08.12.1917 / Helsinki Konetirehtöörin toimisto
08.12.1917 Öljynkuljetusvaunut numeroitiin uudelleen 1917 "esiintulleesta syystä". Näissä jää aina ihmettelemään, mikä oli se syy. Vaunujen numeroista voi huomauttaa, että piste oli alhaalla 1948 asti kaikissa vaunuissa. 1948-1956 uusiin vaunuihin merkittiin piste ylös (00'000) ja vuodesta 1956 se muutettiin ylös kaikkiin vaunuihin (määräyksellä "heti ensitilassa").
Kommentit
| 23.01.2021 18:41 | Erkki Nuutio: | Olikohan syynä Gd -vaunujen numerointi. 1920-23 valmistuneiden vaunujen 38774-39848 tilausta varmaan valmisteltiin jo tuolloin, vaikka valmistuminen viivästyi keskinäisen sotimisen ja ulkomailta tulevien komponenttien ja osien toimitusvaikeuksien vuoksi. Lisäksi vasta paria päivää aikaisemmin ennätettiin perustaa valtio ja hankkia kunnon kassalipas. |
|
| 23.01.2021 22:05 | Reijo Salminen: | Olisikohan aavistettu että se oli Baranovin pojan kanssa nyt sitten toistaiseksi tässä? | |
| 24.01.2021 00:43 | Heikki Jalonen: | Mitenkähän lie: mahtavatko tulevaisuuden rautatieharrastajat pohtia - vaikkapa vuonna 2125 - millaisiä kiertokirjeitä ja ohjeita kauan sitten läheteltiinkään? Kauan sitten, 104 vuotta ajassa takaisin, kuten tässä kuvassa. Ehkäpä rautatieharrastajia ei silloin enää ole, obsoleettia tai bannattua? Muttapa epätoivoisesti luotettavia lähteitä etsivät historiantutkijat? Ehkä heitä vielä on jäljellä joissain pölykombeissa? Kaivamassa jotain järkeä tuhatbiljoonien törkytwiittien ja somepostausten ja tuubaputkien sotkusta..? Mitäs arvelette, olisiko jotain kirjeenvaihtoa edes enää missään muodossa jäljellä tai ymmärrettävästi luettavissa tai jostain bittiavaruuden mustista aukoista kokoon haalittaviksi? Kirjeenvaihtoa kauan sitten kadonneilla SMS:llä, sähköposteilla tai joillain piipittimillä, historian unhoon haihtuneilla appseilla, ammoin sitten pimentyneillä saiteilla? Muinoin kadonneissa formaateissa, sadan vuoden kuluttua tulevaisuudessa? Vaikkapa sitä, mitä maalataan, mikä maali, milloin, miksi, koska, miten, missä, kuka käski? "joo hei!kiitti mesusta,no problemo.pistäkää vaikka pinkiksi.ral4003 tai jos ei ole niin mitä löytyy.sorry hurry must go.sommoro" Että sellainen työmääräin. Siis mitä maalataan, mihin väriin, missä, koska, milloin, kuka, mistä tässä nyt oikein oli kysymys, häh? Rakentelepa siitä sitten pienoismalli tai rekonstruktio tai täsmä ajoitus. Tai tee pätevää historian tutkimusta. Paha rasti. Eipä käy kateeksi niitä, jotka joutuvat tulevaisuudessa tutkijan leipänsä digitaaliselta kaatopaikalta keräämään. Se on siellä tosi-tosi pieninä murusina. Aivan älyttömän pieninä ja suurin osa niistäkin täysin pilalla. Ikuisesti. Tekee jotenkin surulliseksi, kun tietää että toista Rosettan kiveä ei enää ikinä löydetä. |
|
| 24.01.2021 00:57 | John Lindroth: | Heikki puhuu viisaita.en voi pistää paremmaksi!Toi sana Piipitin on erinomaisen hyvä, itse käytän Diggiloo Diggileitä ja siihen perään pari musikaallista tanssiaskelta! Tuo kaiken sirpaloiruminen on mielnkiintoinen ilmiö! Jos jo tänään totuus on hämärtynyt (hämärretty, valemediat ym).Niin miten tulevaisuudessa voidaan tehdä totuuteen perustuvaa tutkimusta? | |
