15.09.2024 Veturilla #924 oli Snoqualmie Fallsissa rasvaustauko. Veturinkuljettaja on selvästi vannoutunut ZZ Top -fani!
27.09.2024 07:46 | Esa J. Rintamäki: | Kunhan ei parta tarttuisikaan kiinni veturin kampikoneistoon, hah hah! Täyttä höyryä eteenpäin, Billy Gibbonsin viitoittamalla kiskotiellä, heko heko! | |
27.09.2024 09:13 | Pasi Seppälä: | Pitkä parta ja öljykannu on haastava yhdistelmä. Rokkaava texasilainen runoilija oli muuten nimeltään ZZ Topelius. | |
27.09.2024 09:47 | Ilkka Hovi: | Kuvassa näkyy hyvin vanha suunnittelu, kuljettaja on kattilan sivulla ja kattilan pääty on hytin takaosan tasolla. Helppoa lämmittää kattilaa suoraan tenderiltä ja pieneen veturiin saatin suurempi kattila. Aikaisemman kuvan kohdalla mainitaan Camelback-mallinen veturi jollaisesta ei ole kyse. Camelback veturin arina oli suuri koska käytetty hiililaatu oli antrasiittia. Antrasiitilla on suurin lämpöarvo ja tämä hiili palaa hitaasti. Jotta saataisiin tarpeeksi lämpöä pitää arinan olla suuri ja tämän takia vanhoissa vetureissa piti hytti viedä kattilan sivulle. Uudemmat veturit käyttivät antrasiitin ja nuoremman hiilen sekoitusta ja niissäkin oli suuri arina. Kuitenkin veturin kattila oli siksi suuri ettei hyttiä enää voitu asentaa kattilan sivulle. Lisäksi camelback vetureissa oli se huono puoli, veturin kuljettaja oli kattilan puolivälissä ja lämmittäjä hikoili tenderillä. Kuvassa oleva hytin sijoittelu oli amerikoissa hyvin yleinen 1900 luvun alun molemmilla puolilla. | |
27.09.2024 10:05 | Hannu Peltola: | ZZ Topelius on hauska oivallus! Hyvä täsmennys Ilkka! Minäkin kuvittelin tämän veturin olevan Camelback tai ainakin jokin alalaji. |
|
27.09.2024 13:41 | Esa J. Rintamäki: | Loistavaa, herra Ilkka! Kysymys asian tiimoilta: - kutsuttiinkos Camelbackeja myös nimellä "Mother Hubbard"? Laaja maa ja rakkaat lapset, joten en ihmettelisi. |
|
27.09.2024 19:44 | Heikki Jalonen: | Ilkan täsmennys on oikea ja aiheellinen. Täsmennän siksi kommenttiani. Camel- (Camelback-) rakenteessa tulipesä on selkeästi kattilan lieriöosan takana, arinan ollessa melkoisesti kattilalieriön alapuolella. Arina on laaja syystä, jonka Ilkka mainitsi. Arina on pituuteensa nähden kuitekin melko kapea. Juuri pituuden vuoksi lämmittäjä työskentelee koko ajan tenderin puolella. Tulipesän katto oli voimakkaasti takaviistoon kallistettu, joten kuljettajan hyttiä ei voitu sijoittaa sille alueelle. Konstruktööri Ross Winans sijoittikin hytin mahdollisimman eteen veturin painonjakauman parantamiseksi. Johde- tai laahausakseleita ei ollut, eikä niitä tulipesän alueelle olisi sopinutkaan. Myös hankauspainon maksimointi oli tärkeää, olihan veturit suunniteltu ensisijaisesti raskaan ja hitaan tavaraliikenteen tarpeisiin. Kaikki Winans-Camel-veturit olivat pyörästöltään tyyppiä 0-8-0. Ohjaamon sijoituksen johdosta veturin pituus ei myöskään kasvanut tarpeettomasti. Camel-veturien suunnittelija, ellei peräti keksijä, oli Ross Winans. Hän oli läheisissä suhteissa (sekä työ- että sukusuhde) Baltimore & Ohio-rautatiehen ja käynnisti oman veturituotantonsa Baltimoressa, Mt Claressa noin vuonna 1848. Camel-rakenteen vetureita tehtiin noin vuoteen 1860 saakka, kaikkiaan 200...300 kappaletta. Viimeinen yksilö romutettiin vuonna 1898 (*). "Mother Hubbard" on erilainen perusrakenne. Senkin päätarkoitus on tarjota suuri arinapinta matalan lämpöarvon hiilen (antrasiitti) käytölle. Tulipesä ei ole erikoisen pitkä, mutta sitäkin leveämpi, melkein se mitä gabariittiin mahtuu. Rakenteesta käytetään nimitystä Wootten-tulipesä kehittäjänsä John E. Woottenin (P&R Railroad) mukaan, patentti 1877. Rakenne on siis myöhaisempi kuin Camel. Tulipesän korkeus ja arinan korkeussijainti ovat normaaleja. Leveys kuitenkin vaikeuttaisi suuresti ajoa ja tähystämistä, joten kuljettajan hytti on myös näissä vetureissa sijoitettu tulipesän etupuolelle kattilan kupeelle. Lämmittäjällä on puolestaan oma suojuksensa tulipesän takapuolella. Lämmittäjän työtaso on varsinaisen veturin puolella, kulku tenderiin kuten vetureissa yleensä. Mother Hubbard-vetureissa oli käytössä myös johde- ja laahausakseleita. Apropå: Ross Winans muuten teki kauppaa myös Keisarillisen Venäjän suuntaan. Juuri hän lähetti Venäjälle (veljiensä lisäksi) edustajakseen erään George H. Whistlerin. Hänen vaikutuksensa me vieläkin havaitsemme... (*) John H White: A History Of The American Locomotive - Its Development 1830-1880; Dover Publictions N.Y. 1979) |