11.05.2005 / Viipuri, Venäjä

11.05.2005 ChS2T-1050 ohjaamo. Vieressä ChS6-019 lähdössä viemään Sibeliuksen Pietariin.

Kuvan tiedot

Kuvauspaikka: Viipuri Valtio: Venäjä

Kuvaaja: Mauri Lagerstedt
Lisätty: 15.05.2005 00:00

Sähköveturi
Ulkomaat:

Muu tunniste
Sekalaiset: Ohjaamo
Ulkomaat

15.05.2005 20:49	Valtteri Keski-Säntti:	"Karun venäläinen" ...tjsp sanottiin Resiinassa 4/2003. Karun asijallinen, sanon minä. :)
15.05.2005 21:14	Mauri Lagerstedt:	Pakollinen Ilta-Sanomat (tai Pravda) puuttuu, mutta syöpäkääryleitä on parikin askia.
26.03.2006 20:38	Petri Soronen:	Liekö mahorkkaa?
28.03.2006 21:46	Mikko Mäntymäki:	Jännite lienee 3000V, tuplalangasta päätellen.
29.03.2006 08:15	Teppo Niemi:	Näin on. Asiasta lisää kuvan http://vaunut.org/kuvasivu/2448 kommenteissa.
11.10.2006 19:40	Tauno Hermola:	Miksi radion luuri on kytketty tehonsäätöpyörään?
12.10.2006 21:17	Tuukka Ryyppö:	Katso tarkemmin. Siinä on vaan pitkä johto, joka huvikseen kiemurtelee tehonsäätöpyörän kautta palatakseen osapuilleen siihen mistä lähtikin.
12.10.2006 21:46	Kimmo Pyrhönen:	Puhelinohjauskokeiluveturi :-)
09.10.2014 17:58	Markku Knuutti:	" Tehonsäätöpyörä :) "
09.10.2014 18:03	Kimmo T. Lumirae:	Tsekkiläistä "ergonomiaa". Kaikki tykötarpeet levitetty pitkin ajopöytiä.
12.10.2014 16:33	Toni Lassila:	Mutta tuskin ne kuljettajat ovat siitä valittaneet. Ihan hyvin niille kelpaa tämäkin ja näkyvyys tuosta on parempi kuin vaikka Sr2:ssa.
12.10.2014 20:26	Topi Lajunen:	No, ei tuosta keskipilarista näyttäisi näkevän läpi, vaikka se osuukin aika lähelle kuljettajan keskinäkölinjaa. Veikkaanpa, etttä Sr2:stä näkee olennaiset suunnat huomattavasti paremmin.
12.10.2014 20:28	Toni Lassila:	Taas varmaan alkaa tämä Venäjä- tai oikeastaan Tšekki-vastaisuus... Loputonta jankutusta?
12.10.2014 20:42	Topi Lajunen:	Ei tässä ole tarpeen jankuttaa. Totesin vain kuvastakin näkyvän faktan, että pilari on näkökentässä. Se on leveämpi kuin esimerkiksi Sr1:ssä, josta siitäkin on huonompi näkyvyys olennaisiin suuntiin kuin Sr2:ssa. Nämä asiat eivät jankuttamalla muutu miksikään, joten turha aloittaakaan. :)
12.10.2014 21:03	Toni Lassila:	Miten niin? Sr2:ssa on ihan surkean pienet sivuikkunat (ainakin ulos ne näyttävät pieniltä) ja Sr3-vetureissa ei edes tule olemaan sivuikkunoita oven ikkunaa lukuunottamatta.
12.10.2014 21:17	Kimmo T. Lumirae:	Miksi arvelet, Topi, etteivät kuljettajat ole valittaneet? Olisi kiva tietää, mikä pistäisi viihtymään tällaisessa rötiskössä? Ergonomia on syvältä. Mittarit ja merkkivalot, jotka ovat erityisen masentavan näköiset, on pantu siistiin riviin, sen sijaan, että ne olisi laitettu siihen kohtaan, mitä on luontaisinta tarkkailla. Kovin paljoa hallintalaitteita ei tästä kuvasta näe joten niistä on vaikea sanoa tarkemmin. Mahdollisesti erilaiset kytkimet ovat siistissä rivissä vasemmalla kädellä käytettäväksi ja kun tarvitaan viidettä kytkintä vasemmalta tai seitsemättä oikealta, sitä ei ole valoisassakaan helppo löytää, saati sitten pimeällä. Todennäköisesti veturissa on kankeat mutta jäykät kulkuominaisuudet, ja melkoisella todennäköisyydellä veturi on meluisa. Niinikään on melko todennäköistä, että hytissä tuntuu vetoa sekä tärinää, ja veikkaan, että huonelämmön tasainen säätö on ollut vaikeaa. Olen valmis lyömään pienen summan vetoa, että kuljettajat ovat valittaneet tästä masentavasta ja luotaantyöntävästä työympäristöstä, ja paljon. Taisin kirjoittaa tämän