11.09.2005 / Riihimäki
11.09.2005 Pietarin rata täyttää tänään 135 vuotta.
Kommentit
| 12.09.2005 16:43 | Kasimir Kärkkäinen: | Kuitenkin alle sata vuotias. | |
| 12.09.2005 16:46 | Pauli Kyllönen: | ei vaan kyllä Kotimäki on oikeassa nimittäin tuossa on milloin Riihimäki-Pietari rata täytti 100 vuotta eli se on aukaistu 11.09.1870 eli kyseessä vanha rata. | |
| 12.09.2005 17:00 | Kasimir Kärkkäinen: | Siinä on ollut rata yli sadan vuoden ajan, mutta vanha rata ei ole enää alkuperäisillä raiteilla. | |
| 12.09.2005 19:36 | Topi Lajunen: | Ei tuossa raiteista puhutakaan, vaan radasta :) | |
| 12.09.2005 20:51 | Valtteri Keski-Säntti: | Toivottavasti se pilkku ei kulu loppuun tästä kaikesta viilaamisesta... ;) | |
| 12.09.2005 20:57 | Jouni Hytönen: | Hmm, taas uusi Ana? | |
| 12.09.2005 21:01 | Valtteri Keski-Säntti: | Näinkin voisi ajatella. Ainakin jossakin määrin... | |
| 13.09.2005 21:38 | Kasimir Kärkkäinen: | Ana? Minä vai? Anteeksi nyt tämä minun tarkkaavaisuuteni ja viisasteluni. | |
| 17.10.2011 20:01 | [Tunnus poistettu]: | Muistomerkki on aina hyvä asia, mutta.... miksi tällainen mitään esittämätön epätaideteos!?!? | |
| 17.10.2011 20:43 | Tunnus poistettu: | Tämähän on selvää taidetta, joten sitä ei kuulukaan yrittää järjellä ymmärtää koska tuloksena on vain päänsärky. Suvaitseminen riittää aivan hyvin. | |
| 18.10.2011 07:56 | [Tunnus poistettu]: | Tuo ei mene minun järkeeni: taiteen, nimenomaan muistomerkkien, pitää olla sellaisia että ne ymmärtää yhdellä silmäyksellä tai ainakin selitys on lauseen mittainen. Tällainen taide taiteen itsensä vuoksi josta nyt esillä oleva on malliesimerkki on haaskausta - ja katsojiensa halventamista. | |
| 18.10.2011 09:27 | Timo Salminen: | Täällä paikkakunnalla tuo keskustelu on käyty jo yli 40 vuotta sitten, mutta jos joku haluaa ottaa uusinnan vorgissa, mikäpä sitäkään estää... Muistomerkki on kuitenkin jo täysin vakiintunut osa kaupunkikuvaa. | |
| 18.10.2011 10:32 | Tuukka Ryyppö: | Taide on epäonnistunutta, jos sen ymmärtää yhdellä silmäyksellä. Hyvässä muistomerkissä on taidetta mukana, mutta hyvä muistomerkki herättää myös ajatuksia. Toisaalta hyvä muistomerkki on myös sellainen, että sen peruspointin ymmärtää yhdellä silmäyksellä. Kuvan muistomerkki on erinomainen esimerkki onnistuneesta peruspointin selkeyden ja pohdinnanherättämisen yhdistelmästä. Kuvaa katsoessa kuka tahansa hoksaa, että siinä on ryhmä ihmishahmoja, mutta ihmishahmojen muoto on tehty sen verran erikoiseksi, että katsoja alkaa myös miettiä, miksi ne näyttävät juuri siltä kuin näyttävät. Omaan mieleeni herääviä ajatuksia: - Ihmisryhmä kuvaa matkustajia. - Suut hymyssä, silti vakava, vakavastiotettava meininki. - Muoto on muuttunut, perusasia on silti sama. - Tässä seistään asemalaiturilla odottamassa junaa. - Mihin junalla matka? Riihimäelle? Sieltä pois? - Ihmiset vaihtuvat, infra jää. | |
