04.03.1978 / Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
04.03.1978 Liverpool Street aseman laituri kuusi ja veturi: D 37 036.
Kommentit
| 27.12.2021 07:47 | Timo Salo: | Että osaa olla englantilaiseen tapaan RUMA veturi ja sähkön varoitussalamakin nurinpäin! (toisaalta nuo tekevät kaiken vasenkätisesti, olutkin juodaan lämpimänä) | |
| 27.12.2021 08:14 | Kari Haapakangas: | Laiturinumero piirretty liidulla!?! | |
| 27.12.2021 09:28 | Rainer Silfverberg: | Ihan tyylikäs veturihan tuo on. Varmaan aikakautensa voimanpesä! | |
| 27.12.2021 09:31 | Reijo Salminen: | Se Deltic on vielä moottorinsa osalta varsin mielenkiintoinen vehje. Ja se lämmin olut johtuu Lucas-merkkisistä jääkaapeista. | |
| 27.12.2021 10:26 | Timo Salo: | Ilmeisesti Reijo tarkoittaa samaa Lucasta, joka oli valmistanut ensimmäisen automme (Ford Cortina vm-68) sähköjärjestelmän? Siinä oli joskus kyllä "pieniä selittämättömiä" ongelmia... :-) | |
| 27.12.2021 10:45 | Rainer Silfverberg: | Jos autossa oli kyseisiä sähkölaitteita oli pakko turvautua Luukkaan evankeliumiin jos halusi että ei jää tien päälle. | |
| 27.12.2021 10:54 | Marko Nyby: | Tuli mieleen "Lucas - prince of darkness" ja löytyihän noita netistä, esim. https://www.mez.co.uk/lucas.html | |
| 27.12.2021 12:31 | Petri Sallinen: | Class 37 –sarjan veturit, eli “traktorit” ovat legendaarisia. Ne aloittivat todenteolla rautateiden modernisoinnin Brittein Saarilla. Toisen maailmansodan aikana rautatiet oli sotatilalakien perusteella kansallistettu. Kun työväenpuolue sai vaalivoiton sodan jälkeen, ei rautatieyhtiöitä ”palautettu” yksityisille omistajille, kuten tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Työväenpuolueen ohjastuksessa muodostettiin valtiollinen British Rail (BR). 1950-luvun alussa BR oli vielä kannattava laitos. Tosin voittoa ei syntynyt kovin paljoa, mutta riittävästi. Rautateiden kirveslinja alkoi Työväenpuolueen ohjastuksessa ja olosuhteiden pakosta vasta 1960-luvulla. Se on kuitenkin jo toinen juttu. Syyt olivat kuitenkin jo näkyvillä. BR oli jäänyt muusta Euroopasta jälkeen rautateiden kehityksessä 1950-luvulle tultaessa. Brittein Saarilla vannottiin yhä hiilihiilipolttoisen höyryvoiman nimiin muutamia alueita lukuun ottamatta, joilla oli ollut esimerkiksi sähköistämishankkeita jo ennen kansallistamista. Dieselöinnissä ja sähköistyksessä muu Eurooppa oli jo karannut pitkälle. Dieselöintiä vastustettiin poliittisista syistä. Se olisi vähentänyt kotimaisen kivihiilen käyttöä tuontiöljyn hyväksi. Vallassa oleva Työväenpuolue kuunteli tarkalla korvalla hiilimiesten ammattiliittoja, joka maalasi kauhukuvia Iso-Britannian maksutaseen keikahtamisesta ja työttömyyden lisääntymisestä. Tämä hidasti rautateiden modernisointia. Siksi BR tilasi vuosina 1948–1953 jopa 1487 uutta höyryveturia. Vetkuttelu ja poliittinen suhmurointi oli johtamassa siihen, että rautatiet menettävät markkinaosuuksiaan tieliikenteelle ja lentoliikenteelle — tosin syinä eivät olleet pelkästään vetovoiman energialähteet. Vuonna 1954 valmistuneen rautateiden modernisaatio-ohjelman hinta nykyrahassa oli noin 29 miljardia puntaa. Tavoitteena oli lisätä rautatieliikenteen nopeutta, luotettavuutta ja turvallisuutta. Tähän kuului oleellisena osana dieselöinnin ja sähköistyksen vauhdittaminen — ja höyryvedosta luopuminen tai sen vähentäminen. Class 37 –vetureita valmistettiin 309 kappaletta vuosina 1959–1964. Harrastajien kirjoittaminen juttujen perusteella tuotanto käynnistyi ilman prototyyppivaihetta, eli ”suoraan piirustuslaudalta tuotantoon”. Alatyyppejä oli useita. Kauneus on tietenkin katsojan silmässä ja kansalliset kauneusihanteet vaihtelevat. Saattaa myös olla, että insinööreille riittää se, että tekninen laite on pelkästään tarkoituksenmukainen — ulkonäöstä viis. En sitten tiedä, suunnittelevatko insinöörit myös tarkoituksellisesti rumia laitteita :) Englantilaiseen rautatiekalustoon ihastuneena pidän kuitenkin brittien kalustoa monta pykälää luovempina kuin esimerkiksi saksalaisia. Tosin keskustelu rautatiekaluston kauneudesta ja rumuudesta on yhtä hyödyllistä kuin se, pitäisikö maksalaatikossa olla rusinoita vai ei :) |
