04.10.2019 / Sundsvall, Ruotsi
04.10.2019 Sundsvallin asemalla oli julistekokoelma asema-alueesta eri vuosikymmenillä. Vuonna 1963 näkymä oli tällainen. Ratapiha on pääpiirteissään nykyisenkaltainen, mutta kalusto on ollut tuolloin huomattavasti mielenkiintoisempaa!
Kommentit
| 10.10.2019 17:20 | Erkki Nuutio: | Kyllä Kansankodin kulta-ajan kuvaa täytyy kehua. Seinätöherrykset tyystin puuttuvat sekä muovi- ja muu roska pikaruokaloista. Assalta saa takuulla Köttbullia posliinilautaselle ja enintään Prippsin tiskivettä. Sibylla-nakkikioski jää kuvan ulkopuolelle. Pohjoisruotsin kansa oli ja on köyhänpuoleista ja asui paljolta hellahuoneissa pienissä puukerrostaloissa ratapihan tuolla puolella. Työpaikka paperitehtaassa oli radan tällä puolen. Hirvimetsät olivat ja ovat tunturin suunnassa. Niiden vuoksi paperitehdas seisoo keskikesällä. Tjänstemannien autoista puolet on isänmaallisesti Volvoja. Varsin paljon on Amazoneja, joita myytiin vuodesta 1957. Toiset puolet ovat PV:tä 544 ja 444. Kaikki nämä parhaita ruotsalaisia panssarivaunuja. Scania-Vabisin kannattamattomuutta täytyi paikata epäisänmaallisesti myymällä kupla- ja pakettiVolkkareita reilulla voitolla. Tirehtöörien suurempi tasa-arvo osoitettiin mustilla Mersuilla. Muuta valikoimaa ei juuri ollutkaan: yksi DS/ID Citroen ja lipputangon luona joku saksalainen ja britti tai ranskis. Muutama motskari/mopedi ja polkupyörä. Kansa liikkui busseilla. Raiteilla todella vielä tapahtui sitä enemmän. Siinä kattava kertomus Keskipohjoisruotsista. |
|
| 10.10.2019 20:14 | Hannu Peltola: | Hyvä ja eloisa kuvaus, Erkki! Ratapihalta erottuvat mm. kaksiakselinen F5-konduktöörivaunu ja useampi lanterniinikattoinen vaunu. Osa henkilövaunuista on vielä puuvuorattuja. Lähimpänä olevan henkilöjunan keulilla on puukori-D, kuvanottohetkellä vasta vähän alle 40-vuotias nuorukainen. | |
| 11.10.2019 20:13 | Heikki Jalonen: | Se lipputangon luona (epäruotsalaisen vinossa olevan P-merkin kohdalla...) oleva puikula onkin tämän kuvan erikoisuus: kuvan ainoa Saab (92, pieni takaikkuna). Vuoden 1963 ruotsalaisessa liikenneympäristössä Saabeja odottaisi näkevänsä enemmän, paljon enemmän. Katsokaapa tuota etunojaavaa B-pilaria, ei tuollaista muotoa muissa ole. | |
| 11.10.2019 21:11 | Erkki Nuutio: | Aivan oikein. Saabit eivät juolahtaneet mieleeni, kun en tuota ainokaistakaan hoksannut. Tjänsteman-tasoa oli aikaisintaan nelitahtinen 96 (1966-) ja viimeistään 99 (1967-). 2-tahtipäristimet, 92, 93 (1955-) ja 96 (-1967) eivät tainneet olla hinnaltaankaan sopivia kuplavolkkariin verrattuina. |
|
| 11.10.2019 23:13 | Heikki Jalonen: | Todellakin, Volvo-Saab-dualismi... Jos sen ymmärtäisi niin paljon käsittäisi Kansankodin henkisen perinnön hienouksia. Väitän, että kyseessä ei ensisijaisesti ollut ollenkaan auton hinta tai paperilla olleet tekniset ominaisuudet tai niiden omistajien varallisuus. Kyseessä oli mielestäni selkeä ajatustapojen ero niiden omistajien välillä: Volvo = Vanhoillisuus+Perinteet vs. Saab = Uudenaikaisuus+Kokeilunhalu. Sama ajatusmaailmojen ero näkyi autojen vetotavoissa. Luotitko varmaan koeteltuun takavetoon vai olitko uudenaikaisen etuvedon ystävä. Tai moottoreissa: normaalia nelitahtitekniikkaa vaiko tilaekonomista kaksitahtia. Jos pysytään varsinaisten auto- ja ammattilehtien ulkopuolella, myös muut ruotsalaiset lehdet kirjoittivat