02.11.2024 / Uimaharju
02.11.2024 Korviini oli kantautunut tieto, että pyhäinpäivän aamun veturijunassa Joensuusta Uimaharjuun voisi olla mielekästä kalustoa. Odotus hiljaisella asemalla aamun sarastaessa palkittiin, kun Uimasalmen sillalta alkoi kuulua tuttua tuulettimien ja taajuusmuuttajien ulinaa. Pielstick röhisten Dr16 2818 hiljentelee Uimaharjun ykköselle ottaakseen pian ratapihalta vaunuja peräänsä Kontiomäkeen. Sitä oikein herkistyy, kun miettii oliko tämä viimeinen kerta kun tuota dieselin kolkotusta sai livenä kuunnella - ainakin näillä seuduin. Pohjoisen yöjunissahan näitä vielä näkee, jos oikein alkaa kaipaus kalvata.
Kommentit
| 06.11.2024 14:09 | Jukka P. T. Ruuskanen: | Niin, koskaanhan ei tiedä milloin viimeinen kerta osuu kohdalle. Kannattaa aina kuvata. | |
| 06.11.2024 16:22 | Teppo Niemi: | Ja kun suunnittelee kuvausmatkoja johonkin tapahtumaan, niin reitti ja kohteet kannattaa pohtia myös poikkeuksellisten tapahtumien varalle. Itselleni tuli tästä hyvä muistutus syyskuun alussa Ruotsissa, jossa pahimmillaan höyryjunan kuvaus olisi jäänyt todella vähiin Torupissa sattuneen lätän suistumisen johdosta. | |
| 06.11.2024 18:40 | Lari Åhman: | Nykyään tuntuu pelivaraa olevan usein liiankin vähän, kun tulee vain tuijotettua Julian karttaa tai lähtövalmiusilmoituksia mentaliteetilla ”vielä mie tuonne ehin”, eikä se kuvauspaikka välttämättä ole edes sopiva. Matkalle ei tarvitse silloin osua kuin yksi hidaste, esim. asfalttityömaa kesällä tai aura-auto talvella, ja peli on menetetty. Aiemmin kun luettiin vain graafisia aikatauluja, tuli ehkä varauduttua paremmin - toisaalta linjaradiota kuuntelemalla pystyi olemaan kartalla junan sijainnista. Joskus kävi tosin niinkin päin, että olin hyvissä ajoin kuvauspaikalla, mutta junaa ei kertakaikkiaan vain näy. Sillä hetkellä kun päätin luovuttaa ja lähdin pois, Deeverit raikaa pilkkanauruaan taustalla. Tähän Valakkobongaukseen varasin kyllä hyvin aikaa, kun pelkkä veturi tulee 120 km/h perässä ja itse pitäisi körötellä sn 80 maantiellä. |