30.01.1920 / Helsinki
30.01.1920 museum-digital:sachsen -sivustolta löytyi Verkehrsmuseum Dresdenin Bildarchiv Waggonbau Görlitz -kokoelmasta tämä E 2891-sarjan kokoonpanopiirustus nro 9238. Vuonna 1920 III lk telivanujen littera oli vielä E tai Eo. Päivävaunulla se saattoi olla jopa Eopäivä.
https://sachsen.museum-digital.de/singleimage?imagenr=100369Kommentit
| 29.06.2023 08:54 | Teppo Niemi: | Mielenkiintoinen piirustus 89 paikkaisesta Ei.vaunusta. Myöhemmin 'mustan kirjan mukaan' vaunujen numerosarja oli 22046 - 22060. Vaunuissa oli Laycock höyrylämmitys ja valaistuksena vaunua 22047 luluunottamatta korleapaineinen Pintch-järjestelmän kaasuhehkuvalo. Vaunussa 22047 sen sijaan valaistuksena oli Ehrich & Graetz järjestelmän korkeapainenen kaasuhehkuvalovalaistus. Tästä on paljon enemmän iloa mallinrakentelijoille kuin pelkästä 'mustan kirjan' kuvalattapiirrustuksesta. Kattokalujen paikat selviävät hienosti :) |
|
| 29.06.2023 11:44 | Rainer Silfverberg: | Siis valmistiko Görlitz VR:lle myös "tavallisia" matkustajavaunuja ? | |
| 29.06.2023 14:03 | Erkki Nuutio: | Selitys piirustukselle Görlitzin arkistossa on ajankohta. Pasila teki vaunut 2891-2905 vuonna 1919. Tilaus Pasilasta tehtiin v. 1918. Silloin ns. kuningasseikkailun seurauksena kuninkaamme (periaatteessa) oli Hessenin prinssi Friedrich Karl. Hakiessaan tukea ennen Saksan vallankumousta, Suomen edustajat (lähinnä Edv. Hjelt ja P.E.Svinhufvud) tekivät harkitsemattomuuttaan ja valtuutensa ylittäen valtiosopimuksen, joka alisti Suomen kaupan ja teollisuuden palvelemaan Saksaa. Sopimus purkautui Saksan vallankumouksen myötä. Netistäkin löytyy tietoa, mutta perusteellinen esitys on Hannu Rautkallio: Kaupantekoa Suomen itsenäisyydellä (WSOY 1977). Saksalaisia yrityksiä kiinnostavat piirustukset päätyivät siksi näille. Vetureita ehdittiinkin heti tilaamaan Saksasta (H8-9, Schwartzkoppf). Tuskin Görlitz olisi puisia matkustajavaunuja halunnut toimittaa, mutta ehkä keskusteluja ehdittiin käydä teräksisistä - varsinkin jos raideleveydeksi olisi muutettu 1435 mm. Vaunupiirustuksen hyväksyjä on konetirehtöörinaapulainen (1.4.1919 -) E.E. Söderman. |
|
| 29.06.2023 18:18 | Kurt Ristniemi: | Mihinkäs maailmanaikaan noita 'amerikkalais-ruotsalaisia' imureita käytettiin? Minä jotenkin kuvittelin niitä käytetyn aiemmin kuin 1920-luvulla. | |
| 29.06.2023 19:50 | Petri Sallinen: | Esimerkiksi vuonna 1922 valmistuneessa E(i)-sarjan vaunussa 2909 oli amerikkalais-ruotsalaiset imurit. Vaunusta on kuviakin. | |
| 30.06.2023 07:06 | Kurt Ristniemi: | Olen näköjään itse lisännyt tänne kuvan tuosta Ei 2909:stä amerikkalais-ruotsalaisine imureineen. Enpä olisi sitä ilman Petrin kommenttia osannut edes etsiä. http://vaunut.org/kuva/142851 Amerikkalais-ruotsalaisin imurein varustettujen Ei-vaunujen kuvia saattaa täällä olla tietenkin useampiakin. Tässä ainakin yksi: http://vaunut.org/kuva/132229 Tässä piirustuksessa ei muuten ole kattosiltaa niinkuin tuossa 2909:n valokuvassa. Oliko kattosilta myöhempi keksintö, vai eikö sen katsottu kuuluvan vaunuun niin olennaisena osana, että se olisi piirretty kokoonpanopiirustukseen? |
|
