??.??.1958 / Helsinki Kluuvi, Helsinki asema
??.??.1958 Purkutöitä Töölön tavara-aseman ratapihan alueella Postitalon vieressä. Puretut rakennukset olivat Helsingin konepajan entisiä rakennuksia. Konepaja muutti Hyvinkäälle.
Kommentit
| 21.11.2024 16:01 | Heikki Jalonen: | Purkutyössä mukana myös aikanaan niin yleinen jokapaikan kuorma-auto, Fordson Thames ET-sarjaa. Melkoisen varmasti ET-6 jolloin moottori oli Fordin 3,6 L sivuventtiili V-8. 85 hevosvoimaa ja bensaa paloi vaikeuksitta. Yleensä Suomeen tulleet olivat kokonaispainoltaan 7,5 tonnia eli tehtaan kokoluokkana 4½-tonnari. Kantavuutta päällirakenteista riippuen noin 4...4,5 tonnia. Tuon näköisenä sitä valmistettiin Dagenhamissa 1949...57. Mene ja tiedä, josko jossain Pakistanin perävuorilla yhä edelleenkin... Mutta, tuossapa autossa tuota merkittävää hyötykantavuutta osaltaan alentaa peräti moderni keksintö: Naru-Hiioppi. Nosturin malli on todennäköisimmin HIAB 190, suurin nostokyky 1000 kg, valmistuksessa 1948...54. Koko laitos oli hydrauliikan puolesta hyvin pelkistetty, ohjausventtiilissä oli vain 2 karaa (1-toiminen nosto ja 2-toiminen kääntö). Systeemiin kuului taljamekanismi, jolla saatiin aikaan nostovaijerin vetoliike päänostosylinterin käyttämänä. Rakenne ei siis ollut nykyisen kaltainen taittuva ja koukku puomin päässä-tyyppinen. Nosturin omapaino oli noin 450 kg, joten Hopan koppaan jäi laillista kuormavaraa sellaiset 3500 kg. Todellinen kuorman paino oli sitten ehkä jotain muuta ja paljolti riippuvainen kuskin selittelykyvyistä. Ratsiavaakojahan ei vielä tuohon aikaan ollut olemassakaan. |
|
| 21.11.2024 16:48 | Esa J. Rintamäki: | Fordin omatekemä sivuventtiili-V-8 ("lättäpää") on vieläkin suuressa suosiossa rodinrakentajien keskuudessa. Ja mikä ettei, hyvin yksinkertainen (idioottivarma?) konstruktio, johon saa virityspalikoita aika helposti ja hyvin. Kerrotaanpa joidenkuiden pellepelottomien kutitelleen sitä ahtimillakin! Mitäs se nyt oli, etwa 1934 tuli myyntiin ja kansa osteli riemusta kiljuen! Huonosta maineestaan kuulu Clyde Barrowkin suosi V-8 Hoppaa pakomatkoillaan. Sellaisen ratissa hän kohtasi elämänsä lopun, poliisien konepistoolikunnialaukauksiin, jotka oli tähdätty kohti. Lättäpäätä oi myös "Möökjureissa" eli siis Mercuryissakin. Eikä Fordilla tuotantoon 1953 - 54 otettu Y-block V-8 syrjäyttänyt lättäpäätä mihinkään. Mäntän yhteiskoulun poikain liikunnanopettaja A. Elorannan legendaarinen 1950-luvun alkupuolen tummanvihreä Ford Vedette on vieläkin muistijäljessä löplöpttävän käyntiäänensä vuoksi. Vedettehän oli "pesussa hiukan kutistunut sämpylä-Ford"! Aaron Vedette on tiämmä lahjoitettu automuseolle... |
|
| 21.11.2024 20:50 | Hannu Peltola: | Ford on vuosikymmenien mittaan tehnyt monia legendaarisen maineen saavuttaneita V8:ja. Esan mainitsema lättäpää oli ja on klassikko, kuten oli myös todella legendaarinen pikkulohko vuodelta 1962. Nykyinen Coyote vuodelta 2011 jatkaa ylpeänä tätä hienoa perinnettä! | |
| 21.11.2024 23:01 | Heikki Jalonen: | Oulun Kaupungin Sähkölaitoksella oli pitkään (noin 1953...1970) käytössä Fordson Thames-alustalle rakennettu tikasauto, Veljekset Kulmalan konetikkaalla ja erikoisen ruman ruskeassa värissä. Se palveli katulamppujen vaihtotyössä ja linjahommissa ja muussa ylätyössä. Siinä moottorina oli jo mainittu Hopan Lättäpää. Sen käyntiääni oli tosiaan meidän nuorison mieleen hieno, varsinkin kun sitä vertasi muihin sen ajan tavallisiin Petteri-Raateri-Kustomi (Fordin D-sarjalainen)-Rönttä Mersu-linjan dieseleihin. Edes ruotsalaiset eivät olleet korvalle kovin erikoisia, paitsi sitten kun ensimmäiset 140-kymppi Scaniat tulivat ja säväyttivät. Sähkölaitos korvasi vanhan Temssin joskus vuoden 1970 tienoilla muovinokka-Kontiolla (Sisu, moottorina Valmet-nelosdiesel), jossa oli muistaakseni Nummelan tekemä nivelpuominostin. Myöhempinä aikoina olin itsekin töissä laitoksella. Joskus kuulin, kun vanhat kahvipöydän konkaripään asentajat juttelivat noista menneistä autoista. Temssiä muistelivat yllättävän hyvällä. Aivan erikoisesti hyvällä muistelivat sitä Kulmalan tikaslaitetta... Oli kuulemma nopea työssä, kolmekin tolppaa tuli hoidettua samassa ajassa kuin uudella nivelpuomiautolla yksi. Toisin kuin konetikkaalla, nivelpuominostimen kanssa piti laitella tassuja ja töppösiä, liikkeetkin hitaanpuoleisia ja pakkasella vieläkin hitaampia. Eikä talvella tarvinnut (Oulun Tuulen (TM) ja pakkasen purressa) kärvistellä hitaasti nousevassa ja laskevassa nostokorissa vaan nopsasti kipaista ylhäällä ja takaisin alas ja Temssin hyttiin. Jossa lämmintä riitti, ei loppunut Hopan moottorista hukkalämpö... |