20.08.2005 / Iisalmi
20.08.2005 Yli tunnin odottelun jälkeen 84 saapuu Iisalmeen, kello 1.05. Aika asjallisen näköien yhdistelmä oli tuo nippu, Dv12:t 2653+2613+2519+Dr16 2822. Kuljettaja vei koneet tallille, TP toi sähkärin keulille ja sama kuski jatkoi matkaa Pieksämäelle. 3-raide oli aika tupaten täynnä kun siihen oli mahdutettu sekä IC77/274:n ja S279/272:n rungot.
Kommentit
| 22.08.2005 10:46 | Kimmo Pyrhönen: | Matkustajatkin ovat jo saattaneet moista kokoonpanoa ihmetellä. Komea kuvasarja kaikkineen! | |
| 22.08.2005 16:24 | Joona Kärkkäinen: | Ei voi muuta sanoa. | |
| 05.03.2012 07:01 | [Tunnus poistettu]: | Nelinveto - vai oliko tuo Iso Vaikee vain hinauksessa? Harvinainen yhdistelmä yhtä kaikki. | |
| 05.03.2012 13:02 | Topi Lajunen: | Hyvin todennäköisesti vain hinauksessa, sillä Dv12 ei kykene etäohjaamaan Dr16:ta. Eikä ainakaan virallisesti muutoinkaan kuin kahta veturia itsensä lisäksi. | |
| 05.03.2012 17:36 | [Tunnus poistettu]: | Onko muuten täällä koskaan kokeiltu sitä jenkkien mm. niissä Dash9 -vetoisissa malmijunissa käyttämää kolmen veturin paria joita kaikkia ohjataan etummaisesta? Niissähän pituudet ja junapainot ovat jotain aivan muuta kuin täällä - vai meneekö suomalaisten normien yli? | |
| 05.03.2012 17:52 | Topi Lajunen: | Vaikka ei ole hajuakaan, mitä tarkoittaa "kolmen veturin pari", niin jotain kokeiluja on tehty ns. jaetun vetovoiman kanssa. Olikohan nyt Sr1-pari keulilla ja toinen Sr1-pari puolessa välissä. Tuplamiehityksellä toki. Jenkkilässähän ohjaavat radioteitse veturinippuja, joita voi olla useitakin. | |
| 05.03.2012 20:37 | Tapio Muurinen: | Se oli n.1993-94, kun Vainikkalassa pantiin kaksi Venäjän junaa peräkkäin. Junalla (junilla?) oli mittaa 1350 m ja painoa yli 9200 t. Näin tultiin Kouvolaan. | |
| 05.03.2012 20:50 | Kimmo T. Lumirae: | Luulen, Kari, että kaikki tuollaiset viritykset ylittävät suomalaiset normit kirkkaasti. Määräävänä tekijänä on pituus, joka saisi olla 725 m, tietyin edellytyksin 825 tai 925, mutta ihan tavallisilla kuormatuilla junilla 725 m. Akselilukua tuskin on rajattu missään, mutta junajarrun paineilman kulutus ei saa ylittää tiettyjä arvoja. Painosta tuskin on ehdotonta ylärajaa ja jos vetämiseen käytetään SA3 ilman mitään apulenkkejä, ei sekään rajoita. Eli tuo pituus on se ehdoton, mitä ei ilman koeajo- tai muita erikoislupia saisi ylittää. Tietysti, jos luodaan edellytykset sille, että joillain tietyillä rataosuuksilla voidaan vetää pitkiä junia, ja tekniikka siihen riittää, näin voitaisiin tehdä. Näinhän lienee laita Ruotsin malmiradoilla. |
|
| 06.03.2012 10:56 | [Tunnus poistettu]: | Piti sanoa "kolme veturiparia" - meni vähän näppäimet solmuun... | |
| 06.03.2012 11:06 | [Tunnus poistettu]: | Onhan Suomessakin ajettu kerran 180 vaunun juna: Vainikkalasta Luzaikaan kolme täysmittaista runkoa - ja yhdellä välisarjan veturilla eli Tv2 618, kuljettajana Onni Riutta. Siinä oli muutamien suomalaisten kommunistien ja näiden venäläisten myötäilijöiden kiusanteosta kyse: vasta puoli tuntia ennen vuodenvaihdetta annettiin lupa tuoda kaikki kolme runkoa; laskettiin kai että eivät millään saa ajoissa perille yksi kerrallaan ja Suomelle lankeaa silloisten miljoonien viivästyssakot... mutta eivät tunteneet millaisia Urjalan miehet ovat: kuljettaja painoi kaikki kolme runkoa yhteen ja lähti viemään jokseenkin viime hetkellä - ja juna oli kuin olikin määräaikaan rajan yli vaikka jarrutella yritettiin... se on sitten eri asia että menoraide Viipuriin tukkeutui melkein viikoksi eteenpäin! No, siitä seurasikin monta asiaa: aika monen suomalaisia kiusanneen byrokraatin pää lähti kierimään kohti Siperiaa ja jo viikon sisällä tuli ilmoitus että viivästyssakot eivät lankea jos tavarat ovat määräaikaan tarkastettuina Vainikkalassa ja rajanylityksen viivytys johtuu vastaanottajasta. Yritettiin siinäkin jotain kiusantekoa mutta aika nopeasti neukkujohto teki sellaisesta