15.09.2024 / Snoqualmie, WA, Yhdysvallat

15.09.2024 Museon harvinaisuuksiin kuuluu ex-Great Northern Railwayn sarjan F-8 Consolidation #1246. Näitä vetureita on säilynyt ainoastaan kaksi jälkipolville, toinen on esillä kunnostettuna Wenatcheessä Washingtonissa: http://vaunut.org/kuva/136303?t=F-8 Veturisarja oli Great Northernin viimeinen ja raskain Consolidation-sarja. Veturit viettivät työuransa suurelta osin nimenomaan Washingtonin osavaltiossa. Sarjan vetureita valmistui kolmessa eri tilauksessa yhteensä 124 kappaletta vuosina 1901-1907 Alcon, Baldwinin ja Rogersin tehtailla. Sarjan viimeisten vetureiden käyttö päättyi 1950-luvun alkuvuosina. Toisen kuvan yhteydessä vertasin tätä kotoiseen Jumboon ja vertailu näyttää tältä:
- vetopyörän läpimitta 1397 mm (F-8) vs. 1400 mm (Tv1)
- akselipaino 22,06 tonnia (F-8) vs. 13,1 tonnia (Tv1) *)
- kokonaispaino 88 tonnia (F-8) vs. 61,5 tonnia (Tv1) **)
- vetovoima 184,78 kN (F-8) vs. 103 kN (Tv1) ***)

*) tonnit ovat metrisiä tonneja kummallakin veturilla (1000 kg)
**) pelkkien vetureiden paino ilman tenderiä
***) GN:llä osa F-8 -vetureista oli varustettu suuremmilla sylintereillä ja niiden vetovoima oli 245,36 kN.

Veturi #1246 valmistui Baldwin Locomotive Worksilla vuonna 1907 ja se veti GN:n tavarajunia erityisesti Länsi-Washingtonissa vuoteen 1953. GN lahjoitti veturin Seattlen kaupungille 1953 ja se oli esillä Seattlen Woodland Parkin eläintarhassa vuoteen 1980. Tämän jälkeen veturi siirtyi yksityisomistukseen, kunnes se vuonna 2021 siirtyi Northwest Railway Museumin omistukseen.

Kuvan tiedot
Kuvauspaikka: Snoqualmie, WA Valtio: Yhdysvallat Koordinaatit: 47.51425 -121.81488 [Google Maps]
Muu tunniste
Sekalaiset: Muistomerkki
Sijainti: Varikolla
Ulkomaat
Vuodenajat: Syksy

Kommentit

25.09.2024 22:12 Esa J. Rintamäki: Kulkuneuvohistorian kumpikin F-8, mielenkiintoisia kapistuksia!

1) kuvan veturi. Jos luistinohjaus on Baker-mallia, niin tasoluistien kanssa se on äärettömän mielenkiintoinen!

2 ) DDR-auto, jossa pegamoidikori, ponttilautalattia ja aina kaksi tahtia muita edellä!!! Eli siis IFA, toisin sanoen: - Ilman Fasistin Apua, heko heko!
25.09.2024 22:23 Lasse Reunanen: Eikö DKW F8 ole sitten kiinnostava lainkaan? Mielestäni paljon kiinnostavampi kuin pensasneuvistoliittolaisten ala-arvoisesti kopioima laite. Tosin tekovikassakin on tyypillisen saksalaisten itaruuden tapaan 2-tahtimoottori, niin eipä omistushaluja moinen kinneri aiheuttaisi vaikka tarjolle tulisi.
26.09.2024 21:38 Esa J. Rintamäki: No, kummallakin olisi kivaa kiusoitella tien päällä kaikkia noita hermoheikkoja Ssangyong-wong - kuskeja.

Ei se 2-tahtisuus niksmannien itaruudesta johtunut, vaan Daadaarää joutui kaikessa alistumaan "suuren ja mahtavan" suunnitelmatalouden määräyksiin. Siten tsekit vain (Sokota ja Tatra) ja neukut itse (Volgaa, Tshaikaa ja paria muutakin) saivat väsätä nelitahtimoottoriautoja.

