??.??.1930 / Helsinki Töölö
??.??.1930 Ratanäkymiä tästäkin kulmasta. Sokeritehdas Töölönlahden rannalla vuonna 1930. Etualalla vasemmalla nykyinen Mannerheimintie, ylempänä nykyinen Helsinginkatu. Voi hyvinkin arvioida, että etualalla oleva pienempi kivitalo on ns. Tehtaan patruunan (asuin) talo. Taustalla on henkilökunnan (vai tehtaan?) kasvimaa, sieltä sai terveellistä särvintä ruokapöytään. Voi olla että vuoden 1872 kartassa näkyvät peltosarat kuuluivat myös tehtaalle/työntekijöille?
Kommentit
| 07.11.2024 16:34 | Jouni Halinen: | Kasvimaan isoin sarka on varmaan potulla. Taustalla näkyy myös erilaisia rakennelmia. Voisiko kyseessä olla navetta, kanala tms. maatalouteen liittyviä rakennuksia. Eli oltaisiin saatu omasta takaa vihanneksia, lihaa, maitoa, kananmunia ja kun merestä saatiin kalaa, niin aika lailla omin toimin toimeentuleva teollismaataloudellinen kombinaatti oli kyseessä. Kaffetta piti kuitenkin ostaa, mutta sokuria siihen riitti omasta takaa. Taustahan koki suuren muodon muutoksen kun Olympialaisten suorituspaikkojen rakennustyöt (1935?) alkoivat mm. Kisahalli ja Olympiastadion. Kulkuyhteydet olivat kuitenkin jo silloin niin hyvät, että tehtaan ruokahuollolle ei aiheutunut tästä enää mitään ongelmia. Ratikkakin tässä alkoi kulkemaan. Hannulle: Ja nyt vähän ympäristönkin. |
|
| 07.11.2024 22:21 | Heikki Jalonen: | Varsinainen sokerintuotanto ei sinänsä ollut aivan omavaraista. Töölö oli raffinaatiotehdas eli sokerinpuhdistamo ja sen varsinainen raaka-aine eli raakasokeri (säkki- tai tynnyritavara) tuli laivarahtina joko Euroopasta tai osittain melkein toiselta puolen maapalloa, enimmäkseen kai Karibialta ja muista Brittiläisen Imperiumin maista. Sekin riippui sodista ja suhdanteista. Ja Britannian poliittisten tuulien suunnista. Prosessiltaan ja laitteistoiltaan (raakasokeria jalostava) puhdistamo ja (kasviraaka-aineesta lähtevä) juurikassokeritehdas eroavat toisistaan merkittävästi. Puhdistamosta puuttuvat prosessin alkupäähän kuuluvat kasviosien käsittelylaitteet ja raakakeiton laitteet. Myös prosessin kautta kulkeva kokonaismassavirta on juurikassokeritehtaassa aivan eri mittaluokkaa, samoin materiaalin kuljetusvolyymit. Suurempi osa jurteist (samoin kuin ruo'osta) on sokerin kannalta hyödytöntä biomassaa. Juurikkaan keitto on myös enemmän kausiluonteista, kun taas puhdistaminen ympärivuotista jos vain raakasokerin varastot sallivat Venäjällä ja Ukrainassa juurikkaan viljely oli alkanut jo paljon aikaisemmin. Siltä tulleet raaka-aineet olivat puolivalmisteeksi jalostettuna raakasokerina eikä kasvimuodossa. Jurttien (tai ruo'on) kaukokuljetus on käytännössä mahdoton kuljetusyhtälö, kun sokeria kokonaismassasta on korkeintaan 20%. Ruokoa Venäjän suunnassa ei liene koskaan tosissaan edes yritetty kasvattaa, ei edes Lysenkon suurimpien hulluuksien aikaan. Kotimaiseen raakasokeriin päästin vasta kun sokerijuurikkaan laajempi viljely alkoi Suomessa vasta noin vuonna 1919. Silloin myös rakennettiin myös Suomen ensimmäinen juurikassokeritehdas, Salon Sokeritehdas. Saksassa ja Ranskassa jurtteja oli tuolloin keitetty sokeriksi jo satakunta vuotta. Brittien kanssa kun huonoissa välilöissä niin usein olivat. Salon toiminnan lähdettyä kayntiin myös Töölö alkoi enenevässä määrässä jalostaa sieltä saatua raakasokeria, sotien aikana muuta ei tainnut ollakaan saatavilla. Vuonna 1938 alettiin Antreaan rakentaa juurikassokeritehdasta. Toiminta ei oikein edes alkanut, kun laitokselle ilmaantui viiksekkäämpi omistaja. Sodan jälkeen rakennettiin sitten Turenki ja Säkylä keittelemään jurttipuuroa. |