06.03.2022 Iltapäivän ruuhkaa asemalla.
06.03.2022 22:41 | Hannu Peltola: | Johnin rata ja mallit ovat kyllä upeita! Onko tämä Kalliojärven asemalta? | |
06.03.2022 22:47 | Esa J. Rintamäki: | Niitinlaskija täällä, hei! Ek 975 kuului vanhempaan, vv. 1925 - 1927 valmistussarjaan, niin eikö siinä kuuluisi olla katon torpedoventtiilit kahdessa rivissä? Sodanjälkeisessä Ek-sarjassa juuri oli neljä torpedoventtiiliä katolla, siis numerosta 1017 alkaen. No, jos omistaja itse on tyytyväinen, niin olkoon minun puolestani. |
|
07.03.2022 13:41 | Jukka Ahtiainen: | Kalliojärveltä näyttää. Onkos nuo Ek:n molemmin puolin olevat vaunut 160-v juhlajunan kalustoa. | |
07.03.2022 21:30 | John Lindroth: | Esa aivan oikein tarkka havainto,tein sarjan EK vaunuja aikoinaan sopiviksi 50-60 luvunmalliin Pr1 veturin perään. Koska viimeiset kaksiriviset oli käytössä?Itse asiassa rakentajalle tulee useinkin yhteesopivuus ongelmia eri aikakausien kanssa! | |
07.03.2022 22:09 | John Lindroth: | Jukka ajatuksena olisi ihan hieno. | |
08.03.2022 03:41 | Esa J. Rintamäki: | Hei, John! Vanhemman sarjan Ek:t (juuri ne joissa torpedoventtiilit olivat kahdessa rivissä) poistettiin aika lailla kertaheitolla vuonna 1965. Näitä pistettiin runsain määrin virkatarvevaunuiksi ja toinen ex-Ek-ryhmä käsitti kaksiakselisia autovaunuja. Tuoreempi ryhmä, siis sodan jälkeen valmistuneet Ek:t poistuivat siinä vuoden 1968 tienoilla, voisi sanoa että kertarysäyksellä. Samanlaisella kohtalolla, eli virkatarve- ja autovaunuiksi. Ja kuten tunnettua, autovaunuista tuli sittemmin Fh-koppivaunuja. Taitajassa 1/1965 olleen Ek-pienoismalliartikkelin mukaan vaunussa 936 oli ollut kuusi torpedoventtiiliä katolla, keskilinjassa. Asiaa lienee vaikea tarkistaa, koska 936 muutettiin Haa-autovaunuksi 105'942 vuonna 1964 tapahtuneen hylkäyksen jälkeen. Haa muutettiin sittemmin Fh 3334:ksi. Älä sure, John, tuo Ek kyllä käy eräänlaisesta dokumentista, sikäli kuin olen pienoismallien olemassa olemista nyt oikein ymmärtänyt...? |
|
08.03.2022 18:31 | John Lindroth: | Esa,kiitokset asiantuntevasta dokumentoinnista!Juu kylläkin ne katosivat nopeasti.Nyt en muista olenko sellaisen kyydissä ollut ja en myöskään täten kykene hahmottamaan niissä ollutta äänimaailmaa Saksan kaksiakselisethan olivat lempinimeltään Donnerbuechsen (Jyrinätölkki)Saksassa olen sen jossain museojunassa äänellisesti kokenut! johtuikohan se äänielämys etenkin niiden peltisestä ulkokuoresta. |