08.08.1961 / Kyle of Loch Glen, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
08.08.1961 Kyle of Loch Glen oli vuonna 1961 pieni noin 500 asukkaan kylä Skotlannin Ylämaiden länsiosissa. Myös aseman suuntaisesti kulkenut Main Street oli pieni, sen varrella oli ainoastaan muutamia Ylämaille tyypillisiä valkoiseksi rapattuja kivitaloja. Sen sijaan liikenne Main Streetillä oli vilkasta, tämä oli ainoa tieyhteys mm. Lochcarroniin ja Erisaigiin.
Kommentit
| 09.11.2023 11:54 | Hannu Peltola: | Standerwick oli blackpoolilainen bussiyhtiö. Yhtiön Bedford-bussi on eksynyt varsin kauas kotiseuduiltaan tänne Ylämaiden reuna-alueille. Ehkä yhtiö sai liikennöitäväksi Kyle of Loch Glenin ja Erisaigin välisen bussilinjan 1960-luvun alussa tai jokin paikallinen yhtiö on vuokrannut tai ostanut vanhan Standerwickin bussin, eikä ole vielä ehtinyt maalauttaa sitä oman yhtiönsä väreihin. | |
| 09.11.2023 15:20 | Heikki Jalonen: | Mahtaakohan siinä olla AEC "Mammoth" toimittamassa Lontoon Tiiliyhtiön koeteltuja & perinteisiä tiiliä johonkin rakennushankkeeseen? Malliltaan sotaa edeltävältä ajalta, 1934 lähtien. Siis auto, ei tiilet. | |
| 09.11.2023 15:48 | Hannu Peltola: | Mr. Smithin pihalla on peräti aito Armstrong Siddeley! | |
| 09.11.2023 15:59 | Heikki Jalonen: | Armi on todella kaunis auto, monien mielestä eräs kaikkien aikojen hienoimmista brittivaunuista. Myös minulla on ilo yhtyä tähän käsitykseen. Malliltaan se on vauraampi Sapphire; ei mikään joka pojan kulkupeli. Ja mikä ihmeellistä: niitä tuotiin aikanaan myös Suomeen. Ei paljoa eikä suinkaan kaikille, mutta silti liikenteessä näkyvyyteen saakka. | |
| 09.11.2023 20:28 | Esa J. Rintamäki: | Armissa harrastettiin kovin eksoottisia vaihteistoratkaisuja: oli "loikkaria", ja ihmeellistä esivalintavaihteistoa myös. Sai siihen toki tavallisen "käsinhämmennettävän" nelilovisen ja tavallisen automaattilaatikonkin. | |
| 09.11.2023 21:13 | Heikki Jalonen: | Olihan se Armin vaihteisto eksoottinen - henkilöautossa, se kun oli 4-portainen Wilson-esivalintavaihteisto. Maineeltaan hieman huono vaihteistohan se oli, mutta enimmäkseen käyttäjien osaamattomuuden (ellei suoranaisen kyvyttömyyden) takia. Liian suurella vaihteella liikkeelle lähtö ja pienemmän vaihteen kytkennässä viivyttely eivät olleet Wilsonille hyväksi. Mutta, osaavissa käsissä erittäin luja ja toimiva vaihteisto. Mutta, Lättäväelle Wilson ei ole eksotiikkaa. Dm6/Dm7-moottorivaunuissa oli myös sellainen, tosin järeämmässä kaliiperissa ja toisinaan alunperin jopa viisivaihteisena. Myös Suomessakin aikoinaan yleisessä Leyland Leopard-bussialustassa Wilson oli tavallinen kaupunkibussin vaihteisto, hyvinkin pitkälle 1980-luvulle, ennen Volvo/MB/Scania/Allison/Diwabus/ZF- aikakautta. Lellu oli vaikkapa Turussa aikanaan hyvinkin tavallinen, siellä TLO:n Siniset syöksyivät ja Keltaiset Vaarat vaanivat Wilskin viheltäessä... |
|
| 10.11.2023 00:28 | Esa J. Rintamäki: | Wilson-vaihteistosta pieni esimerkkitarina: On lauantaipäivä, ollaan 1980-luvun alussa. Olet Väinö Paunun bussinkuljettaja ja ajovuoronasi on ajaa pikavuoro Tampereelta Kouvolan kautta Kotkaan. Autosi on Ajokki 6000-korinen Volvo-alustalla. Hypoteesi: Ajokissasi on puoliautomaattinen Wilson-vaihteisto. Matkustajia lienee noin 65 % paikkaluvusta. Ajat valtatietä 12 Tampereelta kohti Lahtea. Tuloaikasi Kotkaan on klo 13.45. Matkasi edetessä olet lähtenyt Hauhon kirkonkylästä kello 10.00, aikataulusi mukaisesti. Ennen Pannujärven tienhaaran pikavuoropysäkkiä huomaat siellä olevan pari kyytiin haluavaa matkustajaa. Hiljennät vauhtia, nostat jalan kaasulta, alat jarruttaa. Samalla siirrät Wilsonin pienen valintavivun ykkösvaihteen koloon. Pysähdys jarrupaineilman suhahduksen säestäessä, oven avaus. Matkustajapalvelussa käteinen vaihtuu neliönmuotoiseen Almexista vivuttuun paperiseen matkalippuun, vaihtorahat. Ovi kiinni, vilkaisu sisätaustapeiliin, vilkku vasemmalle, katse sivuikkunasta tulosuuntaan - "sauma" - , painallus kaasupolkimeen. Ykkönen on kytkeytynyt ja niin ajotehtäväsi jatkuu. Nopeuden kasvaessa siirrät vaihdevipua asianmukaisesti kulloisenkin vaihteen koloon. Kaasupolkimen polkaisulla moottorin imusarjassa vallitseva alipaine suorittaa vaihteiden kytkeytymisen. |
