27.10.2020 / Kajaani
27.10.2020 Työtehtävissäni pääsin osallistumaan tilaisuteen missä esiteltiin Sr3 -veturia ja sen ominaisuuksia.
Kommentit
| 08.11.2020 09:37 | Timo Salo: | Onko nuo oikealla olevat painemittarit (?) oikeasti aitoja analogiamittareita??? Miksi, eikö se digitekniikka kuitenkaan.... Kiitos muuten hienosta kuvasta! |
|
| 08.11.2020 10:14 | Esa J. Rintamäki: | "Then he turned around and said to his black greasy fireman: - Hey, shovel on a little more coal...." (Wreck of the old ninety-seven.) Aika merkillinen mielleyhtymä, vai kuinka...? Kun tätä kuvaa katsoo... Timo, siinä mielessä on paikallaan painemittareissa, että ovat viisarimallisia: pikasilmäykselläkin viisareiden asennosta näkee, jos jotain on menossa pieleen. Tällaista on hiukan hankalaa toteuttaa digitaalisilla numeronäytöillä. Toisekseen, mittareiden rakenne mahdollistaa suoran yhteyden jarrupainehärjestelmään puhumattakaan siitä, että mittarit on aika yksinkertaisia ja "idioottvarmoja" rakenteeltaan. |
|
| 08.11.2020 10:48 | Topi Lajunen: | Paineilmamittaristo on Vectronin lisävaruste, joka haluttiin Sr3:een. Sen myötä ajopöytään tuli molemmille puolille nuo korokkeet, kun ilmeisesti ei ollut mahdollista saada ajopöytää, jossa on koroke vain oikealla. Joko molemmille puolille, tai sitten ei kummallekaan. Vasen koroke käytettiin sitten autoradion sijoituspaikkana. | |
| 08.11.2020 11:48 | Mikko Herpman: | Ihan kuin olisin jostain lukenut että osassa paikoissa maailmaa analogiset jarrupainemittarit ovat lakisääteisiä, varmaan ehkä olisi syytä olla Suomessakin. Juuri kuin Esa tuossa toteaa, erittäin selkeälukuiset ja lähes "idioottivarmat" toimimaan. Nämä varmasti näyttävät paineen oikein, riippumatta sähköstä taikka antureista ja ainahan voi käydä toisen pään mittarista varmistamassa mikäli mittarin arvo epäilyttää. | |
| 08.11.2020 11:54 | Timo Salo: | Itsekkin tykkään jopa analogiakellosta enemmän, vilkaisu riittää sanomaan paljonko se on. Esalle sen verran, että kyllä digimittarinkin saa huomiotaherättäväksi. Esim. koko näyttö voidaan laittaa vilkkumaan, tai vaihtamaan väriä poikkeaman mukaan. Silti olen samaa mieltä tuosta helppoudesta ja luotettavuus on omaa luokkaansa. Ihmisillä on myös sellainen harhakäsitys, että digimittari on tarkempi, kun siinä on paljon desimaaleja! Sehän taas EI pidä ollenkaan paikkaansa... |
|
| 09.11.2020 12:40 | Esa J. Rintamäki: | Muistan niiltä ajoilta, kun olin mittalaitetarkastajana, kun koneistusosastolle hankittiin silloin uusia digitaalisia työntömittöja. Äkkinäisimmät koneistajat hurmaantuivat 0,01 mm-näytöista, että nyt on tarkkaa! Eikä auttanut vaikka kuinka koitin jannuille suu vaahdossa selittää että ne 0,01: t näyttävät vain, kumpaa 0,05:ttä mm ne ovat lähempänä! Ettei mikrometrit ja "heittokellot" nyt suinkaan jääneet historiaan! Työntömittojen keskimääräisenä tarkkuutenahan on 0,05 mm, poikkeuksena joidenkin mallien 0,03 mm, riippuen mittavälineiden valmistustarkkudesta. Parhaana todistuksena ilmiöstä on mittauksilla saatu mittaustulosten toistettavuus. Mitutoyo F-805-kolmikoorrdinaattimittakoneenkin tarkkuus ei oman kokemukseni mukaan toistettavuudeltaan ollut juuri hyvälaatuista työntömittaa kummempi...? |