pelistä - joka oli lähes yksinomaan urallaan jumiin jääneiden pikkubyrokraattien tai asiantuntemattomien politrukkien sähläystä - äkäisen lopun... Kap Deznevin lyijykaivoskombinaattiin Beringin salmen rannalla meni tuolloin aika monta vankijunaa.. Ja jos haluatte tietää siitä paikasta jotain, niin aika hyvä kuvaus on saksalaisen kirjailija Josef Martin Bauerin kirjassa PAKO SIPERIASTA; varsinainen kokija, Cornelius Rost (1922-1983) oli Saksan armeijan eli Wehrmachtin yliluutnantti toisen maailmansodan aikana. Rost oli kotoisin Münchenista. Rost jäi neuvostojoukkojen vangiksi itärintamalla vuonna 1944. Seuraavana vuonna sotaoikeus tuomitsi hänet Moskovassa 25 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan. Hänet siirrettiin junalla Tsitaan Siperiassa yli 3000 muun saksalaisen sotavangin kanssa, ja siirrettiin jalkaisin Kap Deznevin työleirille Itä-Siperiaan lähelle Beringinsalmea. Vain hiukan yli tuhat vankia oli hengissä kun he saapuivat perille leiriin loppuvuonna 1945. Rost pakeni leiriltä ensimmäisen kerran vuonna 1947, mutta jäi kiinni. Toinen pakoyritys onnistui, ja hän onnistui ihmisten ystävällisyyden avulla pakenemaan yli 14 000 kilometrin matkan Iraniin saakka. Iranissa hän oli hetken aikaa vangittuna epäiltynä vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Hän palasi lopulta erään sukulaisensa avustamana Rooman kautta takaisin Saksaan 1950-luvun alussa. Hänen aistinsa olivat käytännössä turmeltuneet pitkän lyijylle altistumisen johdosta Saksalainen kirjailija Josef Martin Bauer haastatteli Rostia tämän kokemuksista ja julkaisi vuonna 1955 kirjan nimeltä So weit die Füße tragen (suomennettu Pako Siperiasta), jossa Rost esiintyy salanimellä Clemens Forell. Kirjasta on tehty kaksi elokuvaa, vuosina 1959 ja 2001. Rost ei eläessään paljastanut henkilöllisyyttään peläten KGB:n kostoa. Hän kuoli alkoholistina Münchenissa 1983. |
|
| 06.03.2012 12:05 | Arto Lopia: | Olen nähnyt niin kummallisen tapauksen, että viiden Dv12-veturin nipussa kaikki koneet vetivät, kaksi kuljettajaa oli toki. Pelkkä veturinippu siis oli kyseessä, eli ihmetyttää hieman miksi näin toimittiin. Televisiosta tuli aikoinaan jokin elokuva lyijykaivoksesta karkaavasta saksalaisesta sotavangista, luultavasti oli kyse tuosta Karin mainitsemasta elokuvasta. Elokuvan perusteella oli kyllä melko epämiellyttävä "työpaikka" se kaivos. |
|
| 06.03.2012 13:27 | Mikko Mäntymäki: | Arto tapahtuiko tämä viiden Dv12 ajo talvella? Silloin syynä saattaa olla että päämoottorit pysyvät lämpimänä, muutaman kerran olen nähnyt 4 nippuja kaikki käynnissä joten muuta järkevää selitystä ei ehkä ole. | |
| 06.03.2012 13:52 | Arto Lopia: | Kesällähän tuo tapahtui. Tulee mieleen, josko niissä vetureissa oli jotain ongelmia ja niitä ei saatu laitettua hinauskuntoon. En tiedä miten suuri työ hinauskuntoon laittamisessa edes on, elikkä jos noin vaan oli helpompi toimia jos oli kaksi kuljettajaa omine nippuineen menossa samaan suuntaan. | |
| 07.03.2012 11:15 | Riku Outinen: | Tulevaisuuden suurimmaksi junapituudeksi on tulossa 1100 metriä. Luumäki-Kouvola välin liikennepaikat ja valmistumassa oleva Kotolahden ratapiha Kotkassa tämän jo sallivat. Taitaa olla tämän pituisten junien liikennöinti Vainikkalan päästä kiinni. | |
| 07.03.2012 11:37 | Oskari Kvist: | Oliko Luumäki-Kouvola-välillä 1200 metrin välein suojastuspaikat? Silloinhan yksi juna hädintuskin mahtuu yhdelle suojavälille kokonaisena.. Aika harvinainen tilanne kyllä, jos niin tulee olemaan, Suomessa.. | |
| 07.03.2012 19:34 | Topi Lajunen: | Periaatteessahan liikennepaikkojen välillä suojavälille ei tarvitse mahtua. Pudottaa tosin jonkin verran radan kapasiteettia, etenkin ruuhkautuneessa tilanteessa. Riihimäeltä Seinäjoelle taitaa pääsääntöisesti tolppaväli olla vähintään 2400 m, poislukien liikennepaikkoja lähestyttäessä, jolloin taitaa olla ainakin yksi "minimimittainen" väli. Ja hyvin pärjätään. |