ennenkin, mutta veturi ei ole vehje, jolla käydään ajamassa joku kiva pätkä ja mennään sitten taas varikolle istuskelemaan ja juomaan kahvia. Ei. Se on veturimiehistön työkalu, konttori, keittiö ja taukotupa kaikki yhdessä, työvuorossa joka kestää esim. 12 tuntia siitä, kun irtaudutaan varikon seisontaraiteelta, siihen kun pysäköidään veturi taas uudelleen, kerätään kamat ja lähdetään kotiin perheen, levon ja harrastusten pariin, kunnes esim. 10 tunnin päästä on aika ottaa jälleen veturi käyttöön ja lähteä taipaleelle. Ja tätä tehdään viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, ilman, että istuskeltaisiin päivät pitkät jossain ilmastoidussa ja miellyttävän hiljaisessa toimistossa, vaan istuskellaan veturissa päivät ja yöt pitkät. Joku satunnainen ja kuvitteellinen veturinkuljettaja ajaa 60000-80000 kilometriä vuodessa ja miljoona (1.000.000) kilometriä reilussa kymmenessä vuodessa, ja työuran pituus on helposti yli 40 vuotta. Lienee kohtuullista odottaa työkalun olevan sellainen, ettei siellä mene kuulo, ei saa reumatismia eikä selkäsairauksia vain siksi, ettei ergonomiaan ole viitsitty neljän miljoonan euron (4.000.000 €) työkalussa panostaa.
12.10.2014 21:30	Toni Lassila:	Noh, varmasti kaikissa tuon ajan vetureissa on ollut huono ergonomia, voimakas melu, huonot kulkuominaisuudet...
12.10.2014 21:38	Topi Lajunen:	Kimmo, sulla menee Tonit ja Topit sekaisin tuossa... :P Mitä tulee näkyvyyteen ikkunoista, niin sivuikkunat ovat merkityksellisyydeltään hyvin marginaalisia verrattuna etusektorin näkyvyyteen. Sr1-veturin sivuikkunat voitaisiin meikäläisen puolesta laittaa vaikka kaikki umpeen, jos vastalahjana saisi sen keskipilarin pois. :)
12.10.2014 21:49	Kimmo T. Lumirae:	Sori Topi, lyöntivirhe niin kuin entisellä nyrkkeilijällä... En kuvitellutkaan sun ylistävän antiikkista tsekkiteknologiaa :o}
12.10.2014 21:59	Kimmo T. Lumirae:	Et kuitenkaan kirjoittanut vanhojen vetureiden ongelmista, Toni, vaan "Mutta tuskin ne kuljettajat ovat siitä valittaneet. Ihan hyvin niille kelpaa tämäkin ja näkyvyys tuosta on parempi kuin vaikka Sr2:ssa." Mistä ihmeestä kuvittelet, että he eivät olisi valittaneet terveyden päälle käyvästä veturista, josta ei näe kunnolla ulos? Ja miksi Sr2:sta olisi jotenkin huono näkyvyys? Jos tarkoitat niitä sivuikkunoita, niin olen ainakin itse ollut käsityksessä, että junaa kuljetettaessa likimain kaikki merkittävä tieto näkyy veturin edessä, ei sivuilla. Venäjällä ja Tsekeissä vallitsi toisen maailmansodan ja vuoden 1990 välillä kommunistidiktatuuri ja suunnitelmatalous, ja siinä järjestelmässä ei ketään kiinnostanut, miten hyvin työntekijöiden asiat olivat, miten terveellisiä heidän työkalunsa olivat tai miten työntekijät työssään viihtyivät. Oli vain valtion viljelemä virallinen totuus, jonka mukaan vetureissa on terveellinen huoneilma, koska ilmanvaihto on tehokas (todellisuudessa joka nurkasta veti niin, että jos nahkasaappaat (muunlaisia työkenkiä ei kaupoissa ollut) otti jalasta pois, itse kudotut sukat pyörivät jaloissa (kunnollisia sukkia ei kaupoissa ollut), ja veturit, sen enempää kuin tehtaatkaan eivät saastuta, Trabanteista ja Tshernobylistä puhumattakaan (maailman pahimmat ympäristötuhot on tehty tieten tahtoen entisissä kommunistimaissa) ja jokainen työläinenhän viihtyy erinomaisesti kaikissa töissä maassa, jossa työläinen tekee työtä, jonka tuoton työläiset saavat itselleen (eli tuotot piti itsellään kommunistipuolue solidaarisessa ja veljellisessä hengessä, sillä jonkunhan pitää työläisiäkin edustaa, eh? Ja koska asiat olivat virallisen (ja ainoan) tiedon mukaan näin hyvin, ei esim. ergonomiaan tarvinnut panostaa, koska se lieni jo huipputasoa valmiiksi. Niinpä viisivuotissuunnitelmista voitiin hyvällä omallatunnolla pyyhkiä yli kaikki ergonomiapanostukset ja työläisen viihtyvyyteen kohdistuvat parannukset. (edit: päästetty lisää höyryä)