|
| 09.11.2020 18:40 | Timo Salo: | Katselin googlen kuvahaulla tuota Esan mainitsemaa konetta. Tuntuu oudolta, jos laite on tasalämpökopissa asianmukaisesti huollettuna, että sillä ei pääsisi 0,001 mm:n tarkkuuteen! Stabiilit lasisauvat siinä kuitenkin on??? | |
| 10.11.2020 00:22 | Esa J. Rintamäki: | Timo, kyllä, kone oli tasalämpökopissa, huolto pelasi, huoltomiehenä minä. Säännöllinen kalibrointi kahden vuoden välein, Teräskonttorin heput huolehtivat siitä. Tulosten mukaan kone oli kunnossa, näytti oikein vaikka virhekäyrästö muistuttikin kovasti Tammerfors - Nikolaistad - rautatien pituusprofiilia. Talvisin mittaushuoneen lämpötila pysyi loistavasti säädetyssä 20 Celsiusasteessa (+/- 1 aste), ilmankosteuskin pysyi rajoissa, mutta hellepäivinä jäähdytyslaitteisto joutui koville, ilmeisen alitehoisena. Aina sai olla suihkuttamassa tenua umpeen jäätyneeseen jäähdyttimen kennostoon. Mittaustulosten toistettavuuteen ja tarkkuuteen oli osansa myös koneen yhteydessä olevalla aivan helvetin kivikautisella tietokoneella! Ei kovalevyä, pikkiriikkinen mustavalkonäyttö, siniset levykkeet joita ei enää loppuvaiheessa saanut mistään. Huolimatta jatkuvasta lobbauksestani ja propagandasta tietokonetta ei tehdas vaivautunut uusimaan, puhuivat heikosta käyttöasteesta (vaikkeivät ikinä tulleet katsomaan edes koko konetta!) ja kalliiista päivittämisestä. Itselläni on siis kymmenen vuoden kokemus F805:n käytöstä ja mittausohjelmien laatimisesta. Tuo tokaisuni työntömittatarkkuudesta on siis omiin kokemuksiini perustuva. Konetta käytin tuotannosta tulleiden työkappaleiden tarkastamiseen ja myöskin joidenkin mittalaitteiden kalibroimiseen. Koko pyydys taisi minun kuvioista poistumiseni jälkeen lähteä mittakoneiden taivaaseen romukasan kautta... Lisäksi, johteita ei saanut voidella öljyllä, piti käyttää puhdasta spriitä. Johteet ja koneen runko eivät olleet kosketuksissa toisiinsa, vaan välissä oli sairaalalaatuinen paineilmakerros. Muistan, kun kerran hakiessani puhdasta spriitä kaapelitehtaan laboratoriosta, jouduin jonkun pikkupomon kuulusteltavaksi, että mihin tarkoitukseen se sprii oikein menee...? |
|
| 10.11.2020 03:08 | Timo Salo: | Esa, tämä menee nyt aika kauas tuosta SR3:n ohjaamosta mutta... Kuullostaa kovin surulliselta tarinalta. Itselläni on kokemusta hiukan isommasta 80-luvun Zeiss-merkkisestä koneesta, jota minä silloin/tällöin korjailin/huolsin Zeissin ukkojen tahdon vastaisesti... (ei kuulemma ollut riittävää koulutusta) Kuitenkin ko. laite oli senaikaisen mittaustekniikan huippu ja toistotulokset olivat ällistyttävän hyviä. Tulee mieleen tuosta Sinun työnantajan tapauksesta pari asiaa joista jompikumpi todennäköisesti selittää suuren hajonnan mittaustuloksissa. 