10.06.2024 / Ruotsi
10.06.2024 Tyyppikuva SJ:n BSF9 5219 bistrovaunusta. Vaunu on valmistunut 80-luvulla tavalliseksi päivävaunuksi (A7 tai B7) ja muutettiin 90-luvun puolivälissä nykyiseksi rahtiosastolla varustetuksi yhdistetyksi päivä- ja kioskivaunuksi. Nyt kaikki kymmenen jäljellä olevaa vaunua modernisoidaan Suomessa VR FleetCaren toimesta. Huomaa siirrossa käytetyt suomalaiset sinivaunujen telit, vaunun omat telit kulkivat avovaunuissa
Kommentit
| 11.06.2024 00:47 | Esa J. Rintamäki: | Miten ihmeessä Svea-mamman rautatieläisgrabbarna onnistuvat tässä? Kun vaunu on siltä ajalta kun naapurinpoika ensimmäisen röökiaskinsa osti! Ja täällä IC-vaunuista (valm. 1990-luvun alkupuolelta) kiljutaan että "käyttöikänsä päässä"...? Eikun lusikkatehtaalle vaan, sulaton kautta... Ilmiselvää: - kustannusvastaavuutta voi aina viilailla miten päin hyvänsä! Moraali hakusessa. |
|
| 11.06.2024 08:31 | Marko Laine: | En ole mikään rakennespesialisti, mutta veikkaisin, että vaunun käyttöikään vaikuttaa sen rakenne ja materiaali: onko vaunussa runko vaivotsekantava kori ja onko kori terästä vai alumiinia. Alumiini käsittääkseni väsyy ja venyy helpommin. Millainen rakenne näissä SJ:n 80-luvun vaunuissa on? | |
| 11.06.2024 13:31 | Esa J. Rintamäki: | Henri Mignet, surullisen kuuluisan "Taivaan kirpun" suunnittelija kirpunrakennuskirjassaan sanoi alumiinin olevan pettävää materiaalia, silkkaa kokoon puristettua maata. Kirppu (kts Ilmailumuseolta, Vantaalla) pistettiin äkkiä lentokieltoon, koska se ei oiennut vähänkään jyrkemmästä syöksystä. Ihmishenkiäkin oli menetetty. Mignet ei ollut - toistan - ei ollut vars. lentokoneinsinööri. Alumeettia käytetään kyllä jonkin verran lujuuttakin vaativissa rakenteissa, mutta seostuksella ei liene niin suurta painoarvoa kuin nimenomaan muotoilulla (rakenteiden statiikan ollessa elinehto). Omalta ajaltani "Nuurdikilta" muistan Stena Linesin katamaraanin muotoprofiilien valmistuksen. Rajoituksena vaan oli 3500 tn puristimen profiilityökalun määrittämä enimmäismitta (max etwa 400 mm leveyssuunnassa). Muistini mukaan pendolinoja hitsailtiin kokoon sveitsiläisistä alumeettiprofiileista "prohviiliputkeksi". Nuurdikilla profiilituotantokapasiteetti ei olisi piisannut millään siihen hommaan. Ei sen puoleen, ei tietääkseni ylöjärveläisella Pursollakaan. Ja kun sitä hitsisaumaa piti duunata satoja kilometrejä... Puhuttaessa VR:n sinisten vaunujen korirakenteista: - niihin päädyttiin oikeastaan normaalin eurooppalaismallisen kehittymisen (Esslingen) myötä. Aiemmin henkilövaunuissamme nimenomaan aluskehys otti enimmät töytäykset vastaan niin ajossa, vaihtotöissä kuin rysäyksissäkin. Puukorithan ikävä kyllä hajosivat kolareissa tuhannen pi**un päreiksi! Teräskoreissa kyllä oli sitä itsekantavuutta ja riittävästi lujuuttakin. UIC (kans.väl. rautatieunioni) oli vaatinut sen luokan lujuutta koreille, että havainnollistettuna Eit:n piti kestää litistymättä (lue: muotoaan muuttamatta) neljä päälleen nipuksi asetettua samanlaista Eit:tä. Teräslaadulla (siis metallurgiallakin) on isosti väliä, mikä tahansa läkkipelti paksunnettunakaan ei kelpaa! VR 75 - historiikissa on maininta puukorisen moottorivaunun aluskehyksen teräslaadusta: St 52. St = Stahl, eli teräs. 