08.11.2020 / Välillä Vilppula–Mänttä
08.11.2020 Mäntytien jatkeena olevan kevyenliikenteenväylän alikulkusilta isänpäivän pienessä pakkasaamussa.
Kommentit
| 14.11.2020 03:04 | Esa J. Rintamäki: | Olen miljoonia kertoja kulkenut tuon sillan alta, isoäiti asui aikoinaan Vuohijoella. Oli jänskää varhaisteini-ikäisenä kuikuilla tuolla alla kun Hurun vetämä iltatavarajuna Vilppulaan jymisteli yli. Mopolla ja fillarilla tuli usein mentyä Vilppulaan tämän kautta. Kauempana sillan alta näkyy paikka, jossa oli punamullalla sivelty heinälato "punainen talli", jonka sisäseinille isot pojat olivat piirrelleet ja kirjoitelleet omat näkemyksensä seksivalistuksesta. Lato purettiin sittemmin 1980-luvulla, siellä oli yritetty harrastaa pyromanian alkeita. Oikealle kääntymällä pääsi Koskelankadulle, vasemmalle Vuohimetsään. Taustalla metsänreunassa kulki metsäautotie Isosuolle ja edelleen Kälvinmäkeen, jonne pääsi talvisin hiihtoreittiä pitkin. Tästä kulki muinoin kapearaiteinen rautatie Loukkusuolle, josta nostettiin turvetta. Rata seurasi sillan jälkeen valtaojan viertä. Kiitos, Jukka kuvastasi. Herätti muistoja. |
|
| 14.11.2020 10:48 | Jukka P. T. Ruuskanen: | Ole hyvä Esa. Sinäänsä arkiselta tuntunut otos onkin toiselle muistojen aarreaitta. Silloin tuntee onnistuneensa. | |
| 14.11.2020 21:50 | Mika Nevala: | Alikulusta vasemmalle on viemäriputki johon tuli kersana ryömittyä. Ei kuitenkaan uskaltanut olla siellä kun juna tuli. Ennen kuin Puistokatu ja Puistokatu yhdistettiin pellon yli, niin pellolla järjestettiin koululaisten hiihtokilpailuja. Kälvin hiihtoladuille pääsi myös pellolta. | |
| 15.11.2020 02:52 | Esa J. Rintamäki: | Tästä oli kivenheitto kotiin Valajankadulle. Noista hiihtokilpailuista: noin 11-vuotiaana minäkin jopa kerran osallistuin! Sain 7. palkinnon sarjassani, taisi ollakin hitaimman hiihtelijän palkinto. Systeri sai 2. palkinnon. Ne olivat paikallisen kultasepänliikkeen, Piilan, lahjoittamia hopealusikoita. Tai no, luultiin alpakkaa hopeaksi! Kilpailuladut olivat tuosta oikealle. Hiihtoladuista: 5 km latu vei Hirvelään, vasemmalle vei 1,5 km Vuohijoen kerhotalolle. Lienee ollut siinä 7 km Kälviin ja pisin reitti vei Mäkelänvuoreen, entisen Hangasmäen torpan raunioiden kautta. Torpan mailla omenapuut lykkäsivät vieläkin syyskesäisin lajiketta nimeltä pieni ja katkera! Mäkelänvuoren kolmiomittaustornin huipulla oli suojeltu kalasääksen pesä. Perillä jykerrettiin nimi kostuneeseen vihkoon tylsäksi kuluneella lyijykynällä. Niinpä. Mitä vaihtoehtoja mänttäläispojalla oikein vartuttuaan oli? Joko mennä paperitehtaalle töihin tai poistua paikkakunnalta. Minä tein jälkimmäisen, olen nyt helsinkiläinen. |