12.10.2022 / Most Legií, Praha, Tšekki
12.10.2022 Tatra T3, maailman valmistetuin raitiovaunu. Wikipedian mukaan T3:a rakennettiin vuosina 1960-1997 noin 14 000 kappaletta. Mallin tuotanto on siis useista vallankumouksista huolimatta saanut jatkua keskeytyksettä. Prahassa T3-vaunuja on edelleen ajossa varsin runsaasti. Niitä käytetään erityisesti museolinjalla 23.
Kommentit
| 14.10.2022 16:02 | Eljas Pölhö: | Wikiä kun lukee, niin saa monia vastauksia kokoluokan ollessa kuitenkin 100 kappaleen sisällä kaikissa (vertasin kielinä suomi, englanti, saksa ja tsekki) versioissa. Suomeksi ja englanniksi teksti ja inforuutu eivät pidä keskenään yhtä, eli saat yhdellä kielellä kaksi erilaista määrää. Vain tsekin ja suomen kielillä mainittiin Robert Mara:n T3 historiikki, suomeksi kirjan nettiversio. Kirjan mukaan 1. yksilö esiteltiin Brnon kansainvälisillä konemessuilla syyskuussa 1960 ja sen jälkeen sillä alettiin koeajot Prahassa ja ne kestivät kesäkuuhun 1961, jolloin vaunu sai tyyppihyväksynnän matkustajaliikenteeseen. |
|
| 14.10.2022 21:05 | Esa J. Rintamäki: | Huvitin itseäni kahvikupillisella ja tutkimalla netistä kuuluisaa Tatraa, ja myöskin Tatran takamoottorisia henkilöautoja. Muuten, olisipa vekkulia, jos olisin vuonna 1988 Lada 2104:n sijasta ostanutkin Tatra 613:n. Vekkuli kapistus sekin, tyylikkään näköinen takamoottoriauto ilmajäähdytetyllä veekasilla! Aloitanpa jo muinaisista foinikialaisista. Muuten, haeskelin "foinikialaisuuksia" Wikipediasta, suhtautukaa ystävät sen mukaisesti. Ringhoffer - Werke - yhtiön perusti vuonna 1769 kuparisepänkisälli Franz Ringhoffer (1744 - 1829). Se valmisti olutpanimolaitteita, viinanpolttimoita ja sokeritehdaslaitteita ja toimitti niitä ympäri Itävaltaa (siis Tonavan - monarkiaa). Kisälli Franzin pojanpoika Franz Ringhoffer II perusti vuonna 1852 rautatievaunutehtaan (Waggon- und Tender-Fabrik F. Ringhoffer) Prahan Smíchoviin. Vaunujen valmistus alkoi vuonna 1854. Toiminnan laajentamisen yhteydessä tehdasalueelle rakennettiin uusi halli ja aloitettiin salonkivaunujen rakentaminen. Vuonna 1891 valmistui keisarillis-kuninkaalliselle hoville ja keisari Frans Joosef I:lle salonkijuna. Sen jäljellä oleva ravintola- ja salonkivaunu on Prahassa museoituna. Seurauksena Ringhoffer alkoi rakentaa vaunuja myös vientiin. Vuonna 1909 valmistui salonkivaunu arkkiherttua Frans Ferdinandille (ammuttiin vaimonsa kanssa Sarajevossa 28.6.1914). Myöhemmin vaunu oli Tsekkoslovakian valtionjohdon käytössä. Vapaaherra Franz von Ringhoffer IV (1874 - 1940) muutti yrityksensä osakeyhtiöksi vuonna 1911. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, Tsekkoslovakian valtion perustamisen jälkeen Franz IV:n veli Hans (myös nimellä Hanusch) alkoi hankkia maan muiden vaunutehtaiden osakkeita omistukseensa. Tällöin muun muassa Nesselsdorfer Wagenbau Kopřivnicessa siirtyi vuonna 1923 hänen omistukseensa. Tästä lähin mainitun firman nimenä oli Tatra - Werke, Automobil- und Waggonbau AG. Edelleen, vuonna 1935 Ringhoffer - Werke fuusioitui Tatra - Werke AG:n kanssa. Uudeksi nimeksi tuli nyt Ringhoffer - Tatra - Werke, eli Závody Ringhoffer - Tatra a.s. Vuonna 1937 yhtymään kuului kaikkiaan kuusi eri vaunutehdasta. Vapaaherra Hanusch von Ringhoffer johti yhtymää vuodesta 1940 alkaen. Hän teki yhteistyötä natsi-Saksan varusteluministerin, Albert Speerin kanssa. Yhtymä valmisti myös panssaroituja kiskokulkuneuvoja. Hanusch kuoli vuodenvaihteessa 1946 - 47 neuvostoliittolaisen NKVD:n erikoisleirissä nro 1 Mühlbergissä (entinen saksalainen sotavankileiri Stalag IV-B, NKVD otti sen käyttöönsä elokuussa 1945. Siinä oli yli 22 800 vankia, joista 6 700 kuoli ennen leirin sulkemista 1948), se sijaitsi 48 km koilliseen Dresdenistä. Ringhoffer - Tatra Werke kansallistettiin maaliskuussa 1946, pakkolunastettuna. Nimeksi tuli nyt Tatra, národni podnik (= kansallinen yritys). Kommunistihallitus asialla. Vuonna 1958 kiskokalustotehtaat yhdistettiin slovakialaisen Waggonfabrik Popradin kanssa Československé vagónky Tatra n.p.:n alaisuuteen. Sen pääkonttori sijaitsi Studénkassa. Samalla muodostettiin Ringhoffer - Tatran siihen asti itsenäisestä ja keskitetystä