01.01.2021 Lättäliikenne Raumalle loppui toukokuussa 1988, ja minä menin kouluun syksyllä 1989. En muista oliko se vuoden 1988 vaiko 1989 kevättä, kun askartelin päiväkodissa ‒ talonmiehen pienellä, armollisella avustuksella ‒ puisen Lättähattu-junan. Siihen haarukkaan se joka tapauksessa menee. Lätät olivat kyllä 80-luvulla jo solkenaan keltapäisiä, mutta siinä näiden lelujen esikuvansa kaltaisuus melkeinpä olikin... Useamman vuosikymmenen nämä rujot kakkoskakkosenpätkät ovat pysytelleet piilossa pahvilaatikon pohjalla, seuraten aina muutosta muuttoon mukana. Nyt kuitenkin kaivoin nämä esille, kun ipanallakin on kertynyt ikää jo viisi kuukautta. Äkkinäinen voisi luulla, että jos lapsi tulee isäänsä, hänestä tulee fanaattinen rautateiden ystävä. Toisaalta on suuri vaara, että käykin niin, että kunhan neiti tuosta kasvaa, oppii ymmärtämään elämää ja maailmaa sekä katselee aikansa iskänsä kansanradionkuunteluita, vaunusomessa notkumista ja pannukahveen keittelyä puuhellalla, kärrää koko »Lanteis-Arskan» museoon!
Kommentit
| 01.01.2021 20:40 | Pasi Seppälä: | Kuvan perusteella selvää kiinnostusta on. Toivotaan että kiinnostus pysyy. Oman tyttäreni kanssa kävin radan varressa usein 2000 luvun alussa. Silloin oli mukavaa seurata junaliikennettä yhdessä, mutta kiinnostus ei tarttunut. Heti kun nuori neiti pääsi rattaista omille jaloilleen, niin radan varteen ei enää saanut. |
|
| 01.01.2021 23:35 | Jouni Hytönen: | Täällä on altistettu kolmeakin tytärtä innolla, mutta eivätpä nuo enää kovin suurella innostuksella tervehdi saapumisia joihinkin satunnaisiin rautatiekohteisiin. :D Kaksi vuotta sitten vielä paheksuttiin, että miksi me emme ole pitkään aikaan matkustaneet kissajunalla (lue Eds/Edfs), mistä isä tunsi piston sydämessään ja kehitti pikavauhtia kolmikolle matkan Lappeenrannasta Lustoon ja takaisin. Muistikuvat leikkivaunusta olivat päässeet vähän vanhentumaan, pienin enää tunsi olonsa kotoisaksi siellä. | |
| 02.01.2021 13:01 | Jimi Lappalainen: | Onnittelut! | |
| 02.01.2021 15:35 | Ari-Pekka Lanne: | Kiitos Jimi. Ja juu, kyllä se niin on, ettei kiinnostuksen kohteita voi toiselle tuputtaa. Minut vietiin kuulemma ensimmäisen kerran muutaman kuukauden ikäisenä ‒ polkupyörän etusatulassa matkustaen ‒ Rauman rautatieasemalle, missä olin iskenyt silmäni siellä hörskötelleeseen »isoon punaiseen veturiin» ‒ olisiko kyseessä ollut päivystysveturina ollut Dv15 tai Dv16, jollei Dv12; miksei periaatteessa Dr12:kin… Tuon visiitin tarkoitus ei ollut istuttaa minuun rautatiefanaattisuutta, mutta siellä kuulemma jo osoitin merkkejä sellaisesta. Seuraavina vuosina »rautatieaspergerismini» sai lisää ruokaa Harolassa (Hol) sijainneeseen mummolaan suuntautuneiden lättämatkojen muodossa. Mutta kuvan tyttö tosiaan tehköön samoin kuin minä ‒ eli valitkoon ihan itse kiinnostuksensa kohteet, olivat ne sitten rautatiet tai jotain muuta. =o) | |
| 02.01.2021 16:02 | Jimi Lappalainen: | Olet siis ihan, nykykielellä "legitisti", käyttänyt Harolan seisaketta? :) | |
| 02.01.2021 16:08 | Ari-Pekka Lanne: | Todellakin. »Liityntäliikenne» seisakkeelta kylille ja takaisin hoitui sekin aitoon kasarimeininkiin ‒ talvella potkukelkoilla, kesällä polkupyörällä tai jalan. Kerran siellä oli vastassa kerällä sähisevä kyykäärme, kun jalkauduttiin Lättähatusta ‒ sekin on jäänyt mieleen. | |
| 02.01.2021 20:46 | Tuukka Ryyppö: | Mä olen kotona päin kulkiessa ottanut tavaksi, että kun reitti risteää tuossa lähellä olevan radan kanssa, katsotaan juliadata.fi:stä, onko IC-junia tulossa. Ja Eil-junamatka Helsinki-Pasila teki ison vaikutuksen. Pieni jaksaa innoissaan odottaa junan ohihurjastelua, ja nauttii fiiliksestä. Radanvarteen muuttaessa sanoi vielä, että junat ovat tylsiä ja metrot kivoja, mutta kun pari kertaa oli paahtnut IC-juna kovaa ohi, mieli on kovasti muuttunut. Saa nähdä, mitä vuodet täälläkin tuovat mukanaan :) |