Volvoista ja Saabeista 1950- ja 1960-luvuilla hämmästyttävän paljon. Siis aikana, jolloin autoilu ei vielä ollut synkkien syntien mustan listan pahin peikko eikä siitä puhuminen ollut tabu perhelehdissäkään... Peripataperhearvolliset julkaisut kuten Hemmets Veckotidning tai Allers Familjejournal julkaisivat usein juttuja, joissa jompaa kumpaa (tai vertailumielessä molempia) ruotsalaista kokeiltiin miten kulloinkin, yleensä aika terveestä käytännöllisyysvinkkelistä. Toki välissä saattoi olla myös juttu vaikkapa Stig Carlssonista, mutta enemmän human interestiä sekin oli. Lukijat olivat selvästi kiinnostuneita asiasta, muutenhan jutut olisivat jääneet naputtamatta. Mutta, näissä lehdissä tuskin koskaan oli juttuja ei-ruotsalaisista autoista. Samaiset lehdet tietenkin myös julkaisivat merkkien mainoksia. Ja niissäpä olikin mielenkiintoisia painotuksia. Kuvitus oli useammin korostavaa piirroskuvaa, joskus valokuvapohjaista. Volvo-mainoksen kuljettaja oli usein luotettavan vakiintunut mieshenkilö, konservatiivisessa tummassa puvussa. Päässä Borsalino, tietenkin. Ja - ehdottomasti - tumma kravatti kaulassa. Ja usein, suoravartinen piippu suussaan. Selvästi kyseessä oli Rehtori Eriksson - mies ei joka ei haihatellut pilvilinnojen perässä vaan oli tiukasti kiinni käytännössä ja hallitsi ympäristöään. Volvon uusien kirkkaan punaisten värien (joita hän ei tietenkään valinnut) lisäksi häntä häiritsi vain se, että Ruotsin kouluissa oli ruumiillinen kuritus kielletty 1.1.1958 lähtien. Kurittomuus, Rock-n-Roll ja etuveto, siitä ei hyvä seuraa. Saab-nainoksessa kuljettaja saattoi olla nainen. Auton katolla ehkäpä sukset tai kuvassa joku muu urheiluväline. Pukeutuminen urheilullista ja nykyaikaa lähellä. Kuin alleviivaten kuinka modernit ajat vaativat modernin auton. Auton, joka selviää helposti myös urheiluolosuhteissa. Eihän uuden ajan menijä voi olla vanhanaikainen tai selvitymiskyvytön. Eikä hän yleensä polttanut, edes savukkeita - piippu olisi ollut outo näky. Jos kuva olisi puhunut, ehkäpä hän olisi voinut ilmoittaa olevansa Neiti Juliet. Ei siis mikään Strindbergin pölyinen hahmo vaan uuden ajan kansainväinen ihminen. Arvatenkin, hänen suhtaumisensa rytmimusiikkiin oli luultavasti paljonkin suopeampi. Eroja oli, noissa ruotsalaisissa autoissa. Mutta, varsinkin niiden ostajissa. |
|
| 24.12.2023 23:35 | Samuli Rinne: | Hienoja kuvauksia yhteiskunnasta yllä, samaan aikaan huumoria karikatyyreineen ja tiukkaa asiaa! | |
| 25.12.2023 13:28 | Esa J. Rintamäki: | "Kurittomuus, Rock-n-Roll-etuveto", synnytti ilmiön nimeltä raggarit. Näitähän kauhistellaan vieläkin! Suomessa vastaavaa "mielensäpahoittamismotivointia" harrastivat lättähatut ja villamyssypimut. Ja trendi jatkuu! Nykyisinhän oksetusreaktioita "kunnollisuuden huipuissa" herättävätkin aina presidenttiä myöten ns. "ideologisesti työttömät". Varjelkoon, jos joku näistä kehtaa vielä kirjankin kirjoittaa... Ja ääriuskonnolliset soittivat Alice "Kananpojanteurastaja" Cooperin rock-levyjä takaperinsuuntaisesti löytääkseen paholaisenpalvontaohjeita niistä. Mitäs Alice? - Senkun nauroi matkallaan pankkiin! Niin ja Saabeista ei enää tiedetä juuri mitään, (- Eiks niitä väsätty joskus Uudessakaupungissa? Häh?). Wallenbergien nykyisin ollessa lähinnä nimiä historiankirjoissa ja hautamuistomerkkeinä, Volvoista on tullut kiinankinnereitä. |