konstruktiotoimistosta rautatiekaluston tutkimusinstituutti Prahaan, ja se vastasi keskitetysti yritysryppään kehitys- ja konstruktiotoiminnasta. Kopřivnicessa olevat Tatran tehtaat alkoivat siitä lähtien valmistaa ainoastaan autoja. Tämä Tatra oli perustettu vuonna 1850. Nykyisin se valmistaa kuorma-autoja, myös raskasta autokalustoa sotilaskäyttöön. Tatroille on ominaista erittäin vääntöjäykkä keskusputkirunko! Tatran ensimmäinen auto valmistui 1898. Samoihin aikoihin valmistui myös sen ensimmäinen kuormuri. Henkilöautoja se valmisti vuoteen 1998 asti. Entinen Ringhoffer - Werk Praha - Smíchovissa muodostettiin firmaksi Vagonka Tatra Smíchovy, joka vuodesta 1963 alkaen toimi ČKD:n osana nimellä ČKD Tatra n.p. Vuodesta 2001 firma kuului Siemens - konserniin. Tehtaan tärkein tuote oli vuosina 1951 - 1999 valmistetut ns. Tatra - raitiovaunut, joita vietiin miltei kaikkiin itäblokin maihin. Suomea F. Ringhoffer koskee nimenomaan salonkivaunu A 41:n muodossa. Vaunu valmistui vuonna 1898 valmistusnumerolla 56068. VR hylkäsi sen 1965 ja myi Nokia Oy:lle. Vuonna 1981 Pasilan konepajalla rahaa säöstelemättä kunnostettu vaunu siirtyi Kana 795:n kanssa Båtvikiin, jossa se vieläkin on, katoksen suojaamana. Edelleenkin Nokia Oy tiämmä omistaa sen. A 41:ssä on neljä makuupaikkaa, Pintsch-korkeapainekaasuvalaistus ja tavallinen puuvaunujen lämmitysjärjestelmä: vesilämmitys höyryvastavirtasysteemillä ja kaminalla. Suomen toinen tietämäni Ringhoffer-vaunu oli viime vaiheessaan kaksiakselinen virkatarvevaunu Rto 149 Lv. Se oli entinen XE 0608, sitä ennen BE 0608 ja valmistunut F. Ringhofferilla Smichovissa vuonna 1875, valmistusnumerolla 17858. Aluskehyksestä erotin ainoastaan mustan maalin peittämän numeron 7. Rto 149 Lv - vaunu hylättiin vuonna 1985 ja myytiin kesämökiksi ilman pyöriä. Sillä lailla sitä historiaa arvostetaan maamme rautateillä! Ettei Ringhoffer 17858 olisikin ollut tilattu alunperin Hl - Tpe/Tl - Tku - rautatien laskuun ja kalustoon? Mitä sanoo herra K. Ristniemi? Vaunussa oli vain ruuvijarru, 12 paikkaa, lämmityksestä huolehti kaksi tavallista kaminaa. Valaistuksena oli ollut Pintsch-korkeapainekaasuvalaistus ja sähkövalo ilman generaattoria, liitevaunuperiaatteella. Mainittu vaunu, oli ollut myös elokuvatähtenä, toinen filmi oli ollut Warren Beattyn ohjaama Punaiset (Reds) vuodelta 1981. Sitä oli kuvattu myös Otalampi/Valkeasaaressa 1979, jolloin Rto 149 Lv/BE 0608 oli ollut junassa Tk3 1150:n vetämänä. Toinen, kassakaappiryöstöaiheinen elokuva oli ollut samoin kuvattu Otalammella, jonka nimeksi oli laitettu Hukkajoki. Tässä leffassa räjäytettiin Gb:n alustalle tehty F 3277:n replika. Pikku-Jumbo 1150 oli tässäkin veturina. Autoista Tatra 87 oli kuuluisa natsiupseerintappajana. Painojakautumaltaan 38 % edessä ja 62 % takana (takamoottorina V8) se oli voimakkaasti yliohjautuva ja vaati taitavan kuljettajan. Nopeana ylemmän luokan autona natsiupseerit suosivat sitä, haluten ajaa itse. Eikä monikaan heistä ollut taitava ajaja! Tatra 87:n rattiin kuoli ulosajoissa tieltä enemmän saksalaisupseereita, kuin mitä taisteluissa kaatui. Liittoutuneiden salainen ase: Tatra 87! Aikamoinen sekamelska ollutkin tsekkoslovakialaisessa firmannimikulttuurissa! Tatraa siellä ja Smichovia täällä...? |
|
| 15.10.2022 00:17 | Eljas Pölhö: | Osavastauksena Esan kysymykseen: F. Ringhoffer valmisti Åbo-Tammerfors-Tavastehus jernvägille (Turun-Tampereen-Hämeenlinnan rautatielle) 3 kpl kahden luokan (1.&2.?) vaunua, 4 kpl 2. luokan vaunuja, 10 kpl kesävaunuja ja 15 kpl 3. luokan vaunuja eli 32 vaunua yksistään sille rautatielle. | |
| 15.10.2022 02:08 | Esa J. Rintamäki: | Näyttää siltä, että mainitsemani Rto 149 Lv:n perusvaunu alkuperäisellä litteralla ja numerolla olisi tilattu juuri Åb - Tf - Tavastehus - rautatielle, mikäli 149:n valmistumisajankohtaa tuijotetaan "puusilmin"! | |
| 15.10.2022 11:32 | Simo Toikkanen: | Ringhofferin valmistamia vaunuja olivat myös kamarijunkkari Haartmanin kolme 1800-luvun makuuvaunua: http://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=6113.0 Kuva vaunusta löytyy Resiina-lehden 1/2022 makuuvaunuliikenneartikkelin 1. osasta. |