1.) Mittasauvat olivat kenties "susia" jo syntyessään. (poikkeamavirhettä molemminpuolin nollaviivaa ja sitä kenties yritetty korjata ns. nousuvirhekompensoinnilla. Se taas on tarkoitettu "lineaarisen" nousuvirheen kompensointiin, eikä mittasauvan virheiden korjaukseen.) Tätä tapahtui jatkuvasti 80-luvulla. Mittajärjestelmä sekosi lopullisesti toivottomien mittakorjauspyyntöjen takia. 2.) Sen aikaisten servojen nollapistesäätö oli myös haastavaa. Servon/säätäjän lämpötila vaihteli käytön mukaan ja samalla siirteli offset-arvoa sinne/sun tänne. Säätöpiirien "keikkuminen" aiheuttaa heti mittatulosten vääristymistä... Myös ns. "Gain"-arvo saattoi olla liian pieni, pelätty servon alkavan väristä. Silloin servo ei "jaksa" korjata pieniä poikkeamia ja kun paikoitusikkunaparametri on liian iso, niin... Epäilys siitä mittasauvasta on vahvin. Eikös Mitutoyo käyttänyt Sonyn tapaan magneettilukupäätä/sauvaa? Lasi on mielestäni ainoa oikea materiaali sauvan "sieluksi". Optisessa mittauksessa on omat ongelmansa, mutta puhtaassa tilassa se menestyy yleensä hyvin. (vallankin, jos sauva paineistettiin tuolla sairaalapaineilmalla) Nuo magneettiperustaiset sauvat taas sopivat "ryönäisiin" olosuhteisiin vallan mainiosti, kun mittajärjestelmältä ei vaadita liikaa tarkuutta... Those Were The Days... (ja onneksi eivät palaa, eläkkeellä on mukavampaa :-) ) |
|
| 11.11.2020 12:10 | Tuukka Ryyppö: | Analogi vs digitaali -keskusteluun: Vectronin suunnittelijoiden kanssa kerran juttelin, ja kertoivat että ranskalaiset oli ollut todella vaikea vakuuttaa siitä, että näytöllä näkyvä nopeusmittari on ihan yhtä toimiva asia kuin fyysisellä viisarilla tiedon näyttävä. Lopulta olivat kuitenkin saaneet läpi sen, että Ranskassakin riitti digitaalisella näytöllä näkyvä mittari. Tietysti, jos nopeusmittaus joka tapauksessa tapahtuu tietokoneella, nopeuden esittäminen muka-analogisella näytöllä olisikin vähän pelleilyä, kun taas jarrupaineet on todella vaivatonta näyttää suoraan putkesta viisarimittarilla, ja ne muutenkin mitataan enemmän sellaisella tavalla, jossa toiminta on joka tapauksessa jotakuinkin viisarimittarin mekaniikka. Silti hieman yllättävää, että nuo mittarit saatiin viisarillisina! Asiaan on voinut vaikuttaa se, että VR on kai tähänkin mennessä ainoa, joka on tilannut Vectroninsa ainakin melkein kaikilla mausteilla. Että mikroaaltouuni löytyy, sivuikkunat löytyvät, last mile löytyy, ja mitä muuta siinä nyt sitten olikaan. Vectron-heppu oli silminnähden tyytyväinen siitä, että oli saanut olla mukana Sr3-projektissa, koska oli päässyt siellä tekemään ihan tosissaan kunnianhimoisesti parasta mahdollista veturia, mikä ei muiden firmojen vectron-tilauksissa ollut samalla tavalla onnistunut. | |