52 on luku joka ilmoittaa ns. myötörajan. Se taas tarkoittaa kuormituksen suuruutta, jossa teräslaatu muuttaa muotoaan siinä määrin, että se ei enää palaudu alkuperäiseen (palkin tai kangen) muotoonsa. Siihen vielä lisää kuormaa, niin palkki katkeaa. Tässä "52" tarkoitti 52 kilogrammaa poikkileikkauksen neliömillimetriä kohden. (Siten: kolme mm2 rajana olisi 156 kg). Rakenteet suunnitellaan (suunniteltiin) siten, että kuormitus jää takuuvarmasti tällaisen rajan alle. Nykyteräksissä seostusta on kehitetty ja nuo em. lujuusmerkinnätkin ovat hieman toisenlaisia (newtonit korottavat 52:n noin 520:ksi). Ellei seostuksella saada riittävää lujuutta aikaiseksi, niin sitten apuna on ainevahvuudella veivaaminen. Itse uskoisin Svenin, Åken ja Perin duunanneen 1980-luvulla SJ-junanvaununsa silloin muodissa olleen teräsvaunutrendin mukaisiksi. Ja mikä ettei, kunhan suunnittelupuolen Håkanit tietävät mitä ja miten tehdä, joten ... |
|
| 14.06.2024 09:56 | Jouni Hytönen: | Ensimmäiset tämän uusimman ruotsalaisen teräsvaunuperheen edustajat ovat vuodelta 1979. Olikohan ensimmäinen perinteiseltä numeroltaan 5205 eli tämä on melko alkupäästä. | |
| 14.06.2024 15:20 | Juha Kutvonen: | Tämä on entinen B7-vaunu vuodelta 1980. Ensimmäinen B7 nro 5201 valmistui vuonna 1979 ja A7 5221 vuonna 1980. | |
| 14.06.2024 17:36 | Jimi Lappalainen: | Hienoa, että Suomeen tulee Ruotsista työtä, mutta asia, jota en pysty käsittämään, on se, että VR kyllä mielellään modernisoi muiden vaunuja, mutta romuttaa omia, samankaltaisia vaunujaan. En tule koskaan ymmärtämään sitä. | |
| 14.06.2024 17:52 | Esa J. Rintamäki: | Herra Jimi, katsos, VR pääsee nyhtämään hynää korjaamisesta ja mielin määrin, koska kuljetuskustannukset Ruattista Suomeen ovat pienemmät kuten esim. Saksaan...? | |
| 14.06.2024 23:17 | Jorma Toivonen: | Mielestäni VR FleetCaren pitäisi keskittyä enemmän oman kaluston kunnossapitoon pitääkseen suomalaiset matkustajat tyytyväisinä. Pendoissa muiden vikojen lisäksi runsaasti matkustajien tarpeiden helpottamiseksi luotutuja WC-tilojen sulkemisia. Entä missä piileksivät Sm4:t, kierroissa on ollut kuulemma puutteita. Dm12:t taitavat olevan ainavaan murheenryyneinä. Vasta sitten voidaan ottaa "vierasta kalustoa" saneeraukseen, kun oma kalusto alkaa olla lähes toimintakuntoisena - miloinkohan? Unohdetaan "ns. herrojen" bonukset. | |
| 15.06.2024 11:04 | Rainer Silfverberg: | Se riippuu ihan kaluston omistajasta, VR Osakeyhtiö Henkilöliikenteestä , minkä verran kunnossapitoa ja korjauksia tilataan VR Fleetcarelta. | |
| 15.06.2024 17:51 | Timo Salo: | Herra Esa, onko Pursolla jo Ylöjärvelläkin jokin toimipiste??? | |
| 16.06.2024 12:38 | Esa J. Rintamäki: | Herra Timo, ai - Purso Alumiini onkin Siurossa? Nuurdikilla aikoinaan höpisivät jotain ihmeellisyyksiä Ylöjärvestä! Nuurdik (ollessaan vielä Nokia alumiinina) menetti aikoinaan kaksi merkittävää tilausta juuri Pursolle. Syy: Pursolla oli laatukäsikirja kunnossa ja päivitettynä. Pikkalassa meni laadun kanssa melkein sekoiluksi: - ei ollut koskaan aikaa tehdä kerralla kuranttia, mutta AINA oli aikaa tehdä sama tilaus kahteen - ellei useampaankin - kertaan. Olipa yksikin johtavassa asemassa ollut setä (ruotsinkielinen sukunimi) ollut molempien alumiinifirmojen palveluksessa, vieläpä yhtaikaa! (Irtisanomisaika tiämmä tavanomaiset viisi sekuntia!). |
|
| 16.06.2024 12:48 | Timo Salo: | Jep ja sivutoimipisteitä ainakin seuraavissa paikoissa: Pori, Ikaalinen , Parkano ja Tervajoki...https://purso.fi/toimipisteet/ |