassa tilaa; esim. 1500-2000 metrin matkalle on paha sovittaa peräkkäin suojastusopastin, esiopastin ja pääopastin. Niinpä ns. Käpylän kytkennällä poistettiin vaaran mahdollisuus ja se on tietysti Jt-teknisesti täysin oikea. Esiopastimella oli näissä paikoissa suuri merkitys: on todennäköistä, että Riihimäen junaonnettomuuteen vaikutti ainakin osittain sieltä puuttuva esiopastin: veturinkuljettaja oli tottunut siihen, että seis-opastetta edeltää aina esiopastin, jossa on vilkkuva valkoinen valo; ja Riihimäen eteläisellä tulo-opastimella ei esiopastinta ollut; P 1 lähestyi etelästä Riihimäkeä, ja tuli suojastusopastin, jossa oli keltainen valo: aja varovasti, ja veturinkuljettaja jäi odottamaan sitä esiopastinta, joka kertaisi pääopastimen opasteen ja näyttäisi joko sitä vilkkuvaa valkoista tai sitten vihreää; sitä ei tullut, vaan 1680 metrin päässä oli pääopastin, joka näytti seis-opastetta ja sen takaa mönki juuri tavarajuna Korttiosta suoraan eteen. Jt-teknisesti kaikki oli tehty täysin oikein, mutta melkein kaikissa muissa paikoissa oli ennen liikennepaikkaa suojastusopastin, esiopastin ja tulo-opastin, mutta Riihimäellä asia oli toisin, ja ehkä linjavuoron kuljettaja ei ollut tähän kiinnittänyt riittävästi huomiota, koska pikajunille järjestettiin "aina" Riihimäellä vapaa kulku etelästä tuloraiteelle koko ajan vihreitä opastinvärejä katsellen, ja tällä kertaa sitten ei näin ollutkaan. Havahtuminen tilanteeseen, jossa Riihimäen eteläisellä pääopastimella ei olekaan omaa esiopastinta, oli melko karu. Tapahtumien kulku on toki osin kuvitteellinen, toisen ihmisen ajatuksia kun ei voi tietää. Tiedän tapauksen, jossa olisi saattanut tapahtua merkittävän suuruusluokan junaonnettomuus, kun ns. Käpylän kytkentää ei oltu tehty. Heinäkuussa 1995 (varmaankin) Lielahdesta Tampereelle päin oli sn 80 -vaihteet ja vielä sillä kohdalla nopeusrajoitus oli 120 tai 140, vaikka 80-rajoitus Tampereelle päin alkaa siinä pikapuoliin, mutta ei ihan vielä siinä. Ilmeisesti katsottiin, että tämä oli riittävän turvallista ilman ns. Käpylän kytkentääkin ja junia ajatettiin Parkanon suunnasta Lielahden ratapihan pääraidetta läpi ja lähtöpäässä oli sn 35 -opaste ja sn 80 -vaihteet. Sitten rataremontin yhteydessä nämä sn 80 -vaihteet vaihdettiin sn 35 -vaihteiksi eikä kukaan työtä teettävällä tai liikenteenohjauksen puolella ajatellut tätä asiaa loppuun saakka. Parkanon suunnasta lähestyi sn 140 (vai 160?) -pikajuna, Lielahden Parkanon päässä opastimet näyttivät aja, ja tulo-opastimen mastossa oleva kolmitoiminen esiopastin vilkutti totutusti vihreää, kuten silloin piti ollakin, ja juna tuli toistasataa Lielahden pääraidetta kohti Tamperetta; parin, kolmen kilometrin päässä alkaa sn 80 -nopeusrajoitus Pispalanharjun kaarteissa ja sitten yhtäkkiä raiteen päässä lähtösuunnan pääopastin näyttää aja sn 35 ja sen takana on sn 35 -vaihteet, jotka siihen oli muutamaa päivää aiemmin vaihdettu. Vähänkin lisää viivettä havahtumisessa ja kenties huono näkyvyys, niin