04.08.2019 Kartta Skotlannin rautateistä vuosina 1840 ja 1914. Skotlannin rautatiehistoria alkaa vuodesta 1826, kun Monkland and Kirkintilloch Railway aloitti liikenteensä. Vuonna 1840 rautatiet olivat edelleen varsin uusi kulkuväline ja tuolloin Skotlannissa oli muutamia yksittäisiä linjoja. Rautatiet tekivät tuolloin tärkeän päätöksen standardoinnista ja raideleveydeksi vakiintui 4’ 8½’’ eli kotoisammin 1435 mm. Hitaan rakentamisen alun jälkeen seurasi varsinainen buumi: tultaessa 1850-luvulle Skotlannin suurimmat kaupungit oli jo yhdistetty rautateillä toisiinsa sekä Englantiin ja eri rautatieyhtiöitä oli yli 100. Monet rautatieyhtiöistä olivat pieniä, ne saattoivat yhdistää esimerkiksi kaksi lähikaupunkia toisiinsa. Pian pienimmät rautatieyhtiöt alkoivat fuusioitua ja 1910-luvulla ainoastaan viisi suurempaa rautatieyhtiötä ja joukko pienempiä yhtiöitä operoi Skotlannin alueella. Suuremmat yhtiöt olivat North British Railway, the Caledonian Railway, the Glasgow & South Western Railway, the Highland Railway ja the Great North of Scotland Railway. Jokaisella näistä yhtiöistä oli omanlaisensa yrityskulttuuri, rakennusten arkkitehtuuri ja kalusto. Skotlannin rataverkko oli laajimmillaan vuonna 1914, jolloin jokainen yli 2000 asukkaan kaupunki oli rautatieyhteyden varressa. Kartta on kuvattu Museum of Scottish Railways –museossa Bo’nessissä.
Kommentit
| 02.10.2020 10:53 | Kari Haapakangas: | Skotlanti on (oli) köyhä, harvaan asuttu ja vähäväkinen (kuten Suomi), mutta niin vain oli reilusti edellä Suomen suuriruhtinaskuntaa rautateiden rakentamisessa. | |
| 02.10.2020 11:03 | Mikko Herpman: | Lieneekö ollut Englantilaisten ponnisteluja saada rautatiet Skotlantiin, jotta saivat paremmin sinne joukkoja ja aluetta hallintaan? | |
| 02.10.2020 13:01 | Juhani Pirttilahti: | Näkisin tuon niin, että raiteita vedettiin nummille helpottamaan kaupankäyntiä. Skotlannin kaupungeissa oli myös hyvin kattavasti raitioteitä 1900-luvun alkupuolella. | |
| 02.10.2020 13:11 | Hannu Peltola: | Skotlannissa tapahtui myös merkittävä teollistuminen 1830-luvulta lähtien, Encyclopedia Britannica toteaa muunmuassa: "The Industrial Revolution From the 1820s the Industrial Revolution was in full swing in Scotland, linked (in a way historians have not altogether disentangled) to a dramatic increase in population. There were perhaps a million people in Scotland at the beginning of the 18th century. By the beginning of the 19th century there were more than 1.5 million, and by the turn of the 20th century the population exceeded 4.5 million. The manufacturing towns showed spectacular increases. Hundreds of thousands of Irish emigrants went to Scotland in the 19th century, beginning prior to but increasing in number during the Irish Potato Famine of 1845–49. The key advance was in heavy industry, which from about 1830 took the industrial primacy from textiles, at a time when industry as a whole had replaced agriculture as Scotland’s chief concern. Coal production rose, as did that of iron, with the hot-blast process (1828) of James Beaumont Neilson making Scottish ores cheaper to work. Major canals, such as the Forth and Clyde, completed in 1790, enjoyed a short boom before being rendered obsolete by the railways, of which the Glasgow-to-Garnkirk (1831) was noteworthy for using steam locomotives (rather than horses) from its inception. Above all, Scottish international trade was catered to, and Clydeside’s reputation made, by the building of ships." Erityisesti Glasgown ympäristö teollistui vahvasti ja siitä muodostui Britannian toiseksi tai kolmanneksi tärkein teollisuusalue. |
|
| 03.10.2020 19:48 | Petri Sallinen: | Rautatiet syntyivät Brittein saarille yksityisellä pääomalla — myös Skotlantiin. Tässä merkittävin ero Suomeen. Ensimmäiseen maailmansotaan asti julkinen valta ei hirveästi ohjaillut rautateiden rakentamista. Tästä esimerkkinä mm. yhtiöiden väliset merkittävät tekniset erot ja jopa epäsopivuudet eri yksityisten rautatieyhtiöiden välillä — ja tietenkin lukuisat eri raideleveydet. Rautateiden kehitystä Brittein saarilla ohjasi ennen kaikkea teollistuminen ja kaupallistuminen. Tämä selittää myös sen, että kautta koko maan jostain löytyi aina niinkin paljon ykstyistä pääomaa uusien ratojen rakentamiseen, jos joku keksi asiaa ehdottaa. Vasta ensimmäinen maailmansota osoitti Euroopassa myös rautateiden sotilaspoliittisen merkitykset — USA:ssa sen tosin oli osoittanut jo sisällissota. Sodan aikana Brittihallitus otti koko rautatietoiminnan haltuunsa poikkeuslakien voimalla. Sodan jälkeen rautatiet palautettiin omistajilleen, eli rautateitä ei kansallistettu. Tosin nyt julkinen valta jo puuttui ja ohjaili rautatielaitoksen toimintaa. Toista sataa rautatieyhtiötä pakottiin julkisen vallan vahvassa ohjauksessa yhdistymään "neljäksi suureksi" yksityiseksi yhtiöksi. Tällä haluttiin turvata mm. se, että teknisen kehitys olisi edes jossain määrin hallinnassa. Toisen maaiman sodan aikana sama kuvio toistui: rautatiet otettiin valtion haltuun. Sodan jälkeen niitä ei kuitenkaan enää palautettu yksityisille omistajille, kun Työväenpuolue sai suuren vaalivoitin: muodostettiin valtiollinen British Rail. |