26.08.2022 Puutarhajuna
07.02.2023 18:50 | Jarno Piltti: | Viehättävän eläväiset hahmot, suorastaan persoonia! | |
07.02.2023 19:00 | Hannu Peltola: | Mahtavan näköinen puutarharata! Ja Timolle tervetuloa foorumille, taitaa olla ensimmäinen kuvasi! | |
07.02.2023 21:06 | Esa J. Rintamäki: | Hieno! Oikean puoleisin sinitakkinen puukenkäjalkainen setä seisoskelee juuri veturin kylkilaattojen kohdalla. Valmistajanlaatan muodosta voisi päätellä tehtaan? Veturi näyttää olevan viisiakselinen. Selvän teki, se on 750 mm kapsu tyyppiä sä. VI K. Saksin valtion rautatiet hankki 15 tällaista veturia vuonna 1919. Henschel & Sohn oli rakentanut nämä Heeresfeldbahn-vetureiksi keisarillisen armeijan käyttöön Puolan kapeilla radoilla. Saksan keisarikunnan romahduksen jälkeen saattoi K. Sächsische Sts Eisenbahn tarttua tilaisuuteen ja hankkia nämä itselleen. 15 veturia, jotka saivat numeroikseen 210 - 224. Olivat varsin moderneja kapistuksia, tulistimilla varustettuja. Edelleen: ne olivat ensimmäisiä viisikytkyisiä kapearaidekoneita ja niissä ensi kertaa oli järjestetty akseleiden sivuittaissiirtymismahdollisuus kaarteissa ajon helpottamiseksi, Gölsdorf - systeemin mukaisesti. Kun Deutsche Reichsbahn muodostettiin 1.4.1920 se otti/sai käyttöönsä kaikki 15 veturia, numeroilla 99 641 - 99 655. Hyvien kokemusten vuoksi rakennettiin Reichsbahnille lisää samanlaisia vuosina 1923 - 1927, yhteensä 47 veturia. Jälkituotantovehkeiden numerot olivat 99 671 - 99 717. Valmistajina Henschel, Hartmann ja Maschinenbau-Gesellschaft Karlsruhe, kuutena eri tilauksena. Ne olivat aavistuksen painavampia kuin alkuperäiset. Osa vetureista palveli Württembergin alueella rataosalla Beilstein - Güglingen. Loput olivat Saksin alueella. 1938 siirrettiin veturit 99 643 ja 99 647 Anschlussin jälkeen itävaltalaiselle Waldviertel-radalle, jossa rataa piti hiukan kaventaa 760-millisestä. Toisen maailmansodan aikana piti Reichsbahndirektion Stuttgartin luovuttaa beilsteinilaiset 99 681, 99 683 ja 99 698 silloiselle Reichsverkehrsdirektion Kiewille Ukrainaan (Kiovaan). Direktionit olivat hallintopiirejä. Sodan jälkeen länsi-Saksassa oli kaksi konetta VI K, kolme württembergiläistä jälkituotantoveturia ja viisi saksilaista VI K-jälkituotetta alueellaan. Niiden hylkääminen alkoi 1956. 99 716:sta ruli muistomerkkiveturi Güglingeniin. Dieselöinti ja kapsuliikenteen karsiminen teki Liittotavavallan vetureista sitten lopun 1960-luvun loppuun mennessä. 99 651 säästyi Steinheimissa. DDR:ssä näillä ura kesti pitempään. Itä-Reichsbahn sai 26 veturia. Vuodesta 1963 jotkin veturit uudistettiin perusteellisesti, ne saivat uudet, hitsatut kattilat (alkuperäisten piirustusten mukaiset kuitenkin). Ohjaamot, polttoaine- ja vesisäiliöt muutettiin modernimmaksi, hitsatuiksi versioiksi. Kattila-armatuurit vaihdettiin samanlaisiksi kuin DR:n uusiotuotantovetureissa 99.77-79. Aluskehyksetkin uusittiin hitsatuiksi levykonstruktioiksi, em. uusiovetureiden kaltaisiksi. Kaikenkaikkiaan modernisointi oli niin laajaa, että koneet käytännöllisesti katsoen olivatkin uusiotuotettuja! Tälla tavoin uudistettiin 14 veturia. 1972 alkoi sarjan hylkäys. Veturi 99 715 sijoitettiin Dresdenin liikennemuseoon näytteille. Joten: kuvan veturityyppi on hyvinkin monenlaisen historian edustaja: - onnitteluni kuvan veturin omistajalle! Tiedot:kirjasta Weisbrod - Petznik Dampflok-Archiv 4, Baureihen 97, 98 und 99. 1. painos, Transpress Verlag Berliini 1981. |
|
07.02.2023 21:59 | John Lindroth: | Kivan oloinen puutarharata ja hieno veturi tuo Sä VIK. Esalle kiitokset perusteellisesta VIk dokumentaatiosta. | |
08.02.2023 06:32 | Timo Anttila: | Kiitoksia hyvistä kommenteista ja ystävällisestä vastaanotosta foorumille. Kiitos! |