05.10.1972 Vielä syksyllä 1972 Vordernberg-Eisenerz välisen kitkarata/hammasrata-yhdistelmän tavaraliikenteen rungon muodostivat kolme 1912 valmistunutta kuusiakselista (adhesio/hammasrata, 0-12-0ZT, tai Fzt) -veturia, sarjaa 197 (vanha sarjatunnus 269). Niiden ohella radalla toimi yksi dieselveturi ja osa alkujaan 14-lukuisesta 0-6-2zT (C1zt) veturiparvesta. Rataosan pituus oli noin 20 km ja kuva on rataosan korkeimmalta liikennepaikalta (Präbichl), jonka kummallakin puolella oli hammasrataosuuksia (yhteensä 6 jaksoa). Jyrkin nousu oli 55 ‰. Vetureissa on kaksi hammasradan rataspyörää peräkkäin keskellä veturia keskiakseleiden välissä. Suurin sallittu kuorma kahdella pienemmällä veturilla oli 300 t, jos toinen vereista oli tällainen suurempi, se oli 377 t. Junien normaalinopeus oli 9-11 km/h hammasrataosuuksilla ja kitkaosuuksilla 20 km/h. Veturin vetovoima oli 26900 kp, josta hammasratakoneiston osuutta 11200 kp. Aikataulu- ja junapainomitoituksessa veturin tehoksi laskettiin 752 hv. Veturin laskennallinen suurin indikoitu teho oli 815 hv, Giesl-laitteiston asentamisen jälkeen mittauksissa 1060 hv. Veturin sn oli 30 km/h. (edit: muutin kuvausmatkan edelliseksi)