| 30.06.2023 17:14 | Esa J. Rintamäki: | VR:n 50-vuotisjuhlateoksen ruotsinkielisessä versiossa, luvussa 3. Uppvärmning och ventilation, sivulta 459 alkaen kerrotaan, kuinka Laycock-firman torpedoventtiilit otettiin käyttöön vuonna 1897. Torpedoiden ilmanvaihtokapasiteetti ei kuitenkaan ollut riittävää, joten käyttöön tuli "viimeisten vuosien aikana" amerikkalaismallinen, Ruotsin rautateillä käytössä ollut ilmanimurityyppi. Artikkelin yhteydessä on piirroskuva 214, joka esittää torpedoventtiilin leikkauskuvantoa. Mittoja tässä kuvassa ei ole, mutta yllätys - yllätys: torpedo näyttää olevan valamalla valmistettu! Samassa yhteydessä on myös kuva 215, joka esittää amerikkalais-ruotsalaista venttiiliä. Tämäkin näyttää olevan valimotuote! Edelleen jälkimmäisestä mainitaan, että sitä käytettäisiin vain telivaunuissa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se että kumpikin piirros osoittaa ohutta seinämänvahvuutta. Mikähän mahtoi olla raaka-aineena? Onko messinkivalua? Valurautavalun seinämänvahvuudesta sen verran, että 1950-luvun puoliväliä lähestyttäessä, General Motorsilla suunniteltaessa vuoden 1955 Chevroletin pikkulohko-veekasia, onnistuttiin kehittämään ohutseinämäisen valuraudan valaminen. Avaimena oli käyttää kosteaa hiekkaa valumuotin valmistuksessa. Sitä nimitettiin vihreäksi hiekaksi. Tällainen hiekka tampattiin toistuvasti tiiviiksi kerrokseksi valumallin ympärille. Letukan pikkulohko vaati vain 9 pääkeernaa ja kolme pienempää keernaa moottorilohkon valamiseksi. Keerna on muotin osa, jolla ontelot saadaan aikaan. Kilpailevat moottorinvalmistajat (edelleen puhutaan V-8:sta) käyttivät 22 keernaa valettaessa! Tavanomainen valurautavalu vaati siihen mennessä sideaineella seostetun muottihiekan, jonka valmisteleminen ja kuivaaminen oli oma työnsä. Chevroletin menetelmä säästi aikaa ja vaivaa. Ja niin Letukan pikkulohkoveekasin voittokulku alkoi... Minulla on hallussani kopiot VRS-standardeista 455 ja 456 (Ilmanimijä, vaunun, pieni, ja Ilmanimijä, vaunun, suuri), jotka koskevat 0,5 ja 1,5 mm peltilevystä valmistettuja torpedoventtiilejä. Niiden korkeusmitat ovat 136 ja 296 mm (ja ulkohalkaisijat 130 ja 293 mm) vastaavasti ja aines rautalevyä. Kummankin torpedoventtiilistandardin päiväys on 22.2.1935. Valmistuspiirustusten numeroiksi on mainittu 444/10112 ja 444/12971. Olisikohan näistä tiedoista apua aikamääritysten arvioimisessa? Tietenkin valmistuspiirustuksilla on oma päiväyksensä, se on selviö. Mitä sitten kuvan vaunuihin tulee, niin numerot 22046, 22049, 22051, 22052, 22053, 22055 ja 22057 muutettiin retkeilyvaunuiksi vuonna 1949. Tässä "virassa" ne eivät kauaa vanhentuneet, menivät hylkyyn vuosina 1954 - 1958. Niissä oli säilytetty istuimet, mutta yläkerraksi niihin oli laitettu laverit "katonrajaan". Käskylehdessä 21/49-5 määrättiin retkeilyvaunuiksi muutettujen Ei-vaunujen 22046, 22049, 22051, 22052, 22053, 22055 ja 22057, sarjamerkki on oleva Eim, ja numerot ennallaan. Sivuseiniin maalataan numeron alle: "Retkeilyvaunu". Käytettiinpä niitä myös koululuokkaretkeilijöiden majoitukseenkin Helsingin asemalla. Vaunusta 22046 tuli XEi 022012 vuonna 1955 ja se hylättiin seuraavan vuoden aikana. Retkeilyvaunusta 22057 taas tuli XEi 022013, se meni hylkyyn 1956. 89-paikkaisista menivät muut vaunut hylkyyn vuosina 1942 - 1958. |
