17.10.2024 Syksyn "ilot" saapuneet rautateille. Propsijuna jäi mäkeen, kuten tavallista ja Tampereelta tuli Sr3 VET 11836(?) hätiin. En ole ennen nähnyt moista "viritystä", Sr1 veti ja Sr3 työnsi...
18.10.2024 17:13 | Lasse Holopainen: | Kyllä se Siperian Susikin sutii lehdillä. Varsinkin kun lehdet on kiskojen päällä. Mutta siis onhan tollasia virityksiä ennenkin tehty. Esimerkiksi Keravan ja Sköldvikin välillä kerran Suden vetämä juna jäi mäkeen. Marsu tuli työntöavuksi. | |
19.10.2024 07:35 | Ari-Pekka Lanne: | Jos vaikka Deeveriin verrataan, niin Siperian Susi vasta pakkaakin sutimaan. Kolmonen ei kehittyneen luistonestonsa takia niinkään lyö ympäri, mutta juuri sen kummemmin se ei siltikään tai juuri sen takia saa liukkaalla kehitettyä vetovoimaa; eli lopputulos on helposti sama. Toki hyvällä kelillä Siimenssi vie junan kuin junan vaikka kuuhun. Se mitä liukkaalla kelillä tarvittaisiin, on vetäviä akseleita ja niiden päälle paljon painoa. Mulla aukesi kerran liukkaalla kelillä tämmösellä kakkosnelosella puutavarajunalla Suden pääkatkaisija tässä Siuron mäessä; varmaan niitä Susien tyyppivikoja eli -ominaisuuksia. Vanhoja, rataverkkoamme nähneitä laitoksia kun ovat. Ajattelin että nyt kyllä tämä juna jäi mäkeen, ei voi mitään. Mutta niin vain pääkatkaisija meni laakista kiinni, ja mäen kiipeäminen jatkui keskipakoispuhaltimien huudon säestämänä. |
|
19.10.2024 09:50 | Timo Salo: | Nonni, asiantuntija ilmottautui: A-P, miten nuo veturinkuljettajat hoitaa "narun puutteen", eli yhteenkytkennän? Radioyhteys, että anna lisää tehoa/jarruta jne? Taitaa olla tarkkaa kuormamittarin vahtimishommaa tuollainen ajo, ettei toinen veturi ole vain kuormana...? Perässä ajava jarruttaa omillaan, kun pyydetään, vai jarrut kytketty kuitenkin yhteen? Kaikkia hölmöjä ongelmia nousee mieleen, vallankin kun tietää Sr3:sen kovan automatisoinnin... | |
19.10.2024 15:04 | Ari-Pekka Lanne: | Useimpiin Timon kysymyksistä löytyy vastaus Jt-2024:n ( https://ava.vaylapilvi.fi/ava/Julkaisut/Vaylavirasto/vo_2024-10_jt_web.pdf ) s. 44-45. Sieltä löytyy mm.: »Avustavan ja avustettavan välillä on oltava jatkuva puheyhteys.» Aivan kuin vaihtotöiden työntöliikkeessäkin. Veturi sen sijaan ei tiedä, mikä sen taakkaa mahdollisesti missäkin tilanteessa keventää —, onko se ehkäpä myötätuuli, alamäki vai toinen veturi. Siinä mielessä kuormitusmittareita ei tarvitse tarkkailla. Ja vaikka tässä olisi Siimenssin tilalla muinaisdeeveri työntämässä, Tampella-MGO:nkaan moottorijarrutus tuskin heti on vaarana, kuitenkin sellainen rypistys edessä. |
|
19.10.2024 17:59 | Timo Salo: | Kiitos linkistä ja nyt alan ymmärtää miksi VORGissakin välillä kinataan kuskien kesken lähes olemattomista asioista... :-) Melkoista kapulakieltä ja numeerisia arvoja mitkä pitäisi ilmeisesti tallentaa pysyvästi henk.koht.-kovalevylle?Tuo kuormitusajatusvirhe johtuu oman alan vastaavista tilanteista missä tehoa nostetaan esim. tehotransistorien rinnankytkennällä. Siinähän on ensiarvoisen tärkeää, että molemmat (tai kaikki komponentit) ottaa kuormaa samanverran. Muuten työtä tekevä komponentti tuhoutuu ja toinen vaan elvistelee, että helppo homma.Sama tilanne, joka on lähempänä tuota veturijuttua on servojen rinnakkainajo. Siitä ei tule mitään, jossei moottorit ole täydellisessä synkroonissa. Tuossa juna-avustuksessahan on se ja sama, jos avustaja kuormittaa itseään 90% ja avustettava sen 10%. Kunhan mälli lähtee liikkeelle ja pääsee perille...Sen verran vielä Lassellekkin, että tuo nousu Siurosta Nokialle ei vaadi edes niitä märkiä lehtiä kiskoille. Susikaan ei jaksa määräänsä enempää, jos on reipas nousu ja mutkia radassa... (tuollaiset kalikatkin painaa, kun niitä on tarpeeksi) | |