| 18.10.2011 10:34 | Tuukka Ryyppö: | Pelkkä metrin pätkä kiskoa ei todellakaan herättäisi samalla tavalla ajatuksia. Sen huomaisi ehkä kerran ja toteaisi "aha, muistmerkki radan satavuotissynttäreille.", jonka jälkeen sen ohi kävelisi vaikka sata kertaa teosta enää kummemmin rekisteröimättä. Sellainen muistomerkki olisi äärettömän helppo unohtaa, vaikka se olisi jatkuvasti omassa näkökentässä. Muistomerkki ei täytä tehtäväänsä kovinkaan hyvin, jos sen itsensäkin olemassaolo on helppo unohtaa. ...ellei muistomerkki sitten ole jollekin asialle, jonka unohtamista halutaan tuoda esille. | |
| 18.10.2011 11:20 | Topi Lajunen: | Jos vertaa tätä teosta vaikkapa tähän: http://vaunut.org/kuva/70646 niin sehän se vasta abstrakti onkin. Ei tuota linkin siipipyörää ymmärrä yhdellä lauseella, puhumattakaan ilman sitä. Kysymyksiä sen sijaan herää: "Miksi pyörässä ei ole laippaa? Miksi puolat ovat kaarevat? Miksi pyörän navoista kasvaa raparperinlehtiä?" On tuollakin paikkansa varmasti muistomerkkien ylväässä joukossa, mutta kovasti ihmettelen, miten sama ihminen voi teilata tämän Riihimäen muistomerkin noinkin totaalisesti, mutta samalla puolustella tuota erikoista epärautatiemaista raparperipyöryläteosta. | |
| 18.10.2011 11:49 | [Tunnus poistettu]: | Miten niin abstrakti?!? Siipipyörähän on rautateiden yleismaailmallinen symboli, ja Humppilan muistomerkissä se tulee esille konkreettisesti: siivitetty pyörä kiskoilla. Se kertoo jokaiselle joka osaa ajatella että kysymyksessä on rautatien yleispätevä symboli. Riihimäen muistomerkissä taas on muutama muodoton kuin huitaisemalla tehty saviukko; sen olisi voinut toteuttaa aivan toisin - mutta mitä tämä esittää? Sitä maaperääkö jonka läpi rautatie raivattiin? Menkääpä katsomaan vaikkapa Hyvinkään vastaavaa: siinä on työvarusteinen topparoikkalainen ratanaulavasara lepoasennossa jalkaa vasten eli voisi olla kuvattu vaikkapa sellaisella hetkellä jossa arvioi miten tästä eteenpäin. Mutta mitä tämä nimenomainen esittää? Selittäkääpä yhtä kirjoitusriviä lyhyemmin... ? |
|
| 18.10.2011 12:30 | Topi Lajunen: | Eikö yleispätevyys tuossa tapauksessa ole vähän pliisua? Mitä tuo raparp... siipipyörä kertoo nimenomaisesti Museorautatiestä? Ja vaikka siipipyörä on rautateiden selvä yleismaailmallinen symboli, niin ei se poista sen (abstrakti oli kieltämättä väärä sana, tarkoitin:) epäkonkreettisuutta. Etenkin kun pyörä ei ole rautatiepyörä eikä siivet ole "rautatiesiivet". Mitä teoksen tekijä on yrittänyt tällä epärautatiemäisyydellä kertoa Museorautateistä? Mutta kuten sanoin, silläkin on paikkansa muistomerkkien joukossa. Mutta koska tämä on mielipideasia, niin kyllä tämä Riihimäen jyhkeä monumentti kuvastaa mielestäni paljon paremmin rautateitä, jos ei muutoin niin selittämättömällä tunnetasolla. Museorautatien siipipyörä ei vain liikauta mieltä samalla tavoin. Aivan kuin taiteilijalta olisi tilattu "siipipyörä" ja taiteilija olisi hitsannut ensimmäisen pyörän ja siiven yhteen mitkä käteen osui, välittämättä niiden rautatiefiiliksestä. | |
