11.06.1954 / Maine Greenville Junction, Yhdysvallat
11.06.1954 !940 -luvun Amerikkalaista muotoilua. Kuvassa Bangor & Aroostook rautatieyhtiön EMD BL2. Näitä vetureita valmistettiin yhteensä 59 kpl vuosina 1947-1949, joista Bangor & Aroostook hankki näitä 8 kpl. EMD BL2 on nykyisin hyvin suosittu ainakin Amerikkalaisten rautatie harrastajien keskuudessa, vaikka yksi sen lempinimistä on Ugly Ducking.
Kommentit
| 22.01.2021 21:39 | Hannu Peltola: | Värikuvat näistä ovat harvinaisia! | |
| 23.01.2021 09:13 | Pasi Seppälä: | Pienoismallistahan tässä taitaa olla kyse vaikka hyvä ja aidonoloinen valaistus laittoi tutkailemaan tätä kuvaa oikein tosissaan. Puhelinlangat puuttuvat, mutta muuten on vaikea löytää paljastavaa yksityiskohtaa. Hyvää työtä niin malli kuin kuvakin. |
|
| 23.01.2021 11:20 | Jussi Kortman: | Kyllä tässä on kyseessä 1:48 mittavaakan pienoismallista. Viimevuodet olen keskittynyt rakentamaan Mainelaista maisemaa ja puhelinlangatkin on tarkoitus asentaa kunhan loputkin modulit valmistuvat. | |
| 23.01.2021 13:55 | Eljas Pölhö: | Bangor & Aroostook ei löytänyt koskaan oikein mieleistää maalauskaaviota ja sen BL2 dieselit ovat esiintyneet ainakin viidellä selkeästi erilaisella värityksellä. N:o 57 on ollut kuvan värimallin lisäksi ainakin vaaleahko sininen ja hyvin tumma sininen. Siis selkeä mahdollisuus saada vaihtelua "konepajakorjausten" avulla. | |
| 23.01.2021 14:30 | Jussi Kortman: | Voihan se näinkin olla, mutta itse pidän tätä maalausversiota parhaana. Minulta löytyy myös yksi BAR GP7 samalla värityksellä ja pari GP9:siä sinisenä. Hakusessa on vielä pari F3:sta ja ainakin yksi E7 joita heillä oli kaksi kappaletta henkilöliikenteessä. Lisäksi aion maalata pari EMD NW2:sta BAR väreihin. | |
| 23.01.2021 14:50 | Eljas Pölhö: | E7 sopiikin hyvin vetämään "Perunamaa spesiaalia" (Potatoland Special) eli BAR-yhtiön hauskasti nimettyä yöjunaa. | |
| 23.01.2021 15:51 | Jussi Kortman: | Kyllä vain ja päiväsaikaan kulki Aroostook Flyer. | |
| 23.01.2021 20:08 | Tauno Hermola: | Suoraan sivusta otetusta kuvasta ei saa oikein käsitystä siitä, että jonkinlainen näkyvyys ohjaamosta on myös takasuuntaan. Eli aika tyypillinen amerikkalainen "road switcher" tämäkin on, oudosta ulkonäöstään huolimatta. Wikimediassa on kuva ohjaamosta https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:EMD_BL2_locomotives#/media/File:A_Cab_Ride_in_a_BAR_BL2_-_7_Photos_(26230940196).jpg ilmeisesti pitkän pään suuntaan; aika ahtaalta ainakin vaikuttaa. |
|
| 23.01.2021 20:25 | Jussi Kortman: | Maalauskaavioista vielä sen verran että B&A aikana maalausversioita oli 3 kpl ( Blue and Gray, Solid Blue ja Tri-Color ), lisäksi oli muutama veturikohtainen kokeilu ja esim Freedom Train väritys. | |
| 23.01.2021 21:14 | Jussi Kortman: | Tässä BL2 cab ride, missä näkymää myös taakse. https://www.youtube.com/watch?v=Fq_nHQJ5t4g | |
| 03.02.2021 12:36 | Eljas Pölhö: | R. Hundman on julkaissut veturisarjasta kirjasen: EMD's BL2 - Diesel Data Series Book 3. Siinä on piirroksia Phase 1 ja Phase 2-malleista (harrastajien versionimet ulkonaisille eroille). Tarkkaan sai katsoa, että huomasi eroja (esim päätyovien ikkunat vai ei). RH sanoo, että vaikka veturimäärä oli pieni, niin detaljien sijoittelussa oli tavattomasti eroja ja perfektionisti saa olla tarkkana MU-kytkimien ym sijoittelussa ja päätykaiteiden muotoilussa. Veturisarjan suurimmaksi viaksi mainitaan rungon heikko rakenne, joka mahdollisti enintään kahden veturin käytön moniajossa. Vain Monon kokeili vahvistaa runkoa yhdessä vetureistaan (# 30). Kolmen yhtiön vetureissa oli höyrynkehitin uutena (B&M, C&EI ja C&O 1800-sarja) ja Rock Islandin vetureihin se asennettiin jälkikäteen. B&M veturit olivat ainoat, joissa ei ollut MU (moniajo). | |
| 03.02.2021 13:17 | Jussi Kortman: | Kiitos Eljas. Mielenkiintoista tietoa. Olen myös nähnyt piirustukset 6 -akselisesta BL2 veturista mutta sitähän ei koskaan toteutettu. |