|
| 27.12.2021 13:07 | Timo Salo: | Paras "totuus" tuossa Markon linkissä on tuo Lucaksen 3-asentoinen kytkin: Palaa himmeästi-välkkyy-poikki... :-) Ja Petrille: Ei veturin kaunis tarvitse olla, mutta se on varmasti eduksi ainakin matkustajajunaliikenteessä, jos veturia ei tarvitse pelästyä... :-) Varmasti nuo ko. veturin luukut tekee siittä kätevän huoltaa, mutta vallankin nuo nokan kassakaapin ovet...... |
|
| 27.12.2021 13:20 | Esa J. Rintamäki: | Etenkin, kun veturin funktio on aivan toisenlainen kuin esimerkiksi lentokoneen. Onhan vanha sanonta: jos lentokone on kaunis, niin se myös lentää kauniisti. Viittaan: Sud 210 Caravelle, kuuluisa Spitfire, deHavilland Mosquito ja lyönpä vielä löylyä: MiG-1 ja 3. Ja ne 1970-luvun englantilaiset autot - YÄK!!! |
|
| 27.12.2021 13:21 | Juhani Pirttilahti: | 37 oli onnistunut veturi. Niitä tehtiin 309, joista tänä päivänä on kaupallisessa ajossa vielä 66 veturia. Museoitu 35 kappaletta. Luvut wikipediasta. | |
| 27.12.2021 20:27 | Hannu Peltola: | 37-sarja on upea ääniltään, näitä on ilo kuunnella ja katsella! | |
| 27.12.2021 21:50 | Jarmo Pyytövaara: | Kun tarpeeksi useasti on käynyt Englannissa ja veturin nähnyt ja kuullut sen käynnin, niin siitä on tullut oikein hieno veturi. | |
| 28.12.2021 10:18 | Petri Sallinen: | Mm. DRS käyttää yhä 37-sarjan koneita. https://www.directrailservices.com/class-37/ |
|
| 28.12.2021 10:21 | Juhani Pirttilahti: | On niitä monella muullakin yhtiöllä. DRS on käsittääkseni hiljattain laittanut monet 37-sarjan koneensa myyntiin. | |
| 28.12.2021 11:13 | Petri Sallinen: | Vuonna 2020 Class 37 -vetureita oli käytössä (tai omistuksessa) seuraavilla operaattoreilla yhteensä 67 kappaletta: Colas Rail, DRS (tällä eniten, 23 kpl), Europhoenix, HNRS, Locomotive Services, Network Rail, UK Rail Leasing ja West Coast Railways. | |
| 28.12.2021 19:03 | Kimmo T. Lumirae: | "Hauska" knoppi: mikä veturityyppi? Tämän turvanokallisen veturityypin vuosimalli on 1959, akselijärjestys Co´Co´ja paino enimmillään 122 tonnia pituuden ollessa karvan päälle 18,5 metriä. Teholuokka alle 2000 hevosvoimaa ja päämoottori enimmillään 900 rpm kiertävä nelitahtidiesel. Vetureita tilattiin 42 kappaletta ja valmistus jaettiin kahdelle eri tehtaalle. Väärin, oikea vastaus on Class 37. Jos antamiani tietoja tarkentaisi ja jatkaisi tilaushistoriaa, asia alkaisi paljastua. Mutta sattuman kaupalla hämmästyttävän lähellä Hurua mentiin, vaikka Class 37:ssa ei ole edes Sulzerin pääkonetta, joka oli briteissä se toinen yleinen vaihtoehto English Electricille, ja joka Sulzer oli tietyllä todennäköisyydellä tarjolla Dr12 Huruunkin. |
|
| 29.12.2021 11:20 | Petri Nummijoki: | Vuosimalli taitaa Class 37-vetureilla olla 1959 kuitenkin vain tilausajankohdan perusteella ja käyttöönotto oli 1960. Hr12-vetureilla ensimmäinen tilaus tehtiin 1956 ja käyttöönotto oli 1959. | |
| 29.12.2021 13:28 | Eljas Pölhö: | Ensimmäiset neljä tämän sarjan veturia D6700-D6703 (myöh. 37119, 37001-37003) otettiin käyttöön joulukuussa 1960 D6700 oli valmistunut marraskuussa koeajoihin. Kuvan veturi 37036 (alk. D6736) otettiin käyttöön huhtikuussa 1962. Viimeisenä valmistui D6608 (myöh. 37308) ja se otettiin käyttöön marraskuussa 1965. Jos joku laskee numeroita D6700-D6999, D6600-D6608 ja vertaa uusiin numeroihin 37001-37308, niin yksi puuttuu. Se on D6983, joka oli romuttunut 1966 eli ennen TOPS numeroiden käyttöönottoa ja oli osasyynä joidenkin vetureiden poikkeaviin uudelleennumerointeihin. | |
| 29.12.2021 16:42 | Kimmo T. Lumirae: | Käytin tarkoituksella tulkinnanvaraisia ilmaisuja, niin varsinaiset faktat pysyivät ennallaan. Class 37:ää tilattiin sitten lisääkin ja eri versioita oli lukuisia, oliko peräti yhdeksän. |