| 11.11.2020 15:49 | Jussi Laukkanen: | Digitaalinen-analoginen -kysymyksestä keskusteltiin aika paljon suunnittelijoiden keskuudessa 80-luvulla. Luin silloin asiaa käsittelevän artikkelin jostain ulkomaalaisesta lehdestä – saattoi olla amerikkalainen Machine Desing – jossa asiaa kerrottiin tutkitun turvallisuusnäkökulmasta. Artikkelin lopputulema oli se, että pelkkä lukuarvo ei kerro, missä kohtaa sallittua vaihteluväliä ollaan. | |
| 11.11.2020 16:11 | Tuukka Ryyppö: | Huomauttaisin tähän väliin, että kuten tässä kuvassa näkyy, Vectronissa se digitaalinenkin mittari on ulkoasultaan analogisen mittarin näköinen. | |
| 11.11.2020 16:53 | Timo Salo: | Eikös niitä U.S. Navyn hävittäjiäkin törmäillyt siellä sun täällä, kun merisotilaat eivät kunnolla ymmärtäneet digitaalisia ohjaimia? Muistaakseni tästä johtuen ohjainpaneeleihin tehtiin muutoksia: paluu vanhaan heti ymmärrettävään tekniikkaan... :-) Tuukalle: Näin on, mutta jos näyttö pimenee/pätkii, niin kaikki mittarit häviää kerralla... Mielestäni turvariski? |
|
| 11.11.2020 18:13 | Olli Keski-Rahkonen: | Nestekidenäytöt ovat varsin luotettavaa tekniikkaa, itse asiassa näyttölaite (analoginen ja digitaalinen) on luotettavampi kuin anturi, joka näyttölaitetta ohjaa. Lentokoneissa niin analogimittarit kuin digitaaliset näytötkin on kahdennettu luotettavuuden parantamiseksi. Voikohan Vectronissa tarvittaessa kutsua nopeusmittaritiedon tuolle oikeanpuoleiselle, arvatenkin diagnostiikkanäytölle. Toisaalta teräspyörillä voi häiriön ilmetessä turvallisesti jarrutella, kun ilmassa tilanne on hieman mutkikkaampi... | |
| 11.11.2020 18:22 | Olli Keski-Rahkonen: | Veturin ohjauslaitteiden suunnittelussa on käytetty paljon aikaa luotettavuuden arviointiin. Viranomais- ja luokituslaitosten hyväksyntöjä on turha odottaa ilman riittävän kattavia analyysejä. Alan klassikkolähde MIL-HDBK-217, tosin nykyään jo vanhentunut, on peräisin Yhdysvaltain armeijalta: https://snebulos.mit.edu/projects/reference/MIL-STD/MIL-HDBK-217F-Notice2.pdf. Nykyaikaisempia ovat esimerkiksi tietoliikenneteollisuuden ylläpitämä Telcordia (https://telecom-info.njdepot.ericsson.net/site-cgi/ido/docs.cgi?ID=SEARCH&DOCUMENT=SR-332) ja öljyteollisuuden Sintef (https://www.sintef.no/projectweb/pds-main-page/pds-handbooks/pds-data-handbook). | |
| 11.11.2020 23:16 | Topi Lajunen: | Voi siirtää vasemmanpuoleisen näytön toiminnot oikeanpuoleiseen näyttöön. Se tapahtuu jopa automaattisesti, mikäli näytön vikaantuminen tunnistetaan. | |
| 12.11.2020 11:46 | Timo Salo: | Paino sanalla "mikäli"...??? :-) Onko tuo tabletti Panasonicin pomminvarmaa sarjaa? (FZ-G1) | |
| 12.11.2020 12:38 | Topi Lajunen: | Ainakin kun testattiin (laukaisemalla näytön johdonsuoja), tiedot siirtyivät toiseen näyttöön. Tabletti on juurikin FZ-G1. | |
| 12.11.2020 13:59 | Timo Salo: | Itselläni on "tuomiopäivän" koneena CF-53 samalta valmistajalta. Poika päivitti vanhan XP:n Ubuntuun ja edelleen (n. 10 vuotta vanha) talon luotettavin kone... | |
| 12.11.2020 14:03 | Oula Ahlholm: | Tälläisessa kävin kesällä.. |