19.10.2024 18:11 | Ari-Pekka Lanne: | Näin se on. Veturi on laitos, jonka tehtävä on saada allaan lepäävä maapallo liikkeelle, pyörimään veturin alla. Se ei onnistu, jollei veturi saa pyörillään kunnon otetta kiskoista. :op | |
19.10.2024 20:42 | Lasse Holopainen: | Hyvä, sutii se Siperian Susikin sitten vaan kiskoilla jos on mäkeä. Varsinkin jos kiskot on ratapölkkyjen päällä ;) | |
21.10.2024 13:56 | Ari-Pekka Lanne: | Kaikilla niillä laitoksilla on omat luistelutyylinsä. Ja toiset tykkää luistelusta vähän enemmän kuin toiset. Siperian Susi on brutaaliin tehoonsa nähden kevyt, eivätkä pyöräkerrat ole sidoksissa toisiinsa, kuten muinaisdeeverissä. Aina siellä joku akseli haluaisi sutaista tyhjää, mutta kun yksikin Deeverin akseleista pitää, niin kaikki pitävät. Nämä selittävät muinaisdeeverin tuntuvasti parempaa pitoa. Mutta pitokin on vain yksi asia. Ei pelkkä vakaa käsi tee kirurgia; tarvitaan muutama muukin juttu. Deeveristä kiehuu vaihteistoöljy, Sudesta ajomoottorien käämit, Kakkosesta välipiirit ja Siimenssistä bitit. | |
21.10.2024 18:00 | Lasse Holopainen: | No, ne on ominaisuuksia...? Deeverillä jos meinais muuten tehdä Suden työt, niin eikös niitä usein tarvittaisi enemmän kuin yksi? | |
21.10.2024 18:54 | Ari-Pekka Lanne: | Ominaisuuksia kyllä, joista yksi on tuo ympärilyöntiherkkyys. Ja toki, laitokset ovat joka suhteessa niin erilaisia, ettei niitä voi sillä tavalla yksi yhteen vertailla. Tai jos siihen lähtisi, niin se olisi oma romaaninsa... | |
21.10.2024 22:28 | Lasse Holopainen: | Joo. Paperillahan siinä Deeverissä on vähemmän tehoa kuin Sudessa, mutta tietenkin sekin on oma juttunsa, onko pitoa, mitä vauhtia mennään ja kaikkea muuta. | |
22.10.2024 00:08 | Esa J. Rintamäki: | Nyt kun vetureiden vetovoimasta ja luistamisista on nyt ollut juttua, niin liittyykö Dr13:n "suurtartunta" ja "normaalitartunta" aiheeseen millään tavalla ? Arvoisat herrat ajopalvelusuorittaj - eikun anteeksi - kuljettajat, miten on? Ja tunnetaanko tartuntaeroja vielä muualla kuin taudinaiheuttajapatologiassa? |
|
22.10.2024 01:33 | Lasse Holopainen: | No siis enhän mä mitään virallista tiedä, mutta siinä kun on kuusipyöräiset telit, niin logiikan mukaan sen pitäisi tarttua rataan paremmin, että ei lähde sutimaan. | |
22.10.2024 09:29 | Hannu Peltola: | Lisäksi on vielä poikkeustapauksia, kuten kuusiakselinen GE:n ES44C4 ( https://vaunut.org/kuva/166597?s=1 ). Tämän kuusiakselisen veturin vetojärjestelmä on A1A-A1A eli keskimmäiset akselit eivät ole vetäviä. Näitä sen sijaan voidaan nostaa lähdössä, joilloin koko veturin kitkapaino kohdistuu neljälle akselille. | |
22.10.2024 13:06 | Lasse Holopainen: | Kätevää | |
