16.07.1955 / Mäkelä
16.07.1955 Mäkelän asemalla Heinolaan menossa.
Kommentit
| 22.10.2020 20:34 | Pasi Seppälä: | Loistava tilannekuva. Pikkupojat odottavat junaa, pienempi näyttäisi vetävän kättäkin lippaan... | |
| 22.10.2020 21:38 | Alex Chudoba: | Ensimmäisenä vaununa vaikuttaa olevan Porkkalan luukuin varustettu pitkä F. | |
| 22.10.2020 22:07 | Mika Hakala: | Negatiivit varmaan kärsineet (Ja tehneet mahdollisesti jopa taiteellisesti uuden perspektiivin ) | |
| 23.10.2020 02:10 | Esa J. Rintamäki: | En muistanutkaan F:n Porkkala-luukkuja! Lieneekö käytetty aikoinaan Porkkalan alueen kautta kulkeneissa tavarajunissa? Eljas Pölhön luettelon mukaan muiden muassa viisi äffää oli luukuilla, samoin yksi Ge. Samoin seitsemän Fo-vaunua, tilanteen ollessa 1.6.1955 mukainen. |
|
| 23.10.2020 10:48 | Erkki Nuutio: | Aurinkoinen kuva ajalta jolloin Suomi eli vielä sotien jälkitilassa, onneksi kuitenkin ahkeran jälleenrakentamisen merkeissä. Nykyisin ollaan niin etäällä näiden aikojen yksinkertaisesta ja oman maan itsenäiseen kykyyn luottavasta ilmapiiristä, että nuorempien on vaikea sitä ymmärtää. Varsinkin kun Kansalliskirjastosta ei voi vielä lukea sen ajan lehtiä, ja ymmärtää niistä aikalaisten murheita ja iloja. Vasta 15 km matkan Lahdesta alamäkeä kulkeneessa veturissa on vielä täysi puulasti. Veturi kulki lähes viimeisiä aikojaan, koska se hylättiin 11.1957. Richmondin vuonna 1901 tekemä 332 oli samaa sarjaa kuin Pariisin maailmannäyttelyn vuonna 1900 näyttelyveturi 300 ja ns. Leninin veturi 293, joka on suomalaisten vuonna 1957 lahjoittamana lasikaapissa Pietarin Suomen asemalla. 332 sai Pietariin vuonna 1918 jääneenä (kaiketi punaisten sinne viemänä) rakentaa proletariaatin diktatuuria rajan takana vuosina 1918-1925. Se ostettiin sieltä takaisin, muiden repaleveturien kanssa, varustuksestaan riisuttuna. Suomen Kuvalehti 17.1.1925 uutiskuvassa Rajajoen asemalta on repalejonon kärjessä Baldwinin tekemä 306. Toinen kuva on kattilavarustuksestaan riisutusta ohjaamosta. Jos olisin syntynyt todellista runsaat 5 vuotta aikaisemmin, olisin voinut tietoisesti nähdä tämänkin veturin. Hieno kuva! |
|
| 23.10.2020 11:19 | Jukka Martio: | Oikea kuva-aarre! Erikoinen tuo lastauslaiturilta lähtevä silta, mihin se menee? Mitään makasiinia Mäkelässä ei ollut. | |
| 23.10.2020 11:22 | Timo Salo: | Tuo pienempi vois olla vaikka meikäläinen, mutta paikkakunta on väärä! Hieno kuva kertakaikkiaan... | |
| 23.10.2020 11:31 | Reijo Salminen: | Eiköhän tuo silta liene mennyt asemarakennuksen päätyyn? http://vaunut.org/kuva/98110 | |
| 23.10.2020 11:46 | Seppo Sandberg: | Kyllä, ramppi menee korotettua siltaa pitkin asemarakennuksen päädyn tavaraovelle. | |
| 23.10.2020 12:40 | Eljas Pölhö: | Minulla on joitakin kulkuaikatarkkkailuja junissa, joissa veturina oli juuri Hk1 332. Esim. 18.1.1955 juna H281 lähti Lahdesta 5:04 (-29 min = myöhässä). Vierumäellä oltiin 5:55-6:03 (-54 min; lumiesteitä) ja Heinolaan saavuttiin 6:26 (-54 min). Paluumatkalle junassa H282 lähtö Heinolasta 7:07 (-54 min), Mäkelässä 7:50-7:51 (-66 min; lumiesteitä). Tulo Lahteen 8:22 (-58 min). 18.10.1955 Hk1 332 korvasi rikkoutunutta moottorivaunua Lahdesta Kouvolaan ja takaisin. Juna M257 Lahti -70 min, tulo Kouvolaan -70 min. Paluujuna M258 Kv -93 min, tulo Lahteen -80 min. |
|
| 23.10.2020 13:10 | Seppo Sandberg: | Kuvan ottoajaksi on merkitty klo 10.00. Ajat päiväkirjassa ovat noin aikoja. | |
| 23.10.2020 13:24 | Jimi Lappalainen: | Upea kuva. | |
| 23.10.2020 13:48 | Jukka Martio: | Aika erikoista, että laiturilta tehty pitkä silta asemarakennukselle saakka. Rautatiehakemistot antavat sen kuvan, ettei Mäkelässä ollut juuri mitään rahtiliikennettä. Ympäristössä oli vain joitakin maanviljelystiloja. | |
| 23.10.2020 14:08 | Reijo Salminen: | Eiköhän junat olleet tärkeä tekijä myös tavaraliikenteessä noihin aikoihin, tiet oli mitä oli, kaikki liikenne Heinolaan ja Mikkeliin kulki tuosta läheltä Ahtialantie-Seestantie-Mäkeläntie ja meniköhän vielä Härkäläntien kautta. Seestassa oli samankaltainen ramppi http://vaunut.org/kuva/30534 | |
