07.10.2024 Tämä on usein käytetty kuvauspaikka, itsekin olen tässä räpsäyttänyt useamman kerran. Mutta maisema jotenkin aina vetää puoleensa jonkun junan tässä kuvaamaan, sen verran jylhän taustan Pyssyvaara junalle antaa.
26.10.2024 09:43 | Pasi Seppälä: | On todellakin mahtava kuvauspaikka. Ja lopputulos myös silmiä hivelevä. | |
26.10.2024 10:19 | Juha-Pekka Marttila: | Komea syksyinen kuva kyllä! Onko tuo Dv12 niin meluinen, että joutuu pitään kuulosuojaimia.? | |
26.10.2024 11:59 | Rasmus Viirre: | Voin samaistua.. Kohtavaara on yksi kauneimpia seisakkeita maisemineen. Ja kun kuvauspaikka on näin miellyttävä, voisi siellä käydä kuvaamassa viikoittain, jos ei olisi kaukana kaikesta. | |
26.10.2024 14:39 | Jimi Lappalainen: | J-P; voihan kuljettajalla olla erityisen herkkä kuuloaisti, tai hän kuuntelee radiota; mahdollisuuksia on monia. | |
26.10.2024 16:23 | John Lindroth: | Hieno kuva! | |
26.10.2024 22:10 | Mikko Mäntymäki: | Dv12:ssa en käyttänyt kuulosuojaimia, olisi mennyt hyvä äänimaailma hukkaan. | |
27.10.2024 08:48 | Ari-Pekka Lanne: | Häh, mitä Mikko sanoit? Tuulee sen verran ettei kuule. Niin että oli sus'hukka jossain? | |
27.10.2024 10:11 | Petri Nummijoki: | Tai jos on aktiivikuulosuojaimet, jotka ottavat pois vain osan äänistä niin sellaisia on joku voinut tottua pitämään päässään koko ajan, jos kuitenkin yksittäisissä tilanteissa kuulosuojausta katsoo tarvitsevansa. Varmaan melua riittää ainakin silloin, kun tullaan käyntisillalle moottorin käydessä tai kytketään jarrujohtoa. | |
27.10.2024 10:58 | Timo Salo: | Valmet "mainosti" aikanaan huoneentaululla: Meluun voidaan tottua vain tulemalla kuuroksi! (Jos ei käytä kuulosuojaimia) Kuitenkin tuo kuulokin on yksilöllinen, että mikä "melumäärä" aiheuttaa pysyvän kuulovaurion. Joten kummalta tuntuu, että itellä on kuulo hyvin tallella 70v ikäisenä. Takana on kuitenkin paljon hevi-musiikkia, työura tehtaissa, kierretorviurheilua, radion kuuntelua kuulokkeilla jne... Pahin ongelma tuntuu olevan (kuten monella muullakin samanikäisellä) taustamelu/hälyäänet. Ilmeisesti henk.koht. prosessori ei pysty enää erottelemaan puhetta ja taustaääniä niinkuin nuorena... (Ite käytin niitä keltaisia korvatamppooneita vain äärioloissa) | |
27.10.2024 12:23 | Esa J. Rintamäki: | Itse olen syntymästäni saakka ollut huonolla kuulolla siunattu. Ensimmäisen kuulolaitteeni (höyrykoneella, vesisäiliöllä ja halkolaatikolla varustetun, Widex 600 - mallia!) sain kansakoulun ekaluokkalaisena. Piti vielä suorittaa höyrykonemestarinkurssikin. Rippileirillä kesäkuussa 1972 luultua: Ai, se laulu olikin "He vei nu Shalom Alechem", eikä siis "Ne vei mun sanomalehden"?! Laitteet tietenkin kehittyivät, niinkuin odottaa voikin. Ensimmäisen "kapasiteettiini" sopivan korvantausvehkeen sain 1975 lopulla. Uusimmat laitteet (jokin ihme Phonakin malli) ovat kahden vuoden takaa. Monennetko nekin ovat, olen pudonnut laskuistani. Mutta, se mitä laitteissani en ole koskaan päässyt kokemaan, on se että tavalliset lerppakorvaihmiset kykenevät korviinsa tulevasta hälymyrskystä EROTTELEMAAN vain sen yhden äänen, johon keskittyä (oli se sitten vaikka soimaava omaltatunto). Kuulolaitteet vahvistavat KAIKEN, mikä niihin tulee ja koeta sitten välttyä autismikirjolta sillä, että valitset koko sekamelskasta sen, mitä nyt pitää erityisesti kuulla? - TÄH...? Syömäänkö? Ääiii, Martta-tädillä siis syöpä? No, tietenkin audiopuolen teologi-ingengörit ( - anteeksi - inshenjöörit eikun kuulinksmä nyt oikein, niin insiröörit?) koko ajan viilailevat laitteita, mutta erottelykyky on vielä pelkkää tsoukkia. Eikä tällaiselle eläkeläispaskalle (instrumenstruaalinen arvo pyöreä nolla) nyt kannata heittää monen tonnin vehkeitä. Parempiakin ihmisiä on! Odotan vain Sauli von Niinistenburgilta ( - Mitäh, onks pressa vaihdettu? Miksi, mokasiko jotenkin että sai kenkää?) Rautaristin ritariristiä kaalin, veitsen ja haarukoiden kera siitä, kun olen tilastollisesti ensirivin mänttäläissyntyinen - käyttänyt aivan maan helvetin ison kasan eri kokoisia kuulolaitteenpattereita eläissäni. Mutta tärkein sokeri pohjalla: huuliltalukutaitoni on loistava! 60 vuoden kokemuksella. Get over it. |
|
27.10.2024 13:01 | Ari-Pekka Lanne: | Petri on jäljillä. Muinaisdeeverin ohjaamo on jopa suhteellisen hiljainen verrattuna siihen liittyviin ulkotöihin. Ilmaletkujen kytkemiset ovat hetkellinen kova melupiikki. Radio-ohjaustyö, vaikkapa Deeverin ohjaaminen veturilla työnnettävän vaunuletkan toisessa päässä vaunun astimella matkustaen, on huomattavasti paljon meluisampaa kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Pyöränlaippojen kirskahdukset kaarteissa ja vaihteissa ovat pahoja. Yksi kaikkein meluisimmista paikoista on veturin lyhyen pään vandringilla. Se apukone-kompura -paketin jumputus on aivan hirvittävä. Mutta kyllä melua riittää ohjaamoonkin. |