22.10.2024 16:42 | Ari-Pekka Lanne: | Telinkevennin nimenomaan. Se on monissa tilanteissa kätevä velka- eli tukiakselisissa linja-autoissa. En tiennytkään, että sellaisia on myös rautatiekalustossa käytössä. Raskaammassa maantiekalustossa on myös tasauspyörästön lukkoa ja koko telin muinaisdeeveriteliksi tekevää tönkkölukkoa. Vai Alstikan suurtartunta, herra Esa. Olen toki kuullut siitä silloin tällöin pitkin vuosikymmeniä, mutta täytyy oikein kaivaa kirjahyllystä laitos »Dr13 — Kymen Hurun tarina» — mulla se on siinä Raton (öh, siis se Rautatieharrastuskeskuksen prujukokoelma; RATO) ja »Uuno Turhapuro veturimiehenä» -VHS-kasetin ( https://vaunut.org/haku/kommentit/?m=1&ku=290&t=Jouni%20taitaa%20muistella%20elokuvaa ) välissä. Sivulta 62 löytyy: »Dr13:n vetokykyä parantaa telin kolmen akselin mekaaninen yhteenkytkentä ja erityinen suurtartunta-ajon ominaisuus. Suurtartunnassa generaattorin sivuvirtamagnetoinnin kytkentää muutetaan normaaliin ajoon nähden päinvastaiseksi siten, että nopeuden noususta aiheutuva generaattorin jännitteen kasvaminen pienentää samalla merkittävästi generaattorin magnetointia. Tällainen negatiivinen sivumagnetointi hillitsee tehokkaasti pyörien ympärilyöntiä. Junan nopeuden kiihtyessä kuljettajan on asetettava lisää tehoportaita, jotta veturin vetokyky ei romahtaisi. Suurtartuntaa voidaan käyttää vain pienillä nopeuksilla.» Jo vain, mitä turbommasta Saabista on kysymys, sen helpompi sillä on ruovitella. Ja taas mitä enemmän Saabin kyytiin saa muikkeleita painoksi, sen varmemmin sen sijaan kumit saavat pitoa. Tehon pudotus on tosiaan yksi parhaista konsteista saada ympärilyönti loppumaan. Jos Deeverin pyöristä alkaa kuulua tehoratin B-portaalla hiipivää jyrinää, se usein loppuu jo, kun pudottaa tehot 15. portaalle. Vastaavasti jos Siperian Suden pyörät lyövät virranasettelupyörän 600 A -asennossa (maksimi 1500 A) tyhjää niin kuin ei mitään, niin voi olla, että vaikkapa jo asennossa 400 A jyristäminen loppuu. |
|
22.10.2024 23:26 | Jorma Toivonen: | Kiitos A-P, aha siis noin suurtartunta toimi. Tyhmälle käyttäjälle tuo ST-asento soi useamman tehoportaan (tiheämpi porrastus), joilla oli helpompi haeskella pyörien pitorajaa. Ymp.lyönnissä taisi myös hiekoittaa automaattisesti. | |
23.10.2024 08:13 | Ari-Pekka Lanne: | Pahoittelut, Jorma hyvä, — noin se on meidän täysin vailla ajokokemusta ja tuntumaa olevien, tyyppikouluttamattomien harrastajien alstikkapostillaamme kiteytetty. Meillä rautatieharrastajain pääjoukolla on valitettavasti ollut mahdollisuus ja tilaisuus päästä ainoastaan ihmettelemään tasaista kyytiä Aalstommin kelkkomissa pelti- ja puuvaunuissa tönöttäen — tai tyytyä nojatuolimatkailuun kotikirjaston kuvakirjojen parissa. Sen verran kuitenkin vielä lisään, kun tämä Kymenhurun erikoisuus tuli tällä tavalla näyttävän väristen lehtikelien aikaan puheeksi, että keittokirjan »Kiisselit ja motit II» sivulta 545 selviää sellainenkin pieni käytännön ajotekninen juttu asiaan liittyen, että joko »normaalitartunta» tai »suurtartunta» on siis toki valittavissa suuntakahvalla. Tuossa näkyykin: https://vaunut.org/kuva/16589 . Eteen »EN» tai »ES» sekä taakse »TN» tai »TS». Siitä valinnasta sitten seuraa, että laitos reagoi tehoratin käsittelyyn tilanteesta riippuen hieman toisin. |
|
23.10.2024 15:24 | Mikko Mäntymäki: | Lielahti Parkano välillä Sr1 jopa 300A oli liikaa kiskoille lentäneen turvepölyn vuoksi. | |
23.10.2024 17:48 | Ari-Pekka Lanne: | Kun aloittelin alkuvuodesta 2008 ajoharjoittelijana Lauttakylän Auto Oy:ssä, siellä tulvi ovista ja ikkunoista eläköitymisen kynnyksellä olevia vanhan kansan linja-autonkuljettajia. Eräs tällainen ajoi kerran vesikaljamakelityöpäivän päätteeksi Ysi-Kutterinsa Huittisten varikolla talliin viereiseen pilttuuseen. Kuului sihahdus, kun ilmat pääsivät seisontajarrukelloista. Ja toinen, kun kuljettaja huokaisi: »Ei kahta yhtä liukasta keliä.» |