04.12.1982 Ratapihan reunalla oli parkissa yksi SRJ:n kuudesta varsinaisesta sähköveturista. Sähköveturien hankinta käynnistyi 1942, kun SRJ osti kaksi Asean valmistamaa 900 hevosvoiman sähköveturia. Kolmas sähköveturi tilattiin Saksasta 1943, mutta se saatiin sodan takia ajokuntoon vasta 1947. Tämä oli huonoa sotalaatua ja se sai lempinimen "Hitler". Vuonna 1946 Asea toimitti kaksi sähköveturia lisää. Tämä kuvan veturi aloitti sen sijaan elämänsä dieselveturina. Veturi tilattiin 1936 ja Asea toimitti sen 1940. Veturi oli kuitenkin liian heikko ja se toimi huonosti. SRJ ei hyväksynyt toimitusta ja lopulta 1943 veturi palautettiin ASEAlle, joka muutti veturin sähköveturiksi. Tämä toimitettiin lopulta vuonna 1944. Veturi sai moottoriveturiaikanaan lempinimen Grisen - sika luultavasti röhkivästä käyntiäänestään. Lempinimi seurasi veturia sähköveturinakin. Veturin sähkövarustus oli sama kuin hopeaketuissa, mutta moottoriteho oli nostettu 4*100 hevosvoimaan. (Kuvatekstiä päivitetty Johanneksen kommenttien pohjalta ja lukemalla huolellisemmin Roslagsbanan 100 år -kirjaa!)
Kommentit
| 12.08.2020 19:09 | Johannes Erra: | Tarkalleen ottaen Roslagenin radalla oli kuusi sähköveturia. Grisen-sarjaa oli neljä veturia, joista vuoden 1942 parivaljakko sai sarjamerkin Bbp ja vuoden 1946 parivaljakko sarjamerkin Bdp. Sarjojen ainoa ero tiettävästi oli siinä, että Bbp oli varustettu vielä Tukholman lähiympäristössä aikoinaan olleelle 750 V tasasähkölle(kin), kun Bdp pystyi operoimaan vain systeemin standardijärjestelmällä, 1500 V tasasähköä. Saksasta tuotu epäonninen puolisisar oli sarjaa Bcp. Kuvan veturi ei kuitenkaan ole yksikään näistä kuvatekstissäkin mainituista viidestä, vaan radan kuudes sähköveturi, alun perin dieselveturina hankittu SRJ 50, eli myöhempi Bap 3250, jonka tunnistaa ilman sekaannuksen vaaraa kaksilehtisestä sivuovestaan. Sarjamerkinnät Bap, Bbp, Bcp ja Bdp samoin kuin 3200-sarjassa olleet numerot otettiin käyttöön kun rata integroitiin SJ:n osaksi vuonna 1959, ja ne pysyivät käytössä radan 1970-luvulla siirtyessä SL:n tytäryhtiöille . Ainoa ero lienee ollut, että SJ-aikana litteroiden 891 mm raideleveyttä ilmaissut p-kirjain esiintyi toisinaan isona, varsinkin moottorivaunuissa (tyyliin X7P), kun taas SL:n tytäryhtiöt ja kilpailutetut operaattorit myöhemmin ovat aina käyttäneet pientä p:tä. | |
| 13.08.2020 08:18 | Hannu Peltola: | Olin sekoillut tämän veturin kanssa ja olen tähän saakka kuvitellut, että Roslagsbananilla oli 5 sähköveturia. Kaivoin tietoja kirjasta Roslagsbanan 100 år ja siinä sähkövetureita käsittelevässä luvussa oli tiedot Asean vetureista ja Hitleristä. Tämä olikin sitten moottorivetureita koskevassa kohdassa. Päivitän kuvatekstin illalla. Kiitos Johannes täsmennyksestä! |