Niksuilla kuitenkin oli ollut ohjelmassaan Gestapo-BMW:n kloonin elikkä Stasi-EMW:n elikkä "Emigranttien Muutto-Waunun" duunaaminen. Näkihän Emmoja aikoinaan näillä raukoilla rajoilla, länsi-Kalevalan kankahillakin!

Emma 327 Sport olisi kätsyä omistaa nykyäänkin. (6 - sylinterinen, ajatelkaas!)
26.09.2024 22:59 Lasse Holopainen: Ne Ssangyong-wongpingpong- vehkeet ovat oikeasti aika kamalia. Itseltä löytyy omistuksesta Räks-pang -luokan jokapaikan ajoneuvo, joka pärjää jokapaikassa huonommin kuin nykyiset katumaasturit. Ja vehkeen valmistaja on kiinalainen Shineray, myydään Keewayn merkin alla, joka taas kuuluu Xiangzang motors companyyn, vai miten toi nyt kirjoitettiin. Mutta siis se hajoaa aina ja joka viikko saa olla korjaamassa. En voi suositella.
27.09.2024 04:59 Lasse Reunanen: No kyllä lännessäkin oli jämähdetty 2-tahtikäryyn. Vielä vuonna -64 Tekowika esitteli uuden 2-tahtisen mallin F102. Saksassa kesti uskomattoman kauan päästä sodan kurjuuksista yli. Vasta 70-luvulla autoteollisuus alkoi kehittymään kunnolla sodan jälkeen.
27.09.2024 07:36 Esa J. Rintamäki: Eipä silti, herra Lasse R., merkillisen suosittuja (Suomessa myös) ne länsi-Saksan DKW F-9 kaksitahtiset viritykset olivatkin. Niin siis DKW/Donau/Auto Union - merkkisinä. Virtaviivaisia ja nättejä vehkeitä, joita näki ralliautoina myös, siihen aikaan kun vakioautoilla Jyväskylää ja Hankirallia ajettiin.

IFA:lla ei kovin kauheasti jakoa asiaan ollut. "Ihvan" seuraajana 1957 esitelty Wartburg 311 löysi täältä ystäviä hyvin onnistuneen muotoilunsa ansiosta.

Nelitahtista halunneella Horst Über-Müllerillä oli kyllä raakasti valinnan varaa, aina Kuplasta ja BMW:stä Adenauer-Mersu 300:aan asti. Oli myös Lloyd Arabellaa, Goggomobilia, Gutbrodia (2-tahtia, 2 sylinteriä ja polttoaineen suihkutus!) ja Borgward Hansaakin. Ellei autoon talousihme-Bundesmarkat riittäneet, niin lisäksi oli paljon moottoripyöriä myös kaupan (esim. Horex Regina 350 cm3). Niin ja "päälle puettavat" kääpiöautot myös.

(Kumma, kun Messerschmitt KR 200 - ideaa ei näytä kehiteltävän tämän päivän versioksi? Kaikenkarvaista "liiton arkkia" eli kaupunkimaasturia tyrkyllä vaan! Eikä ne ole maastoa nähneet, eivätkä tule näkemäänkään. Luulisi Viagra-paketin olevan halvempi ratkaisu?)

Olen sitä mekanismia ihmetellyt, että millä nimenomaan sodassa tappion kärsineet maat, juuri Liittotasavalta-Saksa ja Jaappani toteuttivat talousihmeen!

"Ossi"-puolen Saksakin olisi vissiin pystynyt samaan, ellei siellä olisi ollut tukahduttamassa pistimien kärjissä tuotu reaalisosialismi kurinpito-organisaatioineen (antifasistinen suojavalli elokuussa 1961). Ainoa hyvä puoli moisesta oli selviytymistaito...

Suomi oli siihen nähden hyvässä seurassa, sotakorvausten avittamana.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!