| 18.10.2011 13:18 | Timo Salminen: | Ei muistomerkin tarvitse välttämättä esittää mitään konkreettista. Ei-esittävää muistomerkkiä pitää vain muistaa katsoa toisin kuin esittävää eli siitä ei pidä hakea yhtä konkreettista kuvaa. Eivät presidenttien Paasikiven ja Kekkosen muistomerkitkään Helsingissä esitä, mutta silti ne ovat heidän muistomerkkejään. Aikanaan muistomerkkikilpailussa tämä ehdotus on kulkenut nimellä "Topparoikka", joka on jäänyt patsaan epäviralliseksi nimitykseksi paikkakuntalaiskielenkäytössä, vaikka taiteilija itse on sittemmin muistuttanut, että kyseessä ei ole radanrakentajamuistomerkki. Varsinaista nimeähän veistoksella ei ole. |
|
| 18.10.2011 14:15 | Tunnus poistettu: | Kuten jo juuri totesin, jos taidetta ei ymmärrä, sen suhteen riittäisi hyvin pelkkä suvaitseminenkin. Joskin käsitän hyvin, että suvaitsevaisuuden pyytäminen on näinä aikoina paitsi kohtuutonta, myös täysin muodista poissa. | |
| 18.10.2011 15:18 | [Tunnus poistettu]: | Mitä tulee Kekkosen, Paasikiven, Rytin ja Relanderin ns. muistomerkkeihin: en minä niitäkään suvaitse sellaisinaan! Näköispatsas mukaan jokaiseen niin johan on jotain muuta! Erityisesti inhoan sitä rikottujen kivien kasaa joka on olevinaan mielikirjailijani Mika Waltarin muistomerkki: mitä se esittää? Jokainen ulkomaalainen joka sen näkee kysyy miksi siinä ollut patsas on rikottu ja miksi rippeet on jätetty paikalle - kuvastaa hyvin mitä itse ajattelen! | |
| 18.10.2011 15:20 | [Tunnus poistettu]: | Lisäksi Humppilan muistomerkistä: ei se ole Museorautatien muistomerkki vaan yleensä koko rataosan avaamisen. Ja tällaisen abstraktin teoksen hyväksyn todella koska siinä on edes jotain asiaan kuuluvaa. Mitä tässä Riihimäen möhkälevalikoimassa on - mitä se esittää? Mikä on symboliikka? Ja selitykset arkisuomeksi, kiitoksia... | |
| 18.10.2011 15:26 | Topi Pikkarainen: | Mieleen tulee Pääsiäissaaret! :D | |
| 18.10.2011 17:11 | Jarkko Korhonen: | Ei yksi taiteilija tai taideteos, muistomerkki voi - eikä ole tarkoituskaan - miellyttää kaikkia. Sellaista se elämä on ja seikka olisi hyvä hyväksyä. | |
| 18.10.2011 19:01 | Timo Salminen: | Selitys Jokiselle arkisuomeksi: tämä muistomerkki ei esitä mitään. Se kertoo, että Riihimäen - Pietarin rautatien avaamisesta liikenteelle on tullut kuluneeksi sata vuotta. Lopuksi vittaus Antti Ojalan kommenttiin 18.10.2011 kello 14.15. Se kannattaa lukea ajatellen. | |
| 18.10.2011 23:00 | Mika T. Polamo: | Mielestäni tämä on hyvä. Erittäin hyvä. Silmä ja mieli etsii ja pluh, yhtäkkiä, ainakin kuvittelen näkeväni ensimmäisenä juuri ne kaksi asiaa jotka tähän asiaan kuuluvat: Harteikkaiden miesten ja kiskojen profiilit. Ja ajatus jatkaa lentoaan. | |
| 19.10.2011 08:01 | [Tunnus poistettu]: | Taiteessa on eräs perusehto: se on tehtävä yksinkertaisimman katsojansa mieltä ajatellen. Tämä onkin kohtuuton vaatimus nykyajan taiteilijoille joiden luomiskyky on lievästi sanoen olematon. Siksi olenkin omimmaksi lajikseni valinnut erään kaikkein ahtaimmilla raameilla toteutettavan eli heraldiikan: sen normit eivät ole tarkkaan ottaen normeja vaan teräksinen pakkopaita joka määrää hiuskarvan tarkasti miten toteutus on tapahduttava. No, valokuvaus on sitten asia erikseen: siinä toteutus on vielä vaativampaa jos haluaa tehdä kunnollista jälkeä. |
