06.08.2024 Porilainen pankkojuna T 53803 (Sr1 3084) väistää Heinoossa vastaan tulevaa raumalaista savijunaa T 3702 (Sr1 3043).
06.08.2024 22:01 | Mikko Mäntymäki: | Käytöstavat on unohtuneet kun ei viitsi puolikkaille vaihtaa. | |
06.08.2024 22:05 | Ari-Pekka Lanne: | Se on tämä elokuu. Yöt alkavat olla jo melko mustia, mikä saa junankeulan valot näyttämään kirkkaammilta kuin ovatkaan. Jos olisi ollut täydet lamput, ei kuvassa näkyisi paljon muuta kuin valkoista. | |
06.08.2024 23:29 | Mikko Mäntymäki: | Pitääkö nykyään pudottaa puolikkaille ja sammuttaa valoheitin kun mennään "sivulle". | |
07.08.2024 07:56 | Ari-Pekka Lanne: | Puolikkaille toki pudotetaan, ettei häikäistä vastaantulijaa. Paiskarin kokonaan sammuttaminen sen sijaan on toinen tarina. Höyryveturiaikaan se oli ehdoton tapa, sisältäen viestin: »Olen sivulla.» Nykyäänkin sitä vielä joskus näkee. Mitä vanhemman kaartin kuljettajista on kyse, sen visummin se on selkäytimiin jynssätty tyyli, joskin harva niitä junankeulan lamppuja enää eläkkeeltä prätkyttelee. Uudempi kalusto ei varsinaisesti tue tätä siipipyörävaltionrautateiden tapaa. Jos esim. Edo-tötteröstä sammuttaa keulasta paiskarin, muuttuvat samalla perän punavalot eli loppuopastelyhdyt valkoisiksi puskinvaloiksi, jolloin näyttää kuin juna muuttuisi vaihtotyöyksiköksi. | |
07.08.2024 21:54 | Ari-Pekka Lanne: | Kaiketi se on kuitenkin katsottava, mitä Jt sanoi tähän. V. 1938 Jt näyttäytyy nykyaikaan tottuneelle kummallisena. Päivisin kehotettiin ajamaan sammutetuin lyhdyin ―, kuitenkin siten, että kaksiraiteisen radan vasemmalla raiteella kuljettaessa pidettiin punaista opastelippua veturin oikeanpuoleisen puskimen yläpuolella. Öiseen aikaan junan etupään opasteena oli tuttu kolmen värittömän valon muodostama tasakylkinen kolmio ―, vasenta väärää kuljettaessa punainen valo oikeanpuoleisessa puskinlyhdyssä ja väritön valo muissa lyhdyissä. Junan ja vaihtotyön etupään merkeistä ja opasteista sekä liikkuvan kaluston tunnusopasteista säädetään tuon ajan Jt:ssä peräti kymmenen sivun verran, josta tällaista kohtaustilannetta koskee 68 § 8. mom.: »Jos veturissa tai rata-autossa on opastevalona voimakas valonheittäjävalaistus, on valoa himmennettävä m. m. seuraavissa tapauksissa: a. kun juna tai rata-auto saapuu suurelle liikennepaikalle, jolla se pysähtyy ; b. kun liikennepaikalla seisovan veturin tai rata-auton valonheittäjävalaistus häiritsee saapuvan junan veturimiehistöä tai suoritettavaa vaihtotyötä.» V. 1951 Jt ei suuresti poikennut aiemmasta, mitä nyt lamppuasia oli saatu tiivistettyä aiemman kymmenen sivun sijaan vajaaseen kahdeksaan sivuun (s. 102-109). Paiskarin himmennyskohta löytyi 57 § 7. mom.: »Jos veturissa, rata- tai kiskoautossa on opastevalona voimakas valonheitinvalaistus, on valoa himmennettävä seuraavissa tapauksissa: a. kun juna saapuu liikennepaikalle tai sivuuttaa sen ; b. kun liikennepaikalla seisovan veturin, rata- tai kiskoauton valonheitinvalaistus häiritsee saapuvan junan veturimiehistöä tai suoritettavaa vaihtotyötä.» V. 1957 Jt oli ylipäätään paisunut edellisistä versioista, mutta lamppuohjeistus pysyi vajaan kahdeksan sivun mittaisena, löytyen s. 126-133. Paiskarin himmennysjuttu oli präntätty 57 § 7. mom.: »Jos veturissa tai rata-autossa on opastevalona valonheitinvalaistus, on valoa himmennettävä: a. kun saavutaan miehitetylle liikennepaikalle tai sivuutetaan se sekä saavuttaessa miehittämättömällekin liikennepaikalle kuljettajan tultua vakuuttuneeksi pysähtymisen tarpeellisuudesta; b. kun kaksiraiteisella radalla toinen juna tulee vastaan; c. kun veturi tai rata-auto seisoo liikennepaikalla. Valonheittimen täyttä valoa tulee kuitenkin käyttää aina saavuttaessa tasoylikäytävälle sekä liikennepaikallekin saavuttaessa tai sitä sivuutettaessa, jos näkyvyys on huono lumipyryn, sumun, rankkasateen, savun tms. syyn takia.» V. 1969 Jt oli tiivistänyt junassa ja veturissa käytettävät opasteet kahteen sivuun eli yhteen pykälään (75 §). Junankeulan lamppujen himmentämisestä ei sanota muuta, kuin että [vielä tuolloinkaan] »Päiväopastetta ei käytetä.» V. 2005 Jt:n kohta 9.8 »Ajovalojen ja loppuopasteiden käyttäminen junaliikenteessä» löytyy s. 87: »Junaliikenteessä käytetään etupään opasteena kolmion muotoon asetettuja valkoisia valoja. Kalustossa olevia kiinteitä loppuopastimia ja puskinlyhtyjen punaisia valoja käytetään junan takapään opasteena.» V. 2008 Jt ei ohjeista valojen käytöstä junaliikenteessä, mutta saman vuoden »Veturinkuljettajan käsikirja» sanoo s. 11 löytyvässä kohdassa 5.5 »Etu- ja takapään valojen käyttö»: »Junan etupäässä on käytettävä puskinvaloja ja valonheittimen valoa. Kokovaloja on käytettävä aina kun se on tarkoituksenmukaista. Junaliikenteessä kalustoon kiinteästi asennettuja punavaloja on käytettävä kaluston takapäässä junayksiköissä ja veturina liikuttaessa.» Hyllystäni varsin valitettavasti puuttuu erityisesti 1980- ja 1990-lukujen Jt:itä, mutta jo eo. sekä käytäntöjen perusteella vaikuttaa siltä, että paikoin edelleen esiintyvä paiskarin ― ei vain himmentäminen, vaan suorastaan ― sammuttaminen sivulle mentäessä on paremminkin kirjoittamatonta sääntöä ja 60-luvulta ― ei siis 1960-, vaan 1860-luvulta ― juontuvaa rautatieläisperinnettä eli omanlaistaan »hyvää veturimiestapaa» (vrt. »hyvä merimiestapa»). |
|
08.08.2024 07:37 | Esa J. Rintamäki: | Herra Ari-Pekka, ja pariin dieselveturityyppiin väsättiinkin valonheittimen "fokusointilaite" (Hr11 ja Hr12), juuri hyvää veturimiestapakulttuuria varten. |