??.??.1940 / Helsingin konepaja, Helsinki asema
??.??.1940 Ilmeisesti vuonna 1940 VR:n Konepajakoululla otettu kuva, Reino Leinonen ylimpänä veturin kattilan päällä.
Kommentit
| 11.03.2021 17:48 | Esa J. Rintamäki: | Ohjaamossa istuvalla kaverilla "luu ulkona"! Mielenkiintoa herättää Knorrin esilämmittimen pönttö vantringilla. Höyryveturit valtionrautateillä - kirjan mukaan tässä vanhimmassa Hv3-sarjassa Knorr-esilämmittimet korvattiin Friedmann-tuorehöyryimureilla vuosina 1952 - 54. Hiukan kumma juttu, ilmeisesti tuorehöyryimureissa tapahtuva syöttöveden lämpeneminen riitti korvaamaan Knorr-pöntön poistamisen pumppuineen vai olko kyseessä varaosien puute? Tietääkseni saksalaiset (DDR-Reichsbahnia lukuunottamatta) askartelivat juuri Knorrin pöntöillä oman höyrykautensa loppuun saakka 1977, vaikkakin kokoluokka oli toinen kuin kuvassa näkyvällä... |
|
| 11.03.2021 17:54 | Hannu Peltola: | Kuva on otettu sulan maan aikana, todennäköisimmin välirauhan aikana ja veturin tyyppimerkinnän perusteella joka tapauksessa ennen vuotta 1942. Takana on ollut raskas sotatalvi ja näistä miehistäkin varmaan useimmat olivat talven rintamalla. | |
| 11.03.2021 20:23 | Lasse Hinkkanen: | Tuorehöyryimuri toimi aina paremmin mitä viileämpää syöttövesi oli. Syöttövesi lauhdutti imurissa olevien suppiloiden väliin päästetyn höyryn, joten kai se vähän lämpeni. | |
| 11.03.2021 22:06 | Heikki Jalonen: | Knorr-esilämmittimet korvattin poistohöyryimurilla. Molemmat laitteet käyttivät osan muuten hukkaan menevästä poistohöyryn lämmöstä hyödyksi, lämmittämällä kattilaan syötettävää vettä. Knorr-esilämmitin vaihdinpöntön avulla, ph-imuri suoralla lauhdutuksella. Knorr-laite painoi veden höyrykäyttöisen mäntäpumpun avulla kattilaan (vesisäiliö->pumppu->vaihdinpönttö->kattila). Siten pumpun imupuolelle saattiin kylmä vesi, pumpulla oli myös imukykyä. Pumppuun kuului (melko monimutkainen) automaattinen säätölaite, joka ohjasi käyntiä poistohöyryiskujen mukaan; veturin seisoessa pumppu ei syöttänyt ellei sitä pidetty käynnissä lämmitys/tuorehöyryllä. Laite oli aika monimutkainen, siinä oli paljon liikkuvia osia, melkoinen putkisto ja monia venttiileitä. Se vaati pakkasella huolellista tyhjennystä/lämmitystä/hoitoa, monesta hanikasta. ph-imuri oli kattilapaineen voittava suihkupumppu ja sen syöttömäärä riippui suoraan poistohöyryiskuista; veturin seisoessa vettä syötettiin jos imuri pidettiin käynnissä lämmitys/tuorehöyryllä. ph-imurilla ei ole imukykyä, siksi se on sijoitettava säiliön vesipinnan alapuolelle (suomalainen käytäntö oli hytin lattian alapuolelle, vasemmalle). Pakkastyhjennys/esilämmitys oli kohtuullisen helppoa ja kätevää. Liikkuvia osia ei oikeastaan ole, paitsi muutama venttiili, putkistotkin ovat yksinkertaisemmat. Knorr-lämmitin voi saavuttaa teoriassa noin +90...95C vedenlämmön (täydellinen lauhtuminen, lauhteen loppupaine noin ilmakehän paine). ph-imuri ehkä hieman korkeamman, jos tuoreen lämmityshöyryn osuutta kasvatetaan. Tuorehöyryimurithan olivat jo ennestään kaikissa vetureissa. Ja tosiaan, imuri ei pysty syöttämään kovinkaan lämmintä vettä vaan imu kuolee kun imuri "keittää". Tuorehöyryimuri voi saavuttaa korkeamman veden loppulämpötilan, mutta vain toimiessaan riittävää painetta (=tuorehöyryn kattilapaine) vastaan. |