se pikajuna olisi ajanut niihin sn 35 -vaihteisiin ja kaatunut siihen Lielahden Tampereen-pään vaihdekujiin. Lopputulosta voidaan vain arvella. Mutta siis siitä puuttui ns. Käpylän kytkentä. Tapahtuman jälkeen veturinkuljettajat nostivat metelin siitä, miksi tuollainen vaaranpaikka on päästetty syntymään, ja asia korjattiin kiirreellisesti tavalla, jota en tiedä. Mutta Tamperetta etelästä lähestyttäessä pääraiteet kulkivat Viinikan järjestelyratapihan vieressä ja sn oli varmaan 120, ja laskumäen kohdalla oli viimeinen suojastusopastin ja sen jälkeen Tampereen matkustajaratapihaa suojaava pääopastin ja tässä välissä ei ollut esiopastinta eikä siinä suojastusopastimessa ollut ns. Käpylän kytkentää. Matkustajaratapihalle yleinen sn 40 -rajoitus tuli vasta joskus 1990- tai 2000- luvulla, joten siinä oli mahdollisuus nähdä suojastusopastimessa aja-opaste ja sen jälkeen puolentoista kilometrin päässä pääopastimessa aja sn 35 -opaste; jostain syystä siihen ei ollut asennettu ns. Käpylän kytkentää. |
|
26.01.2023 15:53 | Mikko Nyman: | Kuten Jorma kirjoittaa, tuo kyseinen suojastusopastin näytti "maksimissaan" keltaista, joskaan St. Mårtensdalista tullessa Huopalahdessa ei normaalitilanteessa menty sn35-raudoista rantaradan pohjoiselle raiteelle, vaan jatkettiin rantaradan eteläiselle raiteelle pitkän vaihteen kautta. Jos muistan oikein, Huopalahden lähtötolppa Helsingin suuntaan Martinlaakson radan raiteella näytti aina Aja-opastetta, jos mentiin vain myötävaihteeseen sn80-raudasta, ei siis vihreä-keltaista Aja sn35 -opastetta. Tämä johtui siitä, ettei kyseistä pääopastinta ennen ollut numero-opastinta. Sen sijaan Helsingistä tullessa Hämeenlinnantien ylittävällä sillalla oli numero-opastin, joka paloi silloin, kun kulkutie oli turvattu Martinlaakson radalle. Vastaavasti Huopalahden numero-opastimen jälkeisessä tulotolpassa oli vihreä-keltainen, joka tässä tapauksessa tarkoitti Aja sn80 -opastetta; jos Hämeenlinnantien sillalla ollut numero-opastin oli sammuksissa ja Huopalahden tulo-opastin näytti vihreä-keltaista, tarkoitti se silloin puolenvaihtoa Huopalahden itäpään PVP:ssä nopeudella 35 km/h. Mutta mitä sitten tulee tuon Pohjois-Haagan ja Huopalahden välisen suojastusopastimen Aja varovasti -opasteeseen, voisin kuvitella sen johtuneen siitä, että Huopalahden itäpään suojavaihde oli poikkeavalle raiteelle niin pitkään, kunnes Martinlaaksosta tullut juna ohitti ko. suojastusopastimen. Luonnollisesti niin kauan kuin Hpl:n lähtöopastin näytti Seis-opastetta, tämä kyseinen suojastusopastin helotti keltaisena. Näin ollen esitän seuraavaa: tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ollut kyse "Käpylän kytkennästä". |
|
30.01.2023 05:35 | Topi Lajunen: | Helsingin ratpihalla on tälläkin hetkellä paikkoja, joissa voi vihreätä näyttävän suojastusopastimen jälkeen tulla aja 35 -opastetta näyttävä pääopastin. | |
30.01.2023 09:58 | Mikko Nyman: | Topi: näin on, mutta oliko tällainen käytäntö mahdollista ennen JKV:tä? |