|
| 19.10.2011 10:57 | Tunnus poistettu: | Entä jos taidetta katsoo joku vielä joku paljon, paljon heikkojärkisempi. Aina löytyy joku, joka ei ymmärrä yksinkertaisintakaan taidetta. - Tämä kysymys kaipaisi tosiaan hieman perusteellisempaa avaamista. | |
| 19.10.2011 17:18 | [Tunnus poistettu]: | Niin heikkojärkistä ei olekaan ettei ymmärtäisi näköisveistosta. Tämä tuottaa sen sijaan päänsärkyä jopa taiteilijallekin... | |
| 19.10.2011 20:39 | Tunnus poistettu: | Olkoonkin ettei tämä keskustelu johda mihinkään, voidaan sen perusteella silti sanoa että muistomerkki on kiistatta täyttänyt taiteen tärkeimmän tehtävän, eli tunteiden herättämisen - puolesta ja vastaan. | |
| 21.10.2011 12:40 | [Tunnus poistettu]: | Miten niin ei johda mihinkään? | |
| 21.10.2011 18:46 | Topi Lajunen: | Historia on osoittanut, ettei keskustelut sinun kanssa johda mihinkään. | |
| 21.10.2011 19:11 | Jarkko Korhonen: | Jos henkilö on päättänyt etukäteen, että oma kanta ei voi muuttua tai jalostua mihinkään mistään mahdollisesta maailmaan mahtuvasta argumentista, niin keskustelu ei tosiaan joha mihinkään. En sano, että tämä on huono asia henkilön itsensä kannalta tai tämä miestä/naista ihmisenä mitenkään huonontaisi, mutta itse keskustelu on näiltä lähtökohdilta jokseenkin hedelmätöntä. | |
| 23.10.2011 15:18 | [Tunnus poistettu]: | Ai miten niin historia on osoittanut? Tuo on henkilökohtainen luutuma eikä mielipide: jos joku on päättänyt jotain - mikä ihmeen pakko on kääntää se nurin? Keskustelu voi olla - varsinkin näin nettiteitse - hidasta, mutta hedelmätöntä se ei ikinä ole; jos yksikin asettuu minun kannalleni tai edes ryhtyy pohtimaan niin silloin se on kantanut jo varsin hyvän hedelmän. Ja nimenomaan luutumien ja juntattujen kantojen purkajana - tai toisaalta vakavan kannan tiukentajana - tällainen on aina asiaa. Suomalaiset ehtivät Kekkosen aikana liikaa tottua siihen ylemmän tahon saneluun, ja siksi siitä taannoisesta lamasta tulikin niin kamala kuin tuli. Ajatelkaa, pohtikaa, etsikää uusia näkökulmia! Ja ennen muuta: älkää luutuko siihen että edistys sen itsensä vuoksi olisi jollain tavoin elinehto. Se on itse asiassa AIDSin kaltainen salakavala hirviö! |
|
| 23.10.2011 16:46 | Topi Lajunen: | Tässä tämä epäsuhta onkin. Sinä et koskaan suostu luopumaan luutuneista mielipiteistäsi, vaan oletat, että muut muuttavat kantojaan sinun kantojen mukaisiksi. Kun muut eivät oman luutuneisuutesi tuntien tähän suostu, keskustelut eivät etene minnekään. | |
| 23.10.2011 18:45 | Timo Salminen: | Jokinen kehottaa ajattelemaan ja etsimään uusia näkökulmia. Kannattaisiko hänen itsensäkin noudattaa omaa viisasta kehotustaan? | |
| 24.10.2011 10:26 | [Tunnus poistettu]: | Minähän uudistankin ajatteluani jatkuvasti - vain muutama kertakaikkinen päätös on sellainen joita en muuta. Näin siksi että sellainen olisi älyllistä epärehellisyyttä. | |
| 31.03.2012 22:44 | [Tunnus poistettu]: | Ja millainen tämän tulisi olla: tässä todella hyvin minun ajatteluuni sopiva mallisto: http://vaunut.org/kuva/71300# |