| 24.01.2021 11:19 | Petri Sallinen: | Digitalisaatio on helpottanut historiantutkimusta aivan olennaisella tavalla. Vanhoista valokuvista, asiakirjoista ja lehtien vuosikerroista skannattujen tietokantojen käyttäminen onnistuu kotisohvaltakin — siinä papat voivat vetää saksalaista kaljaa ja pienessä pöllyssä käydä läpi rautatiehallinnon antamia määräyksiä ilman, että ei tarvitse rasittaa muuta kuin näppäimistöä käyttäviä sormia. Enää ei tarvitse raahautua haistelemaan arkistopölyä, jos ei halua. Digitalisaatiohan ei kadota alkuperäisiä dokumentteja mihinkään. Jos osaaminen tai kantti eivät kestä käyttää digitaalisia arkistosovelluksia, niin sitten vaan matka kohti fyysisiä arkistoja. Niiden käyttökin on nykyään helpottunut — digitalisaation ansiosta. Tarjolla saattaa olla netin yli käytettävä arkistotietokanta tai arkiston yhteydessä tietokoneella käytettävä arkistotietokanta. Ilman digitalisaatiota olisi varmaan tämänkin keskustelun avaukseksi skannattu/kuvattu ja tänne digitaalisessa muodossa postattu asiakirja jäänyt monelta lukematta. Kävin taannoin läpi rautatiehallituksen antamat määräykset vuosilta 1862-1972 — keskimäärin 400 määräystä per vuosi. Kaikki ne ovat digitaalisessa muodossa ja tallennettuina OCR-muotoon. Tämä tarkoittaa sitä, että data on tekstimuotoista, jolloin selausohjelman sanahakutoimintoa voi käyttää helposti. Tämä säästää aikaa, jos etsii jotain tiettyä asiaa, ei tarvitse lukea kaikkea läpi. Lisäksi fileet voi tallentaa omalle koneelleen ja käyttää niitä yhä uudestaan ja uudestaan, jos etsii seuraavalla kerralla jotain muuta asiaa. Otetaan vielä toinen esimerkki digitalisaation kätevyydestä: Englannissa valmistettujen Suomeen tuotujen vetureiden datan etsiminen. Enää ei tarvitse matkustaa Brittein saarille asti, vaan dataa löytyy brittien arkistotietokannoista ja keskustella voi sähköpostin välityksella — ja lopulta tilata vaikka B1:n skannatun piirustuksen omaan sähköpostiin ja maksaa parin kymmenen punnan kulut sähköisesti omalta pankkitililtään. Tietojen vaihtaminenkin jäisi kirjeenvaihdon tasolle ilman digitalisaatiota — josta tämäkin saitti on yksi esimerkki. Se on tietenkin totta, että erilaiset johtopäätökset, uudet koosteet ja tutkimustietojen yhdistely voivat kadota unholaan tällaisilta saiteilta, mikäli dataa ei tallenneta. Saiteille tallennettujen keskustelujen ja tutkimustiedon sellaaminen jälkikäteen ei sekään ole aina kovin näppärää. Tämäkin on tosin asia, jota voidaan kehittää. Tieton sirpaloituminen ei välttämättä ole huono asia. Se voi tarkoittaa parhaimmillaan myös sitä, että sama tieto on saatavilla kymmenistä eri paikoista — vähän erilaisissa viitekehyksissä, mutta tietona kumminkin. Jos yksi paikka tietoa haettaessa ei toimi, niin ne muut voivat toimia. Jos joku data on hävinnyt Tampellan arkistosta, niin se voi löytyä Tampellan asiakkaiden arkistoista. |
|
| 24.01.2021 16:07 | Tauno Hermola: | Valitettavaa vaan, että tekijänoikeussäädösten takia tuo ei suurelta osin päde alle 100 vuotta vanhaan aineistoon, vaan siihen käsiksi päästäkseen pitää kuitenkin fyysisesti raahautua fyysiseen vapaakappalekirjastoon tutkimaan paperidokumentteja. Uudempaa materiaalia ei välttämättä ole edes digitoitu ja vaikka olisi, sitä ei 'kotisohvalta' pääse tutkimaan. | |
| 24.01.2021 16:08 | Heikki Jalonen: | On ehdottomasti totta, että digitalisaatio avaa arkistot ja lähteet aivan uudella teholla ja tavoitettavuudella. Kaikille halukkaille, fyysisestä paikasta riippumatta. Siksipä en olekaan erikoisen huolissani tuosta vanhasta materiaalista, alunperin paperisia dokumentteja ja valokuvia, skannattuina ja tallennettuna, usein pätevien arkistolaitosten hallitsemaa. Indeksoituna, luetteloituna ja varmistettuna, jos kaikki on hyvin. Tai pahinta sekasotkua, jos ei. Huoleni kohdistuu siihen, mitä tänään ja tulevaisuudessa viestitetään. Mikä on viestin tai viestiKETJUN elinkaari, kauanko se säilyy, miten kauan se säilyttää ymmärrettävyyden? Säilymisellä en tarkoita jonkin yksittäisen viestin fyysistä (digitaalista) säilymistä, vaan viestin kontekstia. Mihin viesti liittyy, mikä aiheutti