|
| 01.07.2023 10:16 | Petri Sallinen: | Rautatien Lehti 20.12.1895 kirjoittaaa seuraavasti: ”Rautatiehallitus kertoo, että on Englannista tilannut muutamia torpedowenttiilejä tehdäksensä niillä täällä kokeita kahdessa uudessa postiwaunussa. Wenttiili, jonka ulkomuoto suuresti muistuttaa torpedoa, on kumpasestakin päästään suippo, ja on sen keskiosassa imu-aukko, josta ilma pääsee wapaasti sisälle, puhalsipa sitten tuuli miltä taholta hywänsä. Tällaisia wenttiilejä on jo käytännössä muutamien ratojen matkustajawaunuissa Englannissa, ja owat ne siellä osottautuneet hyvin käytännöllisiksi. Jos koe, niin kuin on luultavaa, täällä antaa hyvän tuloksen, toimitettanee torpedoventtiilejä Suomen myös valtionrautateiden matkustajavaunuihin". Näin tapahtui, koska VR:n historiikki vuodelta 1912 toteaa, että "torpedoventtiili otettiin käytäntöön vuonna 1897 ja on asetettu kaikenlaisiin vaunuihin, joissa ilmanvaihto tulee kysymykseen". Ennen torpedoita käytössä oli "pyöreä peltiventtiili" ja sen jälkeen "pyöreä ruuvilla avattava lautasventtiili". Historiikin mukaan ruotsalais-amerikkalainen ilmanimijä on ratkaisuista nuorin. Kaikesta päätellen se on otettu käyttöön 1910-luvulla, jos kerran historiikki on ilmestynyt vuonna 1912. Suomenkielisen laitoksen sanamuoto asiassa on seuraava: "Aluksi oli tämä uusi venttiili aijottu meillä käytettäväksi ainoastaan bogievaunujen kattokorokkeessa... nyttemmin on kuitenkin tätä ilmanimijää alettu asentaa myös tavallisiin kattoventtiilehin.... toistaiseksi on ainoastaan vähäinen määrä vaunuja ennätetty varustaa tuollaisilla venttiileillä, mutta kun ne ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi ja epäilemättä ovat paremmat kuin torpedoventtiillit, tulee niiden käytäntö varmaan jatkuvasti levenemään." Tekstin kirjoittanut virkamies on siis sitä mieltä, että ruotsalais-amerikkalainen ilmanimijä oli parempi kuin torpedoventtiili. Kuvien perusteella sitä asennettiin moniin erilaisiin vaunuihin, mutta se myös katosi suhteellisen nopeasti ja torpedoista muodostui vakio. Tähän oli joku syy — mikä? — ja tehtiinkö asiassa joku hallinnollinen päätös ja milloin — en tiedä. Vaikka torpedoventtiileitä oli pääsääntöisesti kahta kokoa, on niiden keskinäisissä muodoissa suhteellisen paljon eroja. Suuressa kuvassa eroilla tuskin on merkitystä, mutta pienoismallien rakentelussa saattaa olla (jos osaa katsoa). Jostain olen lukenut jutun/asiakirjan/tekstin siitä, milloin ja miksi valurautaisista torpedoista luovuttiin ja milloin niitä ryhdyttiin vääntämään pellistä — syynä oli todennäköissti kustannukset. Data ei kuitenkaan tähän hätään osunut käteen arkistostani. Ehkä joku toinen muistaa asian. Vaunujen konepajapiirustusten yhteydessä tuulettimet on usein kuvattu. Ruotsalaisen-amerikkalaisen imijän voi mitoittaa helposti em. piirustusten avulla. |
|