13.10.2014 00:06	Olli Aalto:	Eräässä toisessa kuvassa väitettiin suunnitelmatalouden tuotteisiin liittyen, että "tuskin nyt viallisia vetureita olisi valmistettu" tjs. Neuvostoliitossa kuitenkin valmistettiin jopa 48 000 viallista tv-vastaanotinta ennen kuin kukaan puuttui asiaan, ja tämäkin tapaus on vain pisara meressä. Siten muutama tuhat täysin pieleen mennyttä veturia olisi enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Näyttää siltä, ettei Toni tunnu ymmärtävän, millainen todellisuus kommunistidiktatuureissa vallitsi.
13.10.2014 00:09	Toni Lassila:	Niin, mutta miten sitten Venäjän aikana?
13.10.2014 00:25	Niila Heikkilä:	Suomessakin osattiin valmistaa viallisia TV-kuvaputkia jopa valtionjohdon tukemana. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valco
13.10.2014 08:20	Petri Nummijoki:	Faktana voidaan pitää, ettei itäistä suunnittelua olevissa menopeleissä huomioitu ergonomiaa yhtä varhain kuin läntisissä mutta Sr1:n ikkunajako tuskin kelpaa esimerkiksi huonosta ergonomiasta. Ruotsalaisten Rb/Rc:ssä on siinäkin keskipalkki etuikkunassa ja kunnolliset sivuikkunat, joten melko varmasti näin olisi ollut myös mahdollisessa kotimaisessa Sr1:ssä, joka piirroksessa muistuttaa paljon Rb/Rc:tä. Sr1:n suunnittelun aikoihin olivat käsiopasteet varmaankin yleisin opasteiden antamisen muoto ja niitä voitiin näyttää myös sivulta tai takaa. Samoin ilmoitukset annettiin kirjallisina jos mahdollista. Näistä lähtökohdista pitäisin vain tarkoituksenmukaisena, että veturista piti nähdä myös sivulle ja taakse sekä kuljettajakin sijoittaa istumaan ohjaamon reunaan eikä lähelle veturin keskilinjaa.
13.10.2014 12:38	Mikko Nyman:	Niila nosti Valcon esiin. Mainittakoon, että nyt kun on ollut puhetta VR:n ylikapitalisaatiosta ja olen haastatellut jos vaikka millaisia talouselämän fakiireita ja muita vaikuttajia, kerta toisensa jälkeen esiin on pulpahtanut Valco. Soneran Saksan-seikkailu UMTS-kaupoissa on toki oma lukunsa, mutta Valco ja VR ovat hyviä kakkosia valtionyhtiöistä, mitä kt-vaikutuksiin VR:n osalta ja mitä projektin kokonaishintaan tulee Valcon osalta tulee. Arvio VR:n negatiivisesta vaikutuksesta Suomen BKT:hen nykyisillä rakenteilla on melko tarkkaan miljoona euroa per työpäivä.
13.10.2014 13:20	Topi Lajunen:	Varhaisemmassa kalustossa reunassa istuminen on perustunut siihenkin, että niitä ajettiin kahden hengen veturimiehistöllä. Esimerkiksi juuri Sr1:ssä ohjaamon lämmityspuhaltimien kytkimet ovat tyystin kuljettajan ulottumattomissa vasemmalla puolella.
13.10.2014 13:52	Mikko Nyman:	On muuten melko tarkkaan päivälleen 20 vuotta aikaa siitä, kun VR:llä alettiin siirtyä yksinajoon myös vetureissa; moottorijuniahan ajettiin pääosin yksinajossa jo vuosikymmenet tätä ennen. Muistaakseni ainakin alkuun oli sellainen käytäntö, että myrkkyjunissa piti olla tuplamiehitys, nykytilanteen osalta painan EOS-nappia.
