29.09.2012 / Tornio asema
29.09.2012 Eiköhän tuosta löydy sopiva pala jokaiselle.
Kommentit
| 24.09.2020 14:26 | Esa J. Rintamäki: | Alasimen aihioksi sopivia paloja. On vaan jumalattoman kovaa viilattavaksi! | |
| 24.09.2020 15:19 | Lasse Reunanen: | Eipä se alasin mitään meltorautaa saa ollakaan. | |
| 24.09.2020 20:55 | Jaakko Tuominen: | Ne kiskot jota minä olen viilannut ovat olleet hämmästyttävän pehmeitä. | |
| 25.09.2020 03:38 | Lasse Reunanen: | Ei kisko voi kovaa ollakaan, muuten se katkeaisi. Mutta pinta takoontuu pyörää vasten kovaksi, muuten kisko on kohtuullisen pehmeää mutta sitkeää tavaraa. Käytetty kisko yläpinnaltaan ei ole mitään miellyttävää hitsattavaa. Ne vähät mitä olen hitsannut, olen yleensä OK 55 puikolla hitsannut. Perus OK 48 jotenkin tuntuu, ettei se tunkeudu kunnolla kovaksi takoutuneeseen pintaan tai muuten jää helposti murtuvaksi. | |
| 25.09.2020 09:59 | Timo Salo: | Teoriassa kai paras (kestävin) kisko olisi pintakarkaistu? Läpikova menisi säleiksi... | |
| 25.09.2020 10:07 | Kari Haapakangas: | Pikkusen ovat liian lyhkäsiä. Sanonnan mukaanhan alle metriset kiskonpätkät varastetaan ja yli metrin mittaiset väännetään solmuun... | |
| 25.09.2020 13:07 | Lasse Reunanen: | Timo. On teräslaatuja jotka pintakarkaistuvat iskusta tai mankeloitumisesta. Esim. kaivurin kauhat ja tiehöylien ym. huulilevyt. Nämä ns. kulutusteräkset ovat hyvin sitkeää, eivätkä murru helpolla, mutta pintakarkenevat kokoajan kuluessaan. Ratakiskollakin on tämäntyyppisiä ominaisuuksia, mutta ei läheskään niin voimakkaita, kuin kulutusteräksillä. |
|
| 25.09.2020 17:08 | Timo Salo: | Lasse: Juu näin kai on. Ajattelin vaan, että pinta olisi tasalaatuisempi, jos se "kiskotehtaassa" valmiiksi induktiokarkastaisiin. Vaikea kuvitella, että mankeloitumalla saisi tasaisen, kestävän pinnan kiskoon? Kiskohionta tietysti auttaa asiaa, (tekivät täälläkin pari vuotta sitten) mutta onko pinnan kovuus tasalaatuinen??? | |
| 25.09.2020 19:32 | Esa J. Rintamäki: | Muistan joistakin vanhoista VR:n historiikeista lukeneeni kiskoille ja muille raidetarvikkeille asetetuista vaatimuksista ainakin sen että tavaran tuli olla sitkeää. Esimerkiksi Finska Statsjärnvägarne 1862-1912 kertoo että kisko, otettuna päivän tuotantoerästä tulee kokeilla siten että kisko vapaasti lepää kahden tuen varassa. Tukien etäisyys on kolme englannin jalkaa. Kiskon piti kestää viiden minuutin pituinen 12 englannin tonnin kuormitus, ilman että kuormituksen jälkeen siiinä olisi havaittavaa taipumaa. Samassa erässä piti kiskoa kuormittaa myös 32 engl.tonnin voimalla ja edelleen lisätä kuormitusta, kunnes kisko murtuu. Sen jälkeen kumpikin murtunut kiskonpätkä piti tukea vapaasti kahden tuen varaan (tuet 3 engl.jalan päässä toisistaan). Tällöin piti kiskon päälle keskelle pudottaa 1/3 engl. tonnin paino vapaasti 8 jalan korkeudesta. Jos yli kymmenes osa päivän valmistuserän kiskoista ei kestä näitä kokeita, piti tämä erä, josta koekiskot oli otettu, hylätä kelpaamattomana. Muista raidetarvikkeista (sidekiskot, aluslevyt, ruuvit ja naulat) annettiin myös omat määräyksensä. 1910 annettiin määräykset vastaavanlaisesta kokeilusta metrisillä arvoilla. Esimerkiksi 30kg/metrin kiskoista määrättiin, että painoa ei saanut alittaa yli 0,5% painosta. Ylipainosta ei maksettu. Koostumuksesta sen verran, että raidemateriaali piti olla pehmeää ja sitkeää Bessemer- tai Siemens-Martin- valuterästä, jonka murtopinnan piti olla hienorakeista ja tasalaatuista. Kemiallisesti hiilipitoisuus noin 0,40% oli toivottavaa. Fosforipitoisuus ei saanut ylittää 0,08%, eikä rikkipitoisuus 0,08% eikä piipitoisuus 0,10%. Kiskojen reunat ja pinnat piti olla puhtaita ja tasaisia. Repeämiä, kuplia eikä ja muita virheitä ei saanut olla. Vetomurtolujuus ei saanut ylittää 75 kg/neliömillimetrille. Sidekiskojen piti olla hieman pehmeämpää kuin itse kisko. Aluslevyt kokeiltiin siten, että kylmissä olosuhteissa se taivutettiin suoraan kulmaan, eikä taivutuksessa syntyneitä murtumisjälkiä saanut olla. |
|
| 25.09.2020 20:58 | Juhani Pirttilahti: | Valtionrautateillä oli oma kemian laboratorio, joka suoritti kaikenlaisten tarveaineiden näytteenottoa ja testauksia. Osa näistä materiaalien tutkimuskuvauksista on edelleen olemassa kansallisarkiston kokoelmissa. |