| 01.07.2023 15:24 | Esa J. Rintamäki: | Valutyössä, siis perinteisessä mielessä, tehdään kutakin valukappaletta varten kertakäyttöinen muotti. Se vaatii oman aikansa, myös valun valmistuttua. Silloin kaikki ylimääräiset valu- ja kaasunpoistokanavat yms. pitää poistaa. Nykyisinhän valumuottityyppejä on monia erilaisia. Kokillivalussa muotti on teräksinen. Sitä käytetään mm. junanpyörien aihioiden valamisessa. Tarkkusvalussa on omat menetelmänsä. Herra Petrin antaman tiedon mukaan valetut torpedoventtiilit ovat siis valurautaa (Letukan pikkulohkossa osien rasitus käytön aikana lienee selviö). Olen siinä harhaluulossa, että joissakin MRY:n kapearaiteisissa vaunuissa juuri olisi tällainen pienehkö valettua mallia oleva torpedoventtiili. Arvoisat kapsujonnet, vahvistaisitteko asian? |
|
| 03.07.2023 08:00 | Kurt Ristniemi: | Kertoessaan että "torpedoventtiili otettiin käytäntöön vuonna 1897 ja on asetettu kaikenlaisiin vaunuihin, joissa ilmanvaihto tulee kysymykseen" VR-historiikki on melkein oikeassa. Onneksi aina valpas media oli paikalla vuonna 1896 ja osasi kertoa: "Wiime lauwantaina [27.6.1896] tarkastettiin 10 kpl. katettua tawarawaunua, jotka kaikki owat warustetut hytillä, ruuwijarrulla ja n. s. torpedowenttiileillä." Lisää vaunuja tuli heinäkuussa: "Neljäkymmentä uutta katettua tawarawaunua on nykyään walmistunut rautatien työpajassa ja on niitä koeteltu. Uudet waunut owat warustetut käsijarruilla sekä n. k. torpedowenttiileillä, joita kussakin waunussa on kaksi." Torpeoventtiilit olivat vuoden 1896-mallin katetun tavaravaunun piirustuksissa. Ja vuonna 1896 otettiin siis käyttöön ensimmäiset vaunut joissa oli torpedoventtiilit. Vuonna 1895 kahdessa postivaunussa suoritettu kokeilu ei tietenkään ollut vielä käyttöönotto. Olipahan vain kokeilu, joka sitten seuraavana vuonna johti käyttöönottoon. |
|
| 03.07.2023 10:32 | Jorma Rauhala: | "Amerikkalais-ruotsalainen" ilmanimuri kapearaidevaunussa. http://vaunut.org/kuva/147991 | |
| 03.07.2023 12:27 | Jussi Tepponen: | Jokioisten Museorautatiellä on vaunuissa noita valettuja torpedoventtiilejä. Vaunuja korjatessa uusia on myös valatettu vanhan mallin mukaan. Vanhat venttiilit ovat valurautaa, uusia on tehty kevytmetallivaluna (alumiiniesos). Tällöin venttiili on helpompi valaa ja myös kevyempi käsitellä. Tässä kuvassa näkyy hyvin noita venttiilejä: http://vaunut.org/kuva/149961 |
|
| 03.07.2023 12:47 | Jorma Rauhala: | Kaksiakselisissa moottori- ja peräraitiovaunuissa käytettiin myös torpedoventtiileitä. Vakiomitoitus oli neljä torpedoa vaunua kohden. http://vaunut.org/kuva/141951 | |
| 03.07.2023 13:59 | Juhana Nordlund: | Tuo raitiovaunujen torpedoventtiilijuttu taitaa koskea vain niitä kaksiakselisia moottori- ja perävaunuja, jotka olivat esim. Helsingin NWF-vaunuja ja niitä uudempia. Käsittääkseni niitä vanhemmissa ratikoissamme ei ole ollut samanlaisia venttiilejä. Torpedoventtiileillä varustettuja ratikoita ehti kuitenkin tulla reippaat määrät Helsinkiin ja Turkuun vajaan 30 vuoden ajan usealta eri valmistajalta. | |
| 03.07.2023 21:03 | Jorma Rauhala: | Vanhemmissa vaunuissa, kuten Kummereissa http://vaunut.org/kuva/43303 ja ASEA:n pienissä ruotsalais-standardivaunuissa http://vaunut.org/kuva/111743, niissä oli kattovalokorokkeessa avattavat pienet tuuletusikkunat. Ja onhan noita muinoin ollut monenmoisia muitakin. Esim. ASEA:n 1910-luvun telivaunuissa oli simpukka-malliset ja 1920-luvun Brillin vaunuissa puolestaan kupu-malliset tuuletusventtiilit. ASEA:n 1940-luvun telivaunuissa oli peräseinän yläosassa iso tuuletusroottori... |