| 23.10.2020 14:35 | Jukka Martio: | Ehkä tavaraa kulki aikoinaan enemmänkin. Katsoin vielä erikseen vuoden 1947 Rautetiehakemistoa ja siellä mainitaan rahtitavaraksi maito, jota tällä alueella tuotettiin varmaan runsaastikin. Voin hyvin kuvitella, että isännät toivat tonkat erä kerrallaan pysäkkirakennuksen suojiin, ja niitä piti sitten nopeasti kärrätä ohittavaan junaan isokin erä. Silta oli tarpeen, sillä matka rakennuksesta laiturille oli aika pitkä. | |
| 23.10.2020 15:50 | Seppo Sandberg: | Miksi en voi lisätä uutta kuvaa? | |
| 23.10.2020 15:57 | Oula Ahlholm: | Sinun pitää ostaa kuva oikeuksia, ilmaiskuvasi ovat täyttyneet. | |
| 23.10.2020 17:47 | Tomi Hämäläinen: | Mäkelän aseman nykyinen omistaja kertoi että läheltä olevalta suolta olisi kuskattu turvetta asemalle kuljetettavaksi. Kuulemma suolta asemalle oli rakennettu noin kilometrin mittainen kapsurata. Tänä keväänä suolla ei näkynyt jälkiä radasta, mutta sieltä on otettu paljon turvetta. | |
| 23.10.2020 22:46 | John Lindroth: | Kiitos upeasta kuvasta! | |
| 24.10.2020 10:46 | Erkki Nuutio: | 332:n komea pyöreä nokkakilpi on jossakin vaiheessa vaihtunut suorakaidekilveksi. Näin on käynyt osalle muistakin Richmondin ja Baldwinin vetureista, kuten esimerkiksi Höyryveturit Valtionrautateillä -kirjan kuvista näkyy. Neuvostolaiset eivät liene riistäneet näitä kilpiä eikä ohjaamon kylkinumeroita siellä 1918-1925 olleista SVR:n amerikkalaistekoisista vetureista, eivät ainakaan Suomen Kuvalehdessä olleen uutiskuvan (306) perusteella. Arvelen että näiden veturien käyttö- ja korjausosaaminen oli hyvin tarpeellinen pelastus Pietariin jääneille entisen SVR:n Pietarin varikon ja konepajan väelle. Kurjuus (nälkä, kulkutaudit, mielivalta) vallitsi Petrogradissa 20-luvun alussa. Sinne jäänyt osa SVR:n väestä - vaikka osa ehkä vieläkin punaisia oli - piti varmasti venäläiset venäläisvetureineen kaukana heidän amerikkalaisvetureistaan - ja piti varmaan näiden kilvetkin kiillotettuina. Asemansa puolustuksessa näitä epäilemättä auttoi venäläisten syvä kunnioitus amerikkalaistuotteita kohtaan. Siinä runsaassa muistelma-, hymistely- ja tutkimuskirjallisuudessa Neuvostolan alkuvuosilta, jota julkaistiin erityisesti 20-luvun loppupuolella ja viime sotien jälkeenkin, ei valitettavasti ole sivuttu näitä asioita. Valtaosa Pietariin jääneistä ja 1918 punaisina sinne paenneista palasi luvalla tai luvatta sieltä, useimmat 20-luvun aikana. Kaikki kuulusteltiin perusteellisesti palatessa. Arkistoon talletetuissa kuulustelupöytäkirjoissa on epäilemättä käsitelty näitä rautatieläisiä ja rautatieliikenteen järjestelyä Petrogradin alueella, sekä suomalaisten osuutta siinä. |
|
| 26.10.2020 17:28 | Ilkka Hovi: | Hyvä kuva ja mielenkiintoiset kommentit. Nykyisin on vaikeaa ymmärtää tilannetta sotien jälkeen kun vielä sotakorvaukset oli maksettava tuote toimituksin. Hyvä esimerkki: vanhemmat menivät kihloihin 1947 ja pitihän kahvit juoda. Konditoriasta ostettiin kakku, kun sinne oli toimittanut kakun vaatiman määrän kanamunia. Noista Pietariin jääneistä rautatieläisistä: ne joilla oli jäljellä Suomen passi pystyivät pääsemään takaisin Suomeen n. 1922, Tarton rauhansopimuksen johdosta. |
|
| 26.10.2020 17:41 | Esa J. Rintamäki: | Ilkka, miten minusta tuntuu siltä, että ne PietariIn/Leningradiin jääneistä suomalaisrautatieläisistä, jotka olivat haksahtaneet vaihtamaan Suomen passinsa neuvostopasseihin (houkuteltuna?), niin kokivat sitten Stalinin moukariniskut viimeistään 1930-luvun vainovuosina? Naisystäväni isä, saksalaissyntyisen äitinsä ja veljiensä kanssa pääsi palaamaan Suomeen 1938, juuri sen takia, kun heillä oli Suomen passit. Ennen vallankumousta tämä perhe oli hoitanut menestyksekästä laatuhuonekalukauppaa. Kerron tämän siksi, kun he eivät liittyneet rautateihin mitenkään, sillä sitä paluulikennettä oli laajemminkin... |