13.10.2014 13:58	Petri Nummijoki:	Vuoden 1957 Jt tunsi jo yksinajon, joten minä taas väitän, että 50-luvunkin moottorikalusto uudemmista puhumattakaan oli tarkoitettu yhdellä kuskilla ajettavaksi. Olihan useammassa sarjassa (ainakin Dm4, Dm7, Hr12, Dm8-9, Sr1) lämmittäjällä alun perin vaatimattomampi istuinkin, kuin kuljettajalla tai lämmittäjän istuin puuttui kokonaan. Sr1 saattoi tietysti laitesijoittelultaan suorastaan edellyttää kahden hengen miehitystä mutta tämä tuskin oli tilaajan tavoite vaan veturin valmistusmaan aiheuttama seuraus.
13.10.2014 14:11	Mikko Nyman:	Linjalla veturivetoisia junia ei ollut yksinajossa ennen loka-marraskuuta 1994. Toki Petrin rustaus on sekin totta. Käsittääkseni Porkkanat ajettiin loppuun tai lähes loppuun asti (Ukp:n junista en ole varma) kaksinajossa, mutta Lätissä ja Sm1/2-junissa oli aina yksi ukko pötköä ajamassa.
13.10.2014 14:26	Petri Nummijoki:	Lättähattujen kohdalla ei voitane sanoa "aina", koska alun perin niissäkin vaadittiin lämmittäjä, jos Lättähatulla ajettiin pikajunaa. Tästä oli 50- ja 60-luvuilla jonkin verran vääntöä, jos Lättähatuilla ajettiin pikajunan aikataululla H-junan tunnuksella, joka ammattiliittojen taholta tulkittiin sopimusten kiertämiseksi. Sm1-2-junissa ei tainnut enää tämmöistä vaatimusta olla, joten kaippa se Lättähatuistakin poistui 70-luvulle tultaessa.
13.10.2014 15:24	Riku Outinen:	Eipä se myrkkyjunien tuplamiehitys enää tätä nykyä päde.
13.10.2014 16:35	Kimmo T. Lumirae:	Loka-marraskuussa 1994 yksinajoon linjalla siirryttäessä edellytyksinä olivat mm. kaluston muutokset ja hyväksytyt työvuorotaulut aiempaa kireämpine ehtoineen. Venäläiset myrkkyjunat ja sn-yli-140 -junat hyväksyttiin yksinajettaviksi vasta vuosia myöhemmin.
13.10.2014 17:37	Juhani Pirttilahti:	Porkkanoita ajateltiin ajettavaksi yksin, mutta ammattiliitto ei siihen tainnut suostua.
13.10.2014 17:58	Kimmo T. Lumirae:	Kyse oli nimenomaan Dm 9 :n ajamisesta yksin Helsingin lähiliikenteessä. Episodi oli sen verran lyhytkestoinen, että miehityksestä ei ehtinyt tulla isoa riitaa. VR:n mielestä jo Dm 4 sopi yksin ajettavaksi, mutta kaksin niitä ajettiin, vaikka lämmittäjälle ei ollut ohjaamossa edes istuinta. Dm 3:sta olisikin muuten mukava kuulla, ajettiinko sillä (paikallisjunavuoroja) yksinajossa? Lätistä aikoinaan määrättiin, että junassa on kuljettajan lisäksi oltava toinen henkilö. Eli jos tyhjää Lättää siirrettiin, mukaan otettiin veturinlämmittäjä tai toinen kuljettaja ja samaa sääntöä sovellettiin muuten Ttv:nkin kohdalla.
13.10.2014 18:34	Petri Nummijoki:	Tällähän oli jonkun kuvan yhteydessä tieto, että Dm4:sta ajettiin paikallisliikenteessä yksin loppuaikoina. Oli minulle uutta tietoa silloin mutta kuvaus vaikutti aivan uskottavalta. Siis joku muisteli seuranneensa, kun Dm4:ssa kuljettaja siirtyi pysähdysten yhteydessä lämmittäjän puolelle lähtöopastetta odottamaan.
14.10.2014 14:02	Petri Nummijoki:	Dm4:sta on tosin ajettu tilapäisesti ilman kuljettajaakin. Tampereella oli kerran 50- ja 60-lukujen taitteessa kiitojunan kuljettaja vielä laiturilla ostamassa tupakkaa kioskista, kun lämmittäjä lähti ja huristeli Helsinkiin.
14.10.2014 14:42	Jimi Lappalainen:	Se ei varmaankaan ollut sallittua? Tuliko lämmittäjälle syytteitä?
14.10.2014 15:49	Petri Nummijoki:	Kai siitä joku tutkinta tuli. Muuten asia tuskin olisi tullut tietoon. Toisaalta ei lämmittäjä omin lupineen ajanut vaan veturimiehet olivat sopineet, että lämmittäjällä on ensimmäinen ajovuoro.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!