viestiketjun alkamisen, ketkä olivat mukana, mitä tuloksia saavutettiin? Jos tarkasteltavaksi saadaan ainoastaan fragmentteja, voidaanko kokonaisuus hahmottaa oikein? Perustan edellisen omaan kokemukseeni: todella monet päätökset ja ratkaisuihin johtaneet syyt ovat puhtaasti muistitiedon varassa. Monilla toimialoilla (terveydenhoito, pankkitoiminta, liikekirjanpito ym) on laillisia velvoitteita päätäntäketjujen tallennuksesta. Mutta ellei pakkoa ole, niin ei ole myöskään tallennusta. Yrityksissä tieto katoaa, kun henkilö lähtee ja hänen sähköpostitilinsä haihtuu. Tai kun työsema romutetaan. Tai palvelin vaihdetaan. Varmuuspilvestä ehkä joku joskus voisi kuvitella kaivavansa jotain irti - mutta kun yrityksen tietoturvapolitiikka sanelee, että tallenteet tuhotaan ennen niiden tarvetta... Ja sitä paitsi, se pilven tarjoaja katoaa joka tapauksessa markkinoilta vuosikymmenen kuluessa. Joku isompi ostaa sen pois touhuamasta. Palvelu ehkä jatkuu, mutta varmasti kalliimpana. "Ilmaiseen" palveluun hairahtunut yritys ei enää maksa ja data kuolee. Toisekseen, suuri määrä arvokasta tietoa, varsinkin kaupallista dataa, kuten hintoja, katelaskelmia, tuotantomääriä, aikatauluja ja vastaavia on sisällä toiminnanohjausjärjestelmissä kuten SAP. Yrityssalaisuuksiin vedoten ne ovat ja pysyvät ulkopuolisilta suljettuina. Muutoinkin, relaatiotietokannassa oleva data on käypää vain niin kauan kun ohjelmisto toimii. Mutta, eräänä vähemmän kauniina päivänä, ohjelmiston tuki loppuu. Tai yritys tekee konkurssin ja ohjelmistolisenssi raukeaa. Data kuolee silloinkin. Käytännön tilanne: miksi Nokia ei ryhtynyt valmistamaan kosketusnäytöllisiä puhelimia? Idea ja teknologia sillä oli omasta takaa mutta sitä ei otettu markkinaan. Kuka saa kaivetuksi esiin ne (tuhannet ja tuhannet) sähköpostit, joissa asiaa vatvottiin? Kuka puolsi, kuka vastusti, miten argumentoitiin, ketä uhattiin potkuilla, kuka uhkasi? Ja kuka lopulta sanoi: "EI". Kukaan ei enää pysty asiaa selvittämään alkuperäisiä lähteitä käyttämällä, vain reilut 10 vuotta tapahtumien jälkeen. Mukana olleet ovat toki muistelleet ja voivat vielä kokemuksistaan kertoilla, mutta tieto ohentuu koko ajan. Ja se, joka sanoi "EI", hänellä saattaa olla keskivertoa valikoivampi muisti... Kyseessä on kuitenkin luultavasti Suomen teollisuushistorian eräs pahin väärinarviointi. Kuvitellaan tilanne: historiantutkija vuonna 2121 lueskelee Donald Trumpin twiittejä (ne ovat tietysti koottuina näppärään tietokantaan) ja yrittää tehdä johtopäätöksiä jostain vuoden 2021 tammikuun tapahtumista. Mahtaakohan tilanne aueta, jos mitään muuta aineistoa ei olisi tueksi ja tulkinnaksi? Sellaista aineistoa, joka voidaan luotettavasti liittää johonkin yksittäiseen viestiin, selittämään itsessään päätöntä viestiä? "Covfefe" on helppo, tekoäly varmaan kursii kaiken löytyvän viiteaineiston heti kokoon. Mutta "Fake"? Mikä "Fake" tänään ja tässä, entäs se edellispäiväinen "Fake"? Mitä tarkoittaa edellisen viikon "Fake"? Toivotonta sotkua, jos mitään rinnakkaista vertailukelpoista tieto ei voida yhdistää. Puhumumattakaan "vaihtoehtoisista faktoista". Tiedon sirpaloituminen ja joutuminen irti kontekstista, se minua huolettaa huomisessa. Varmasti asiaa helpottavia palveluita tulee yhä paremmin saataville ja tekoäly helpottaa tiedon hakijan elämää. Mutta, kenen vastuulle lähdekritiikki sitten jää? |
|
| 24.01.2021 16:44 | Juhani Pirttilahti: | Tiedon sirpaloitumiseen liittyy jollain tasolla aina myös yhteisön sisällä tapahtuva vuorovaikutuskulttuurin rapautuminen. Trumpin hallinnon toiminta käy esimerkiksi. Jäljitettävyys heikkenee oleellisesti aina, kun jotakin tietoa poistetaan tai siitä ei puhuta oikeilla faktoilla. | |
