??.??.1989 / Välillä Pieksämäki lajittelu–Pieksämäki tavara
??.??.1989 Pieksämäen ratapihakaavio vuodelta 1989, laskumäen ympäristö. Arola eli nykyinen Pieksämäki tavara toimi tavarajunien tuloratapihana mistä järjesteltävät vaunustot pudotettiin raiteella 64a sijainneen laskumäen avulla lajitteluratapihalle. Tämä laskumäki oli käytössä vuosina 1967–2005 ja se korvasi noin 2 km etelämpänä sijainneen vuonna 1932 käyttöönotetun vanhan laskumäen. Laskumäestä pudotettavien vaunujen alkujarrutus suoritettiin raidejarruilla ja lopullinen jarrutus jarrukengíllä.
Kommentit
| 29.12.2019 13:51 | Tapio Nikula: | Raidejarrut otettiin käyttöön 60-luvun alkupuolella muistaakseni. Alussa jarrujen toiminnassa oli suuria ongelmia. Syyksi osoittautui se, että Suomessa vaunujen pyörät oli maalattu, vaikka UIC jo aikoja aikaisemmin oli päättänyt, että niitä ei maalata. Maalien hartsiaineet toimivat voitelevana elementtinä ja vaunut menivät suhkuna läpi jarrujen. Hätäkatkaisijalla pystyi myös kääntämään laskumäen vaihteet junan alla. Tämä oli syynä useaan suistumiseen. Yhden suistumisen romukasaa olin isäni mukana seuraamassa eräänä yönä. En enää muista tarkkaa ajankohtaa, mutta romukasa oli komia. Jarrut pystyi asettamaan vapaa- ja jarrutusasentoon. Jarrutusasennossa jarrutus btapahtui vaunun oman painon vaikutuksesta. Voima välittyi mekaanisesti tankojen avulla jarrupalkkeihin, jotka puristuivat vaunun pyörän kummallekin puolelle. Maalatuilla pyörillä olevat vaunut menivät suhkuna läpi ja jotkut vaunut taas pysähtyivät jarruihin. Älyä laitteissa ei siis ollut, vaan jarruttaja joutui valvomossa tarkkailemaan vaunujen nopeutta ja tarvittaessa keskeyttämään jarrutuksen hetkeksi. |
|
| 29.12.2019 14:55 | Juhani Pirttilahti: | Tarkoitatko maalaamisella pyörän kulkupinnan maalausta? Kyllähän pyöräkerrat maalataan nykyäänkin ja vielä jäykemmillä aineilla. Kulkupinnat toki jätetään maalista vapaaksi. | |
| 29.12.2019 14:58 | Panu Breilin: | Pieksämäen uuden järjestelyratapihan rakennustyöt alkoivat 1962. Saxbyltä tilattuja raidejarruja testattiin vuoden 1967 mittaan, ja ainakin elokuussa 1967 Rautatiehallitus oli sitä mieltä, että raidejarruja ei voida toistaiseksi ottaa vastaan, koska ne eivät täytä hankintasopimuksen ehtoja. Raidejarrujen kokeilua suostuttiin kuitenkin jatkamaan. Marraskuun toisella viikolla 1967 uusi laskumäki otettiin koekäyttöön ja seuraavalla viikolla 13.11.1967 edelleen täydelliseen koekäyttöön, jolloin samalla vanhan laskumäen toiminta loppui. Laskumäen koekäyttöön ottamisen mahdollisti idän suunnan viuhkan toisen raidejarruelementin siirtäminen kuningasvaihteen yläpuolelle, minkä toimenpiteen avulla jarrutustulokset saatiin paremmalle tasolle. Tämä toisaalta johti siihen, että idän suunnan viuhkaan pudotettaville vaunuille aiheutui normaalia enemmän vahinkoja. Uutta raidejarruelementtiä idän suunnan viuhkaan ei oltu saatu valmistajalta ainakaan vielä keväällä 1968. |
|
| 29.12.2019 16:25 | Tapio Nikula: | Eihän se maali kulkupinnassa pysy. Raidejarrut tarrasivat pyörän molemmin puolin pyörän sivussa olevaan "rantuun". Tämä rantu oli aikoinaan maalattu vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Muualta toki pyörää saa maalata. Muistan nämä asiat erinomaisen hyvin, koska isäni vastasi opastinmestarina jarruista ja niistä todella oli ongelmia. Silloisissa neuvostovaunuissa pyörän sivurantua ei oltu maalattu ja ne pysähtyivät kyllä jarruihin. Saxbyn insinöörit tulivat tutuiksi, koska kävivät meillä monta kertaa iltaa istumassa ja minä sain toimia tulkkina, koska isäni ei osannut muita vieraita kieliä kuin himpun verran saksaa. Jarrut olivat siis taattua ranskalaista laatua. Mainittakoon vielä, että itsekin olen ollut rassaamassa kyseisiä jarruja kesätöissäni vuonna 1967, ja ongelmia oli. |