|
| 10.11.2023 10:26 | Erkki Nuutio: | Iskevin yksityiskohta brittibusseissa ja -coacheissa (vielä Leyland Nationalissa ja myöhemminkin) oli hampaankatkomaraudat penkkien selkänojien yläreunoissa. Niillä oli Iso-Britannian tekohammasteollisuuden yksimielinen siunaus. Mitä tulee Wilson-vaihteistoihin (Pneumo-Cyclic) muistoni niistä TKL bussien suurkuluttajana 50...70 -luvuilla eivät olleet kiittäviä. Niitä oli aaseissa (AEC) ja osassa 60...70 -lukujen Sisuja ja Volvoja sekä Vanajissa (joista vain Vanajat olivat onnistuneita). Jarrupannoilla tapahtuvat Wilsonin puoliautomaattiset vaihdekytkennät ovat kovin herkkiä jarrupantojen säädöille ja kunnolle ja ehkä kuljettajan tavalle käyttää kaasupoljinta. Tuloksena oli useimmiten matkustajille epämiellyttävä nykäisy uuden vaihteen kytkeytyessä. Vasta kun 70-luvun lopulla Sisu ja Volvo luopuivat Wilson-rimpuloista, ja siirtyivät Allison-vaihteistoihin, tultiin nykyaikaan. Sisu oli parempi kuin Volvo, jonka momentinmuuntimen virtaushalkaisija oli valittu liian pieneksi ja jarrutkin olivat vähäisemmät. Scania nilkutti yhä oman automaattivaihteistonsa puutteiden kanssa. |
|
| 10.11.2023 10:28 | Eljas Pölhö: | Värimallista päätellen kuvassa on 1958-1960 Star Sapphire (lokasuojat samalla värillä kuin katto ja takaluukku). Tehdas kyllä toimitti maalauskuvioita asiakkaan toivomuksen mukaan ja Star-versiossa oli tehtaan historiikin mukaan 15 poikkeuksellista väriyhdistelmää tai maalauskuviota. Mallit: 346 Mark I: 10/1952-1956 346 Mark II: 1956-1958 (pitkä limousine 1959 asti) Star Sapphire: 1958-1960 Moottorit: 3446 cm3, 120 hv @ 4200 kierr/min (146 km/h) 3446 cm3, 125 hv @ 4400 kierr/min (150 km/h, Mk2 155 km/h) 3446 cm3, 150 hv @ 5000 kierr/min (Twin carb/tuplakaasutin) (161 km/h) 3990 cm3, 165 hv @ 4250 kerr/min (Star Sapphire) (169 km/h) Valmistusmäärät (sis. Limousinet): Mark I = 3750 kpl Mark II = 3947 kpl Star = 1 proto+902 Saloon+2 proto Limousine+71 Limousine = 976 kpl Suomeen ei tullut yhtään Star-versiota tehdastoimituksena. |
|
| 10.11.2023 11:09 | Heikki Jalonen: | Eikös Sisun 1980-luvun busseissa ollut mieluimmin Voith Diwabus? Oliko Allisonia juurikaan? | |
| 10.11.2023 16:19 | Juhana Nordlund: | Heikille: Riippuu varmaan siitä, mistä Sisu-busseista puhutaan. Valmet-moottorein varustetuissa Sisuissa (esim. BK-87EIT) vakioautomaattina oli Allison. DAF-moottorisissa kaupunkialustoissa (BK-160D) oli Voith hyvin yleinen. Vastaavassa yleismahurissa (BK-190D) tapasi Allisoniakin. Sellaisia olivat mm. Porin Linjojen TUJ-326 ja TUJ-327. Sisun viimeisimmissä tuuppareissa BT-190C jne. oli usein Voith, mutta ymmärtääkseni Allisoniakin olisi saanut. Scaniasta muutama sana. Scania tarjosi useaan alustaansa 1980-luvun alussa ensisijaisena automaattina omia tuotteitaan, mutta muitakin oli saatavilla. BR112:een oli saatavilla Voith (jo 1970-luvunkin puolella, esimerkkinä TKL:n HKT-527). BR86S:n automaatti oli Allison. Kun Scania siirtyi 2-sarjaan (K82, K112 ja myöhemmin K92 myös), maahantuoja ja Masino alkoivat asentaa Suomessa alunperin keppivaihteisiin alustoihin (jo ennen koritusta) Voithin automaatteja. Eli lukuista Voithilliset K82:t, K92:t ja K112:t omaavat tällaisen historian. BR112:n ja N112:n Voithit ovat pääsääntöisesti Scanian tehdasasennuksia. Scania CR111M:ään oli muuten saatavilla 1970-luvun puolesta välistä eteen päin ZF 2HP45 -automaatti, jos asiakas ei halunnutkaan HR501:tä. Toki Wilsonkin oli vaihtoehto, mutta se oli puoliautomaatti ongelmineen, eikä se BR111:ssä tai CR111M:ssä saanut kovinkaan kummoista suosiota. |
|
| 11.11.2023 17:16 | Heikki Jalonen: | Juhana, kiitos tarkasta selvityksestä. Bussit olivat vielä 1990-luvullakin melkoisia yksilöitä, vanhemmista ajoista puhumattakaan. |