| 24.01.2021 16:52 | John Lindroth: | Tiedon poistaminen niinkuin Juhani sanoo tai myös tiedon lisääminen! Irrottaminen asiayhteldestä.liittäminen johonkin muuhun tms.Taitaa olla vain mielikuvitus rajana! | |
| 24.01.2021 16:54 | Juhani Pirttilahti: | Tieto myös digitalisaation myötä jakautuu monille alustoille. Päätöksentekoon liittyviin prosesseihin saatetaan käyttää perinteisien pullakahvipalaverien, puhelujen ja etanapostien ohella myös sähköpostia, teamsia, whatsappia, telegramia, signalia... | |
| 24.01.2021 17:31 | Petri Sallinen: | Yksityisillä yrityksillä ei ole velvotteita tallentaa historiaansa kuin siltä osin, mitä lainsäädäntö edellyttää. Tämä koskee hyvin pientä osaa siitä datasta, mitä yrityksissä kulkee — olivatpa ne paperia tai digitaalista tietoa. Osa yrityksistä arvostaa historiaansa, osa ei arvosta, vaan arkistojen ylläpitäminen on joillekin pelkkä kuluerä. Virastomuotoisesta Valtionrautatiesta säilyy todennäköisesti enemmän dokumentteja kuin mitä säilyy osakeyhtiömuotoisesta. Virastoilla oli velvollisuus säilyttää dokumenttejaan ja arkistoida niitä. Tiedon sirpaloitumisesta johtuva lähdekritiikin kasvava tarve on sitten toinen juttu. Tähän liittyy ajatus siitä, että olisi olemassa objektiivista tietoa. Sitä ei ole. Tietoa käsittelevä ihminen antaa asialle — "tiedolle" — merkityksen. Objektiivisuuden sijasta usein puhutaankin "luotettavasta tiedosta" (mitä se sitten onkaan). Ei ole muuta keinoa kuin jatkuva epäily ja kriittisyys — ei välttämättä lainkaan huono asia. |
|
| 24.01.2021 18:48 | Juhani Pirttilahti: | Kuvaan palatakseni, mikä mahtaa olla tämä esiin tullut syy? Mihin se voisi liittyä? | |
| 24.01.2021 20:58 | Erkki Nuutio: | Kuten alussa totesin, arvelen syyksi halun toteuttaa tuleva, ilmeisesti tuolloin jo valmisteltu tuleva Gd-vaunutilaus yhtenäiseen numerosarjaan. Tällöin kuitenkin numerot menisivät päällekkäin mainittujen öljyvaunujen numeroiden kanssa. Tämä siis haluttiin välttää siirtämällä öljyvaunut numeroille jotka olivat vapaina. Mainitut Gd-vaunut valmistuivat vasta 1920-23, mutta viivästyminen oli varmaankin seuraus sisällissodasta ja mahdottomuudesta saada ulkomailta vaunuihin tarvittavia komponentteja. Lisäksi kirjelmän lähetyshetkellä valtio oli kahden päivän ikäinen ja sen kassakirstussa oli pitkään vain velkakirjoja. Heti itsenäistymisen jälkeen kuviteltiin, että Suomen läpi kulkisi suurimittainen transitoliikenne länsimaiden ja jonkinlaisen Venäjän välillä - kuten päättymässä olleen maailmansodan aikana oli toteutunut. Siten tarvittaisiin etenkin umpivaunuja - yhdysliikenteeseen tarkoitettuja Gd-vaunuja. Kuten tiedämme, transitoa ei tullut Venäjän sekasorron vuoksi. |
|
| 25.01.2021 09:33 | Petri Sallinen: | Gd-littera otettiin käyttöön 8.4.1921. Sitä ennen yhdysliikennevaunujen littera oli Gb. Viimeinen Gb-vaunuksi rakennettu yhdysliikennevaunu oli numeroltaan 738500. Numero seitsemän kertoo sen, että vaunu oli tarkoitettu yhdysliikennettä varten. Litteramuutoksen yhteydessä seiska jätettiiin numerosarjan edestä pois, joten esimerkiksi entinen Gb 738500 oli muutoksen jälkeen Gd 38500. Tästä eteenpäin jatkettin todennäköisesti, kuten Erkki kuvaa. Kansallisarkistosta löytyy vaunulistaus, jossa on jokainen Gb/Gd-vaunu ja vaunukohtaista dataa aina 1940-luvulle saakka. Tämä sarja on kuitenkin sen serran suuri, että lopetin listauksen kuvaamisen kameralla vaunuun (7)38500, koska en silloin tarvinnut tietoa uudemmista vaunuista. Jahka tutkijasali taas avataan, niin tsekkaan, löytyykö listauksista Gd-vaunuja, joille olisi annettu säiliövaunusarjan numerot. |