??.03.1922 / Tallinnan satama, Viro
??.03.1922 Eesti raudtee n:o 3, huhtikuu 1922. Kevät keikkuen tulevi Saksasta Neuvostoliittoon matkaavalle Eg-sarjan veturille. Ei ole kadehdittavaa hommaa nostaa veturia laivasta laiturille, etenkin kun meri on vielä jäälohkareinen. Osaako joku kertoa lisää kelluvasta nosturista? EDIT: laitoin kuvaupaikaksi Tallinnan satama Erkin kommentin perusteella.
Kommentit
| 30.11.2021 17:17 | Eljas Pölhö: | Eesti raudtee n:o 3, huhtikuu 1922. Käsittää sivut 53-76. Kuvia on kaksi henkilöpotrettia, kaksi kuvaa Eg-vetureiden nostosta laiturille ja kaksi kuvaa Narvan sillan rakennustyömaalta. Muu sisältö on tariffiasioita, yleisluontoisia artikkeleita ja mm. Guy de Maupassatin lyhyt novelli "Reisul". | |
| 30.11.2021 18:22 | Eljas Pölhö: | Jos tunnistan veturin numeron oikein, niin se on Зг-5491 (BMAG 7655/1921-22). Kolme ensimmäistä numeroa ovat 549, eli veturi on varmasti BMAG:n (ent. Schwartzkopff) tuotantoa. | |
| 30.11.2021 18:31 | Erkki Nuutio: | Taitaa olla Schwartzkopffin tekemä veturi. Uiva nosturi on melko varmasti Tallinnan sataman, ja perua keisarikunnan ajalta. Tällöin Tallinna oli Venäjän Itämeren laivaston operatiivinen tukikohta ja vuonna 1909 perustetun Pietari Suuren merilinnoituksen päälinnoitus. Uiva nosturi hankittiin luultavasti sen tarpeisiin. Kirjassa 75 Jahre Schwartzkoppf (1927, jälkipainos ehkä 80-luvulta) on sivulla 222 kaksi kuvaa luultavasti tämän saman veturin nostoista. Ensin kuva nostosta Hampurin satamassa kiinteällä satamanosturilla. Sitten kuva Tallinnan satamasta nostosta oheisen kuvan uivalla nosturilla. Kuvakulma on eri, mutta veturi lienee sama. |
|
| 30.11.2021 19:59 | Heikki Jalonen: | Nosturi on tosiaan kiinnostava laitos. Jotain pientä tiedonmurua siitäkin löytyy. Tutkimusjulkaisussa "Eisbrecher von Reval" (Christian Ostersehlte, LIT-Verlag, Münster, 2020, ISBN 978-3-643-14544-4, sarjassa Zugleich Schriften der Baltischen Historischen Kommission, 23) mainitaan, että Revaler Börsenkomitee tilasi uivan nosturin Hampurista, vuonna 1898. Spekuloidaan: voisi arvata, että toimittajatelakka oli Blohm&Voss, Hampuri-Kuhwerder, hyvin suorituskykyinen telakka jo 1890-luvulla ja valmistanut muitakin uivia nostureita. Nosturin suoritusarvoista ei löydy mitään edes epävarmaa, mutta kuvahan puhuu puolestaan, tuon veturin kuivamassa lienee 50 tonnin luokkaa. Nosturin tilaaja oli siis Tallinnan Pörssikomitea, ilmeisen voimakkaasti Tallinnan sataman toimintaan vaikuttanut taho. Sama komitea operoi myös Tallinan liikennettä palvelleita jäänmurtajia. Voidaan olettaa, että nosturi oli myös armeijan käyttöön vuokrattavissa, on siten mahdollista että osa rahoituksesta on kanavoitu siltä suunnalta. En tähän hätään löydä po. julkaisua ilmaisena, enkä tämän asian vuoksi myöskään osta sitä (digitaalinen lataus maksaisi 45,43€). Jos jollakulla on siihen mukava pääsy, olisi mukava kuulla tarkennuksia. |
|
| 30.11.2021 20:15 | Eljas Pölhö: | Veturin materiaalipaino on 72040 kg, työpaino 80530 kg (koko veturia ajatellen päälle tulee tenderin materiaalipaino 23630 kg, ja suurin työpaino n. 52-53 t). Ilmeisesti nosturin nostokyky ei ollut edes rajamailla, koska veturia ei oltu kevennetty esim. kanget irroittamalla. | |
| 01.12.2021 08:09 | Ossi Rosten: | Aika syvällä tuo nosturi ainakin ui, ei ihan kauhiasti ole varaa läikyttää enää :D | |
| 01.12.2021 11:12 | Ilkka Hovi: | Jos on tilattu 1000 veturia on niiden toimittaminen tilaajalle myös melkoinen urakka. Trollhättanista ainakin osa Suomen kautta vaihtopyöräkerroilla, Tallinna kautta ja oletan suurimman osan menneen Riian kautta. Puolan rataverkko oli ehkä vielä huonossa kunnossa sotien jäljeltä ja Puola - Neuvosto Venäjä sota loppui vasta 1921. Tarkennuksia kaivataan. | |
| 01.12.2021 13:06 | Eljas Pölhö: | Ilkan kysymistä toimitustiedoista se minkä tiedän on Eg veturit Saksasta http://vaunut.org/kuva/151672 Esh veturit Ruotsista http://vaunut.org/kuva/151679 |
|
| 01.12.2021 13:21 | Jorma Toivonen: | Jotain lisätietoa Nohabin valmistamien ЭШ-vetureiden kuljetuksesta: - ensimmäinen erä, nrot 4001–4003, lähti Trollhättanista Tornioon 1.9.1921 - hinauksessa vetureiden kattilat ja hytit ym. pienempää tilpehööriä oli lastattu tavaravaunuihin - veturit hinattiin siirtopyörillä (vetopyörissä ei mm. vastapainoja) Tornioon Nohabin rakentamaan koontihalliin, jossa siirtopyörien tilalle vaihdettiin veturien omat pyörät - veturit olisivat muilta osin koottuina olleet silloiselle rataverkolleliian raskaita ja ne hinattiin edelleen osina (mm. kattila tavaravaunussa) Viipuriin - veturit koottiin valmiiksi vasta Viipurin konepajalla, mistä ne ajettiin omin konein Petrogradiin, eli ne ajoivat valmiina myös Suomen rataverkolla - laivakuljetuksissa veturiosat lastattiin ruumaan ja tenderit kannelle SKS |
|
| 01.12.2021 17:01 | Ilkka Hovi: | Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalta vaadittiin sotakorvauksia. Neuvosto Venäjä (ja Neuvostoliitto) oli kansallistanut teollisuuslaitoksia, rautateitä ja pankkeja joita ulkomaalaiset pankit olivat rahoittaneet. (Ranska rautateitä, Belgia terästehtaita ). Nyt jos venäläiset olisivat ostaneet vetureita Saksasta olisi länsivallat takavarikoineet maksu kullan. Ei kultaa ei vetureita. Siksi puolueeton Ruotsi pystyi valmistamaan vetureita ja ostamaan loput tilatuista vetureista Saksasta. Tuollainen pienehkö valmistaja kuin Nohab ei olisi urakasta selvinnyt useaan vuoteen. Näppärä finanssi operaatio. |
|
| 01.12.2021 19:29 | Jorma Rauhala: | Suomen Kuvalehti nro 46/1921, siinä on kuva veturista Эш nro 4002 Viipurissa. |